Katainen kovana

Pidän nykyisen puoluekartan ilmeisenä ogelmana sitä, että se ei ole muuttunut ajan mukana. Nykyinen puoluekartassa on hyvä jatkumo vasemmalta oikealle, plus muutamia lisukkeita, kuten vihreys, kristillisyys ja ruotsinkielisyys.

Noista kylmän sodan ajoista maailma on muuttunut. Sitä voi yrittää hahmottaa uusien keskeisten poliittisten akseleiden avulla.

Vanha vasemmisto – oikeisto -akseli ei ole enää hirveän tärkeä, koska tietty kaikkien allekirjoittama tasapainotila on oikeastaan jo löytynyt. Toisaalta on syntynyt uusia aiheeseen liittyvä kysymyksiä, kuten talouden yksityistämisen aste, markkinoiden globalisaation aste ja pääomien globalisaation aste. Näistä kaksi viimeistä on jo liki globaalilla tasolla, ja mielenkiintoa on ehkä vain sillä, kuinka paljon ne tarvitsevat valvontaa ja verotusta, ja sillä tuleeko taloutta käyttää poliittisena aseena ”huonosti käyttäytyviä” maita vastaan. Yksityistämisen taso on vielä avoin kysymys.

Yksi uusi akseli on vihreä akseli. Miten paljon pitää satsata luonnon hyvinvointiin talouden tai ihmisten materiaalisen hyvinvoinnin kustannuksella?

Toinen uusi akseli on tässäkin blogikirjoituksessa keskusteltu keskittämiskysymys. Suomessa se jakautuu kai toisaalta kuntatason kysymyksiin ja toisaalla EU-tason kysymyksiin. Näiden välillä taitaa olla korrelaatiota.

Kolmantena mielenkiintoisena akselina voisi ottaa esin akselin arvoliberaalisuus vs. arvokonservatiivisuus. Kysymykset ovat tässä aika pieniä, mutta ihmisille kuitenkin tärkeitä.

Sitten vielä muutama muu akseli, joihin en aio nyt pureutua tarkemmin:
* Maahanmuutto- / siirtotyöläisyys- / pakolaisuuskysymys. Tähän liittyy ainakin taloudellisia, kuttuurillisia/uskonnollisia ja ihmisoikeudellisia näkökulmia.
* Sotilaalliset ratkaisut: oma puolustus vs. EU vs. Nato, pasifismi vs. vapaaehtoisuus vs. yleinen asevelvollisuus, ammattiarmeija vs. varusmiehet, osallistuminen kansainvälisiin sotatoimiin vs. puuttuminen ihmisoikeuksia loukkaaviin kriiseihin vs. rauhanturvaaminen, sivariuden ja kieltäytymisen salliminen, pelkät sotilastoimet vs. laajennetut velvollisuudet. Yhteensä tästä tulee ehkä kolme yleisintä päälinjaa: vähennyksiin, kansainvälisyyteen ja omaan puolustukseen tähtäävä.
* Kehitysapukysymys ei ole taloudellisesti kovin suuri kysymys – puhutaan vain prosentin kymmenyksistä, ja raha palaa osin takaisinkin.

Puoluekartan kannalta vihreä ja keskittämisakseli ovat minusta kiinnostavimmat. Vihreä liitto tarjoaa vihreyttä ja keskittämistä (ja city-keskeisyyttä). Perussuomalaiset tarjoavat paikallista päätöksentekoa, mutta eivät vihreyttä. Minä olisin valmis uhraamaan osan nykyisistä rikkauksista luontoarvoille, ja toisaalta haluaisin puolustaa myös paikallista demokratiaa. Ei oikein sovi yksiin tuon em. puolueparin kanssa, eikä oikein muidenkaan puolueiden agendojen kanssa.

Tässä on siis yksi aukko puoluekartassa. Vaikea sanoa kuinka suuri joukko suomalaisista olisi kiinnostunut tuollaisesta kombinaatiosta. Muitakin puutteita nykyisten puolueiden kattavuudessa varmasti on. Poliittisella kartalla voi siis olla tilaa ja tilausta uusille puolueille.

Yksi vaihtoehto uusille puolueille on se, että puolueiden sisällä voisi olla eri kuppikuntia, ja vaalijärjestelmä kykenisi allokoimaan suhteellisen osuuden paikkoja kullekin kuppikunnalle. Tämä voi olla toiveajattelua, ja myös puoluekoneistojen tavoitteita vastaan, mutta periaatteessa rikkautta puoluekenttään voisi taikoa myös tätä kautta. Marjatta Halkilahti mainitsi myös mahdollisuuden vaihtaa puolueen linjaa. Ehkä joku puolue voisikin siirtyä hieman, uudelle paikalle puoluekartalla.

Tämän keskustelun kannalta kiinostava kysymys on, onko puoleukartassa sellaisia aukkoja, jotka kannattaisi täyttää? Perussuomalaisten menestys viime vaaleissa osoitti, että ainakin yksi sellainen aukko oli olemassa. Se muodostui kai liittovaltioisumiskehityksen asetettua akseleille uudet painokertoimet. Entä muuta? Minä ainakin kaipaisin vielä lisää liikahduksia. Nämä kuntaliitoskysymykset ovat mainio esimerkki siitä, että potentiaalia liikahduksille on. Mitä mieltä muut ovat tästä potentiaalista ja mahdollisista uusista voittavista positioista kuntakartalla?

P.S. Noista lopuista akseleista olen nojailen ehkä karkeasti arvoliberaaliuden, ensisijassa omatoimisen puolustuksen ja kehitysmaiden entistä järkevämmän auttamisen suuntaan. Siirtolaiskysymys on kimurantein. Kannatan yksilöiden mahdollisimman vapaata liikkuvuutta, mutta en yleistä siirtolaisuutta ja ihmisten käyttöä talouden liikkuvana resurssina. Ei siis siirtolaisuutta talouden ehdoilla, vaan mahdollisuuksien mukaan liikkumisvapauksia yksittäisille ihmisille. Toimiva systeemi tarvitsee myös selvät kaikkien hyväksymät rajat. Rajat tulee asettaa mieluummin periaatteellisin kuin kaupallisin perustein. Yksityistämisessä olen pohjoismaisen sekatalousmallin kannalla. Yksityistämisen ja yhdessä järjestetyn välille tulisi etsiä sopiva tasapainotila.