Väinö tuo joulurauhan

Ja tapahtui niinä päivinä, että lunta oli jälleen satanut valtavasti ja ihmiset olivat jopa kaupungeissa joutuneet ostamaan lumilapioita. Joulu lähestyi ja niin tänäkin vuonna, osa ihmisistä odotti joulun ihmettä.

Monella palkka hädin tuskin riitti elinkustannuksiin ja oli mietittävä, mistä löytyisi lahjoja lapsille. Viimeiset pari vuotta oli pelko kalvanut sisuksia. Huolenaihetta riitti sairauksista, sodasta ja nyt sähkön hinnoista. Moni jo mietti, milloin nämä kauhuskenaariot loppuvat.

Vaan silloin astui erään kulkijan eteen pitkäpartainen mies, joka esitteli itsensä Väinöksi. Sinun kaupat tehtiin, vaikka jotain omituista tuossa miehessä oli. Väinö muistutti suurta tietäjää, joka ei ollut unohtunut vuosisatojen aikana, vaikka opetussuunnitelmatkin olivat muuttuneet.

Väinö oli seurannut maailman tilannetta, joka näytti nyt siltä, että toisilla oli rahaa yllin kyllin ja toisilla ei ollenkaan. Raha oli jakautunut epätasaisesti. Oliko sitä taottu liikaa? Tai liian vähän? Miksi maailmassa oli tämä epätasapaino?

Kun kysymykset oli näin ilmoille asetettu, itse Suuri tietäjä ilmestyi Väinöä opastamaan. Hän kertoi, että Sampo oli löydetty ja kasattu uudestaan. Laitteen uudelleen kasaamisessa oli ollut kuitenkin riskinsä. Kasaus oli epäonnistunut ja Sammon tarkoitus yhteiseen hyvää oli kääntynyt päälaelleen. Uuden laitteen käyttäjä oli taitatamattoman takoja ja hän oli sairastunut.

Väinö kertoi tietäjälle lisää maan asukkaiden hankalasta tilanteesta, yleisestä ahneudesta ja ahdistuksesta. Niinpä hänen oli viimein kysyttävä se tärkein kysymys. Miten epätasapaino saataisiin palautettua? Tietäjä ei antanut suoraa vastausta mutta pyysi Väinöä seuraamaan rahavirtoja, sillä ne veisivät sylttytehtaalle, sotkun alkulähteille.

Väinö tuumi. Koska taitamaton takoja on sairastunut, hän takoo sitä myös maailmaan ja se tuo lisää epätasapainoa. Sen vuoksi yhä useampi voi huonosti. Yksinäisyydestä kärsi meillä jo yli viidennes kansasta ja moni oli masentunut. Lääkkeen kulutus oli kasvanut ja harva enää näki tervettä päivää. Lääkkeisiin meni melkein 2 miljardia valtion kassasta vuosittain. Sampo takoi selkesäti väärästä päästä.

Niinpä Väinö päätti tehdä jotain. Hän päivittti sosiaaliseen median kanaviin. ”Tänä jouluna olen tuova teille suuren ilon. Yhtälö on ratkaistu. Rahan palvonta loppuu ja Sammon taika kääntyy oikeaan suuntaan. Vauraus näkyy jälleen päivänvalossa ja Sampo on jälleen takova tasapainoa. Ihmiset ovat näkevä taas valon ja yhteyden toisiinsa.”

Tämä viesti herätti kulkijassa jos toisessakin ihmetystä ja ennakkoluuloja. Mikäs tämä Väinö oli puhumaan tuollaisia? Kuinka tämä pitkäpartainen mies voisi luvata noinkin suuria? Miten ihmeessä tämä tapahtuisi? Mistä Väinö tiesi tälläistä kertoa? Viesti alkoi levitä ihmisten keskuudessa ja aiheutti levottomuutta ja epäilystä.

Samaan aikaan Sammon taitamaton takoja oli suuri rahan valtias ja hän oli luonut tietämättään epätasapainoa myös mediaan. Eipä aikaakaan, kun päivitys tavoitti hänet ja hän myös huvittuneena kyseli, mikäs Väinö se semmoinen on, joka hänen valtaansa koettelee? Sisimmässään kuitenkin, hän oli kauhuissaan puheista. Väinön puheet oli lopetettava, ne oli sensuroitava. Oli väärää tietoa kyseenalaistaa rahan yksinvaltaa. Peloissaan taitamaton takoja määräsi kaikki pitkäpartaiset miehet tapettavaksi.

Tämä herätti ihmisten sydämissä lisää levottomuutta, sillä myös joulupukki kuului pitkäpartaisiin ja näin myös joulu oli uhattuna. Aika vaikutti synkältä ja joulun ihme lähes mahdottomalta.

Mutta Väinö jatkoi rohkeasti päivityksiään. ”Tänä jouluna lumi tuo viestin taivaasta. Se tuo puhtaan ja raikkaan muiston ilman pelkoa siitä, keitä me oikeasti olemme. Se tuo viestin siitä, että eläisimme hyvässä tahdossa, sovussa ja rauhassa täällä maan päällä. Toisia kunnioittaen, muistamme jälleen, että elämme virtaavassa kiertokulussa emme viivasuorassa lineaarissa.”

Ihmiset muistivat Väinön sanat ja ryntäsivät ulos lunta luomaan. Lapiot heiluivat. Lumikinosten takaa kuului jo laulua. Iloisen työn lomassa moni oli nyt ymmärtänyt, että epätasapaino aiheutti lisää sairautta mutta pahinta kaikista oli ollut ilon menettäminen. Ehkä taitamattoman takojan yksinäisyys oli samalla vienyt ilon maailmasta. Niinpä yhteistuumin päätetettiin, että taitamattomalle takojalle tarvittiin ystäviä. Koska taitamattoman takojan henkilöllisyys oli vielä jäänyt mysteeriksi, päätettiin olla ystäviä kaikkien kanssa.

Asiaan oli saatu ratkaisu. Kulkija hymyili ja Väinö kiitti sydämessään Suurta tietäjää. Joulu oli vihdoin aivan ovella. Väinö teki viimeisen päivityksen. ”Muistakaa, tämä jouluinen sanoma on viesti oikeiden ihmisten maailmasta. Lapsi on palauttava meille tasapainon ja rauhan. Tämä lapsi löytyy jokaisen sisältä. Joulu laulaa omatunnon äänelle, jonka ehdimme jo hukata kiireen ja melun keskellä. Toivon, että jatkossa muistaisimme paremmin tasapainon merkityksen. Emme peri maata isovanhemmiltamme vaan lainaamme sen lapsiltamme.”

 

Marjoriina Alhainen

Olen luonnontuoteneuvoja ja maaseutuagentti. Kirjoitan luonnosta, perinteistä ja maaseudulla elämisestä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu