Kerrotaan, että ”Vaalikone näyttää sinun vastauksiisi parhaiten sopivan ehdokkaan heti kolmannen vastauksen jälkeen.”

Voi olla. Voi olla, että ei.

Jos vielä selviäisi mainosten näkemisellä, niin pääsisi helpolla, mutta kun avaat esimerkiksi telkkarin, niin puolväkisin näet ehdokkaita ja vaalitentittäviä. Jossain ohjelmassa taisi olla yleisöäkin paikalla.

Tähän saakka minä olen selvinnyt noista samalla tyylillä kuin mainoksia sisältävistä tv -ohjelmista. Otan ohjelman nauhalle ja kun sen katson, niin kelata hurautan kaikki mainokset pois.

Näin on käynyt tähänastisten vaaliohjelmienkin. Jos on telkkua avatessa vaaliohjelma ollut just menossa, niin olen kiireen vilkkaa siirtynyt ohjelmaan numero seuraava, sellaiseen, joka on taatusti ollut jotain muuta kuin politiikkaa.

En siis ole katsellut tai kuunnellut ehdokkaiden esiintymisiä tai puheita, mutta olen minä niihin silti törmännyt. Agressiiviset uutisotsakkeet mm. netissä ovat kyllä kertoneet, kuka minkäkin tasoinen esiintymisessään ja Suomen talous- ym. tilannetietämyksessään ollut on, mitä on sanonut väärin ja miten on yleisesti ottaen pärjännyt toisten ehdokkaiden kanssa kilpaa huutamisessa.

Ja sitten se muutamien ehdokkaiden ehdottomuus. Ollaan niin niin olevinas jyrkkää mieltä ja mielipidettä! Tuon tai tuon kanssa meidän puolue ei ainakaan hallitukseen mene!

Mutta!

Annas olla!

Kun vaalien lopputulos on selvinnyt, silloin alkaa vimmattu pikkutakkien ja -jakkujen kääntäminen.

Kaikki käy, kunhan vaan pääsisi hallitukseen! Ja voivoi, se vasta olisi jotain, jos vaikka ihan ministeriksi saakka!