Voisiko hyvinvointialueiden perustaminen olla tasa-arvo -hanke?

Sosiaaliala on tunnetusti naisvaltainen. Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien julkaisemien palkkatilastoiden (2020) mukaan sosiaalialan ammattinimikkeistä naisten osuus vaihtelee 77 prosentista täyteen sataan prosenttiin. Suomen hallitus on ohjelmassaan asettanut tavoitteekseen nostaa Suomi tasa-arvon kärkimaaksi. Erityinen huomio on työelämän ja perheiden tasa-arvon parantamisessa. Esimerkiksi Uusi-Seelanti päätti nostaa naisvaltaisten sote-alojen palkkoja tuntuvasti viiden vuoden aikana. Samoin Saksassa on päätetty korottaa julkisen sektorin palkkoja. Islannissa laki velvoittaa yksityisen ja julkisen sektorin työnantajat maksamaan samasta työstä samaa palkkaa sukupuolesta, etnisyydestä, seksuaalisesta suuntautumisesta tai kasallisuudesta riippumatta. Kansainvälisiä esimerkkejä on jo runsaasti – Suomella ei ole varaa jäädä puheiden tasolle.

Puheissa korostetaan henkilöstön merkitystä uudistuksen onnistumisessa. Samaan aikaan pelotellaan, että henkilöstön palkkaharmonisaatio uhkaa kaataa koko uudistuksen rahoituksen.

Kun työnantajan palvelukseen siirtyy työntekijöitä eri tahoilta, tulee työnantajan huolehtia siitä, että samaa työtä tekevien välillä ei ole perusteettomia palkkaeroja. Viranhaltijoita ja työntekijöitä tulee kohdella tasapuolisesti. Työnantajapuoli on esittänyt, että harmonisointi tapahtuisi keskimmäisen palkan eli mediaanin tasolle vaativuusryhmittäin. Kenenkään palkka ei alenisi, mutta niiden työntekijöiden, joiden tehtäväkohtainen palkka olisi mediaania korkeampi, ylimenevä osa muutettaisiin henkilökohtaiseksi lisäksi. Malli tarkoittaisi väistämättä palkkakehityksen loppumista. Miten henkilöstön saatavuus varmistetaan tekijät, jos palkkaus ei houkuta sosiaalialan ammattilaisia hakeutumaan hyvinvointialueelle töihin? Jos ei ole henkilökuntaa, ei ole palvelujakaan.

Sosiaalihuollon henkilöstön saatavuuden varmistamiseksi on esitetty esimerkiksi koulutusvaatimusten joustavoittamista. Se ei ole ratkaisu, sillä tällä on suora vaikutus asiakasturvallisuuteen ja hyvinvointialueen asukkaiden oikeuteen laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon. Ongelmaksi on nostettu myös tulevat lakisääteiset mitoitukset lastensuojeluun ja opiskeluhuollon kuraattoripalveluihin. Vähimmäismitoitukset eivät ole ongelma vaan keino turvata asiakkaiden oikeudet, palvelun laatu ja asiakasturvallisuus. Välittömiä toimenpiteitä tarvitaan nyt erityisesti työolosuhteiden, tehtäväkuvausten, työnjaon, jatkuvan oppimisen ja johtamisen kehittämiseksi. Alan palkkausta ja työehtoja tulee parantaa.

Marjo Katajisto

aluevaaliehdokas Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella, Vasemmistoliitto

0
Marjo Katajisto
Vasemmistoliitto Vantaa
Ehdolla aluevaaleissa

Työskennellyt järjestötyössä eri asiantuntijatehtävissä. Vantaalainen pohjoisen kasvatti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu