Lähiruoan kaipuu ja tarve

Kirjoittelin tässä tällä viikolla paikallisesti aiheesta lähiruoka. Lähinnä koko aiheesta tekee mielenkiintoiseksi koko käsite lähiruoka, ja miten itse miellämme lähiruoan, ja miksi se mielletään ”virallisilla” tahoilla – nimittäin eroa tulee silloin satoja kilometrejä. Lähiruoka ja luomuruoka ovat termejä, jotka ovat trendikkäitä. Ennen ruoka tuli aina läheltä, kun ei ollut kunnon keinoja sen kuljettamiseen. Sitten alkoivat tiestöt parantua ja tulla kylmäkuljetuskalustoa yms ja syntyi vähitellen nykyaikainen tapa käydä ruokakaupassa. Mutta haluaisitko oikeasti ostaa paikallisesti tuotettua ruokaa?

Ympäri Suomen on levinnyt Ruotissa kaiketi alkanut REKO-ajattelu, missä tavoitteena on tuottaa juuri tarvittava määrä tarvikkeita tietylle alueelle. Ideana on siis esimerkiksi se, että viljelijä tuottaa juuri sen verran, ettei mitään mene hukkaan ja samoin paikallinen lihatuottaja, mutta myös sen verran, että tuotanto on kannattavaa. Mutta toimiiko ajatus siitä, että tuotetaan paikallisesti kannattavaa ja tarjotaan se saataville niille, jotka sitä aktiivisesti haluavat? Varsinkin jos viimeiset vuosikymmenet olemme tottuneet siihen, että meillä on päivittäistavarakauppoja, mistä saamme kaiken kerralla. Siksi meillä ei ole varsinaisesti niitä lihaliikkeitä tai kalakauppoja kovin monia enää jäljellä, tai kauppoja, jotka myyvät paikallisesti tuotettua jauhoa.

Tori oli ennen se paikka, missä paikalliset tuottajat myivät näitä tuotteita, ja yllättäen kyllä Etelä-Euroopassa yhä erilaiset tuottajien torit kyllä toimivat ja ihmiset menevät toreille ostamaan tarvikkeet tulevalle viikolle, mutta miksi Suomessa siirryttiin nopeasti osuukauppa ajatukseen ja siihen, että tuottajat eivät 0lekaan enää suorassa yhteydessä kuluttajaan? Oliko taustalla jonkinlainen sosialismi, vai mikä aikoinaan teki Suomesta näin selkeästi keskusliiketyyppisen markkina-alueen?

Se, että sosiaalisessa mediassa kirjoitellaan paljon paikallisesta tekemisestä, ei tarkoita sitä, että vaikka haluaisit ostaa paikallisesti, se olisi kovinkaan helppoa. Monet paikalliset vanhat tuottajat ovat myyneet peltonsa ja navettansa eivätkä enää tuota mitään, kenties pitävät bed and breakfast toimintaa kesällä ja järjestävät mönkkärisafareita läpi vuoden – mutta varsinainen maatalous siirtynee kai vähitellen entistä isompiin yksikköihin ja se tarkoittaa entistä vähemmän paikallista esillä oloa.

Kaipaisitko sinä Suomeen tuottajatoreja, lihakauppoja ja vastaavia – vai onko aika jo mennyt niiden ohi? Eivätkä ne mahdu nykyaikaiseen digiaikaan, digitalouteen ja tähän kaikkeen kiireeseen, missä elämme, vai olisiko meillä sittenkin jotenkin mahdollisuus saada takaisin ääni myös paikalliseen, pienenmään tuotantoon? Esimerkiksi tukemalla jotenkin enemmän sitä, että tuotteet saataisiin paikallisesti kerättyä yhteen… tottahan tässä kuitenkin tulee vastaan se, että jonkun yrityksen se toiminta pitäisi ottaa vastuulleen, ja mistä löytyy se lihamestari, kalamestari tai leipuri joka alkaisi seistä siellä tiskin takana?

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu