Ministerit selkokieli -kurssille!

Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Ministeri yritti käytää kielikuvaa elävöittääkseen sanomaansa, mutta syyllistyi latteuden esittelyyn. Kielikuvaa eli metaforaa voi käyttää myös fiksusti. Seuraavassa Wikipediasta kopioitu teksti, joka kertoo, mistä on kysymys. Teksti on valitettavan pitkä…

Metafora (m.kreik. μεταφορά ’siirto’) on kielikuva eli trooppi, jossa kahta toisiinsa liittymätöntä sanaa samaistetaan ilman kuin-sanaa. Metaforasta esimerkkejä ovat lausahdus ”Hän on aurinkoni”[1] (kirjaimellisesti: maata valaiseva ja lämmittävä taivaankappale) tai ”tuolin jalka” (kirj: eläimen alaraaja).[2] Metaforassa tapahtuu merkityssiirtymä, jonka johdosta se eroaa kirjaimellisesta kielestä. Metaforia ja muita kielenkäytön muotoja tutkivat ja pyrkivät selittämään kielitiede, retoriikka ja kielifilosofia. Myös neuropsykologiassa on tutkittu, kuinka metaforien ymmärtäminen eroaa aivotasolla kirjaimellisen kielen ymmärtämisestä. Viime vuosikymmeninä metaforat ovat nousseet humanististen tieteiden lisäksi tutkimuksen kohteeksi myös muissa tieteissä kuten yhteiskuntatieteissä ja kasvatustieteissä sekä ympäristöpolitiikassa ja journalismin tutkimuksessa.[3]

Sana metafora tulee kreikankielisestä sanasta metapherein, jossa ”meta” tarkoittaa ylittämistä ja ”pherein” kantamista. Eli kyse on nimen ja merkityksen siirtämisestä asialta toiselle. Metafora on vertaukseen perustuva kielikuva, vertauskuva. [4] Metaforia on kaikkialla arkikielessä ja kirjallisuudessa. Varsinkin runoudessa metaforat ja symbolit ovat yhtenään esillä.[5] Metaforan luonteeseen kuitenkin kuuluu, että se voi synnyttää useammanlaisia assosiaatioita. Tämän takia samalla metaforalla voidaan määritellä useampia näkökantoja. Metafora siis määritelmänsä mukaisesti tekee tuntematonta tutuksi, mutta samalla se usein paljastaa jostain ennestään tutusta ilmiöstä uusia piirteitä ja tässä mielessä tekee tuttua tuntemattomaksi.[6]

Metaforaan kiinnitti huomiota jo Aristoteles, joka piti sitä sopivana runoudelle mutta ei tieteellisen kielen käyttöön. 1900-luvun lopulla metaforasta käydyssä keskustelussaselvennä kiinnitettiin huomiota siihen, että se on myös tieteiden käyttämä heuristinen apuneuvo. Kaikki kieli ei ole tieteissäkään täsmällistä ja yksiselitteistä.

Filosofiassa metaforateoriasta käyty keskustelu käynnistyi Max Blackin kirjasta Models and Metaphors. Huomiota on kiinnitetty tapaan, jolla metaforat ohjaavat ajatteluamme. Esimerkiksi ”elämä on olemassaolon taistelua” johtaa erilaisiin elämäntulkintoihin kuin metafora ”elämä on seikkailu”. Suomalaisista filosofeista erityisesti Jaakko Hintikka on tutkinut metaforaa.

Kirjallisuustieteessä metaforaa pidetään tunnusomaisena erityisesti lyriikalle. Runoudessa esitetään usein uusia metaforia ja niiden kautta uutta maailmankuvaa, tai uusia tapoja nähdä asioita[7].

Metaforalla käsitellään siis abstraktia tai uutta ja outoa asiaa tai toimintaa konkreettisen ja tutun asian tai toiminnan kautta. Konkretisoinnin lisäksi metaforat rajaavat näkökulmaa käsiteltäviin asioihin. Korostamalla tiettyä puolta ne sulkevat pois vaihtoehtoisia tapoja käsitellä asioita. Metaforilla pyritään usein rakentamaan tai pönkittämään tietynlaista kuvaa asioista.[8]

Tieteellisessä ajattelussa metaforalla on ainakin kaksi keskeistä tehtävää. Ensiksi metaforien avulla luodaan uutta tieteellistä käsitteistöä, joiden avulla tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä voidaan ylipäänsä puhua. Toinen metaforan tehtävä on uusien tutkimuskohteiden luominen. Tuolloin lähdealuetta koskeva väite muunnetaan kohdealuetta koskevaksi hypoteesiksi. Esimerkiksi, kun väitetään, että ”ihmismieli on tietokone”, voidaan kääntää tietokoneen toimintaa koskevat väitteet ihmismielen toimintaa koskeviksi hypoteeseiksi.[9] Tietoa ja tiedettä voidaan siis pyrkiä hahmottamaan hyvinkin erilaisten metaforien avulla. Erityyppiset metaforat tuottavat erilaisia näkemyksiä siitä, millainen asia tieto on. Tieto ja tiede ovat hyvin laajoja ja moniulotteisia käsitteitä, jolloin tarvitaan erityyppisiä metaforia, joiden avulla pystymme saamaan tarpeeksi rikkaan käsityksen siitä, mitä tieto ja tiede lopulta ovat.[10]