Joko päästään soten kyydissä perille saakka?

Hevoskyydillä mentiin vuonna 2011. Sitten siirryttiin junaan vuonna 2016, mutta ei vaan päästy perille.

Vuonna 2018 alkoi uusi uho: Koko julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto uudistetaan. Kunnat eivät enää mitään palveluja järjestäisi, vaan vastuu vuoden 2020 alusta siirtyisi 18 uudelle maakunnalle. Ja valinnanvapaus oli kova sana.

Vähän toki kiisteltiin, mm.  ”Isoset”. Helsingin kaupungin pormestari Jan Vapaavuori antoi ymmärtää, että kaikki vielä kaatuu, ei tule sote- eikä maakuntauudistusta. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo oli toista mieltä. Ei kaadu mikään, sillä hallituksella on vastuu koko Suomesta. Hänen mielestään ajatellut uudistukset toteutuvat ja ne toteutetaan.

Kuinkas kävi? Niin kävi, mitä Vapaavuori ennusti. Loppui aika ja tuli siihen sitten vielä perustuslaillisetkin haasteet kaupan päälle. 

Sitten saimme Antti Rinteen hallituksen. Sekin kävi sote-uudistuksen kimppuun, tottakai. Maakunta  -ajatusta ei kuopattu. Tulossa olisi edelleen ollut 18 maakuntaa ja ajatus, että ne tuottaisivat palvelut pääosin julkisina palveluina. Täydennykseksi kelpaisi yksityinen ja kolmas sektori. Valinnanvapaudelle vilkutettiin goodbye!

Ei taidettu olla kunnon kyydissä, ei hevosen eikä junan, sillä kun tuli syksy 2019 pääministeri Rinne totesi:” Sote-uudistusta ei saada ”ihan loppuun” asti, koska 4 000:ta uutta lääkäriä ja hoitajaa varten ei ole tarpeeksi rahaa.”

Joulukuussa 2019 vaihtui pääministeri, mutta nou hätä sote -uudistukselle. Uudistamisen tahtipuikot siirtyivät nyt Sanna Marinin hallitukselle. Kaikkea mennyttä ei sentään unohdettaisi. Valmistelussa päätettiin ottaa huomioon mm. edellisten vaalikausien valmistelut. Annettiin ymmärtää, että kaikki tehdään hallitusti ja vaiheistaen..

Nyt ollaan sitten päästy eiliseen: Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru esitteli uusinta uutta, viimeisintä sote uudistusta. Totesi kyllä, jotta ”Ei ihan paras mahdollinen mutta tarpeeksi hyvä.”

Että näin.

Tuleeko tarpeeksi hyvää?
Parempi, kun en sano mitään!