Suomalaista vanhustenhoitoa
Isoäiti todettiin liian hyväkuntoiseksi hoivakotiin Kirkkonummella, kuoli samana päivänä
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006274518.html?fbclid=IwAR0WKnbBRrkKGl157X36Nq4Pu-GAD1PQXh5j2_tuYoY9kb-NaZX-uBbZvqw
Olisin voinut otsakkeeksi laittaa ”Kirkkonummelaista vanhustenhoitoa”, mutta en laita, sillä samoja tilanteita on koettu ja koetaan muuallakin. Se, mikä minua tässä uutisessa harmittaa, vähän kiukuttaakin, on se, että taas vaan selitellään. Ja kinataankin. ”Emme jätä koskaan ihmisiä pulaan” -lauseita ei toiminnasta vastaavien virkamiesten kannattaisi suustaan päästää, jos ja kun tämäntapaista kuin mitä Kirkkonummella nyt tapahtunut on.
Emme jätä pulaan.
Emme koskaan.
No nyt on kuitenkin jätetty!
Ja kun on jätetty, niin tapahtuneesta pitäisi olla enemmän kuin pahoillaan, mutta saman tien miettiä keinoja, miten toimia, ettei tällaiset toistu. Kirkkonummen kotihoidon tilanteesta todetaan, että siellä painitaan samojen valtakunnallisten ongelmien kanssa kuin muuallakin. Vakituisesta työvoimasta on pulaa. Selitys se tuokin. Hallituskin selittelee, on sitä mieltä, että kun hoitajia vaan saadaan lisää, niin jo paranee vanhustenhoito. Hoitajamitoituksen nosto on hallituksen mielestä sitä jotain. Sitten kuitenkin parutaan, että ei sellaiseen ole rahaa.
Miten olisi, jos tarpeita miettisi maalaisjärjellä?
Ei kaikkien vanhusten hoitoon osallistuvien hoitaja -koulutuksen saaneita tarvitse olla. Ei minun mielestäni. Hoitajan työpariksi sopii ihan hyvin hoitoapulainen. Jonkun sortin henkilöstömitoitusta tarvitaan kotihoitoonkin, mutta siellä voisivat työskennellä kodinhoitajat ja kotiavustajat. Heitähän ei enää ole. Moni kysyy, jotta miksei?
En tiedä, mitä ylimmille vanhustyötä tekeville, siis pomovirkamiehille ja hoitoon pääsystä päättäville SAS -ryhmäläisille pitäisi tehdä, mutta ehkä vähintään kuukauden työtinki vakituisen työntekijän työparina avaisi silmiä ja selkeyttäisi sitä kuvaa, mitä vanhustyö sekä laitoksissa että kotihoidossa tänä päivänä ihan oikeasti on. Olen tämän tyyppistä varmaan joskus aikoja sitten myös hallituksessa istuville tyrkyttänyt. Jospa siinä sivussa, kun vanhusten live -elämää näkee, esim. kotihoidosta hoivakotiin pääsyn kriteeritkin saisivat uutta linjausta ja ehkä se selkeyttäisi myös sitä, millaista koulutuspohjaa työntekijöille missäkin vanhustyön kohteessa tarvitaan ja mikä on se lukumäärä, joka riittää, ts. on sopiva päivän tehtävistä suoriutumiseen. Että hoitoa tarvitseva vanhus voi hyvin. Sehän se pääasia!
Että hoitoa tarvitseva vanhus voi hyvin.
Sehän se pääasia!
Isosten päättäjien, mm. hallituksen, pitäisi muistaa, että ilman vanhuksia meillä ei olisi meitä. Isovanhemmat ovat oman osuutensa tehneet. Miksi heistä huolenpito on nyt niin, niin takkuilevaa?
Ilmoita asiaton viesti
Voi kai sanoa, että nykyään hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevilla vanhuksilla on lähinnä hallitusten suuret lupaukset turvanaan.
Ilmoita asiaton viesti
Juu. Tuolta tuo alkaa tuntua!
Ilmoita asiaton viesti
Helsingissä oli jo 2008 käytäntönä, että vanhusta tultiin testaamaan (Hyväkuntoiseksi todettavaksi). Olin mukana tuolloisessa tapaamisessa, Mamma skarppasi ja arvioijat ehkä aidosti, ehkä budjettien velvoittamana ihastelivat äitini kuntoa. 2009 äitini kuoli taksiin viereeni. Ysikymppinen ei ansainnut mitään kaupungilta tai valtiolta. Kannattaa varata määräänsä enemmän unipillereitä siihen hetkeen, kun vielä voi!
Ilmoita asiaton viesti
Korjaan omaa viestiäni. Äitini kuoli 2008 Joulun aaton viimeisellä tunnilla.
Ilmoita asiaton viesti
Kuulostaa tutulta. Mammasi skrappaamista tarkoitan.
Sängyn laidalla tai keittiön pöydän ääressä tai olohuoneen sohvalla istuva hyväkuntoisen näköinen vanhus on hoidon tarvetta testaamaan tulleille kuin lottovoitto. Kyllä he aika usein uskovat vain näkemäänsä ja kuulemaansa. Omaisten näkemykset voidaan sivuuttaa juuri näin, mitä esim. kirkkonummelais -tapauksessa käynyt on.
Jos vanhus vastaanottaa testaajansa yksin ja häneltä kysytään mitä kuuluu, niin kyllä hän pääsääntöisesti vastaa, jotta hyvää kiitos. Omasta kodista, siellä olemisesta pidetään kiinni. Mitä sitä nyt vieraille semmosta kertomaan, että kyllä tässä arjesta selviytyminen on jo täyttä sitä just, jatkuvaa katastroofia ja kompurointia. Harvemmin käyvälle lapselleenkin moni pystyy aika pitkään salaamaan esim. muistinsa huononemista.
Hoidon tarvetta selvittävät voisivat mennä kentälle hetkes aikaa töihin. Tuskin he ehdotuksestani tykkäävät, mutta jos sellaisen keikan tekisivät, niin kyllä he siitä hyötyisivät. Jos ei muuta, niin hoitotarpeen selvittämisissä he osaisivat kysyä ja tarkistaa vanhuksen arjen sujumisesta asioita, joita ei esim. lääkärin kirjoittamista lausunnoista löydy.
Ilmoita asiaton viesti
”Jonkun sortin henkilöstömitoitusta tarvitaan kotihoitoonkin, mutta siellä voisivat työskennellä kodinhoitajat ja kotiavustajat. Heitähän ei enää ole. Moni kysyy, jotta miksei?”
Kirjoituksesi on ajankohtainen, sekä monelle kuitenkin aiheena vieras.
Yllä oleva lainaus kirjoituksestasi on asia joka on usein toistunut tälläkin alustalla, ja on virheellinen, tai ainakin siitä saa väärän käsityksen.
Kodinhoitajan sekä kotiavustajan työ on yhä olemassa, nykyään ammatti nimike on Avustaja, tai Henkilökohtainen avustaja.
Henkilökohtaisen avustajan koulutusta järjestetään esimerkiksi ammatillisissa oppilaitoksissa. Henkilökohtainen avustaja on suojattu tutkintonimike. Tämä tarkoittaa sitä, että vain kyseisen koulutuksen käyneet voivat kertoa, että he ovat koulutukseltaan henkilökohtaisia avustajia.
Avustajana voi kuitenkin työskennellä muullakin koulutuksella, koska työhön ei ole muodollisia pätevyys- ja koulutusvaatimuksia.
Avustaja, Henkilökohtainen avustaja avustaa vanhusta, liikuntarajoitteista, vaikeasti vammaista henkilöä tämän kotona sekä kodin ulkopuolella. Avustamisella tarkoitetaan sellaisia toimia, joita työnantaja (avustettava) itse tekisi, ellei hänen vammansa tai toiminnallinen rajoite sitä estäisi. Laissa mainittuja päivittäisiä toimia ovat esimerkiksi liikkuminen, pukeutuminen, henkilökohtaisen hygienian hoito, vaate- ja ruokahuolto, kodin siisteydestä huolehtiminen, ystävien tapaaminen, asiointi tai avustaminen lasten hoidossa.
Henkilökohtaisten avustajien työ perustuu vammaispalvelulakiin, jossa on määritelty, miten vammaisen henkilön palvelut voidaan järjestää.
Kunnan on mahdollista joko järjestää palvelut itse omana toimintanaan,
antaa palveluseteli jolla vammainen henkilö voi itse ostaa palveluita,
ottaa käyttöön työnantajamalli, jossa vaikeasti vammainen henkilö itse toimii avustajansa työnantajana.
Avustajan palkkaamisesta aiheutuviin kustannuksiin vammainen saa kunnalta korvausta.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos nimikkeiden päivittämisestä.
Minä nyt vaan ajattelen tässä kohtaa, monessa muussakin, vähän vanhanaikaisesti.
Minusta kodinhoitaja ja kotiavustaja olivat, olisivat edelleen, selkeitä työ-/tehtävä ja myös koulutusnimikkeitä.
Apuhoitajaa ja perushoitajaakaan ei enää ole, nyt koulutetaan lähihoitajia.
Laaja-alaisesta koulutuksesta puhuttiin, kun lähihoitaja -koulutus alkoi, mutta kyllä siinä laaja-alaisuus on koetuksella, kun opiskelijat kentälle harjoittelujaksoilleen menevät. Työssä oppimiseen satsataan, mutta se on pitkälti vakituisen henkilöstön vastuulla, mitä opiskelijat harjoittelujakson aikana oppivat tai haluavat oppia. Vakituinen henkilöstö on todella kovassa, sillä heille ohjaus on hoidettava oman työn ohella. Rankkaa sekin, kun huomaa, että joitakin harjoittelupaikan työtehtävät eivät pätkääkään kiinnosta. Ja onhan tuo nähty: kaikista ei esim. vanhusten hoitajiksi ole.
Ilmoita asiaton viesti