Oman harrastuksen satoa

En olisi koskaan voinut arvata, eikä kukaan muukaan, että siitä pikkupojasta, joka kirjoitteli vihkoja toisensa jälkeen ala-asteella täyteen erilaisia seikkailutarinoita koulussa, tulisi myös kirjoittamisen ammattilainen. Ei tullut kylläkään kirjailijaa, vaikka sitäkin tuli nuorempana yritettyä, mutta kaikkien mutkien kautta päädyin kuitenkin ammattiin, missä saan kirjoittaa joka päivä, ja aiheet vaihtelevat laajalti. Toisaalta voin kirjoittaa tv-sarjoista ja elokuvista Nettiruudun arvosteluihin, mutta toisaalta voin sitten myös kirjoitella kotikeittiön reseptejä Reseptinurkkaan – sieltä sitten aina joku käy niitä lukemassa, ja kenties joku saa niistä jotain ideoitakin vapaa-iltaan, kaveriporukalle tai vaikkapa synttäreille. Ja itseasiassa noita omia kirjoituksia tulee välilä myös itse luettua, sekä muistellen niitä aikoina, että verestäen jonkin reseptin muistoja juuri siinä vaiheessa, kun on jo liian myöhäistä korjata sitä ruokaa kohdalleen – aina siitä kuitenkin jotain syntyy.

Joskus sitten käyn työn puitteissa koeajamassa autoa ja kirjoittelen siitä sitten joko omaan kaupunkilehteen tai sitten europeancars.fi sivustolle, kylläkin nykyään niitäkin tulee tehtyä vähemmän – lienee se keski-ikän laiskuus iskenyt, vaikka teenkin arkisin ihan kohtuullisen pitkää päivää. Toisaalta taas välillä ajatukset menevät sinne kierrätykseen, kiertotalouteen ja jopa oman elämän vastuullisiin ratkaisuihin, ja sitä varten on olemassa vastuullinensuomi.fi sivusto, jolle ovat parin julkisuudestakin tuttua suomalaista professoria käyneet kirjoittamassa omia ajatuksiaan tulevaisuuden yhteiskunnasta. Politiikkaan en kuitenkaan ole sen enempää sotkeutunut, kun käynyt haastattelemassa muutamia kansanedustajia ja ministereitä aina vaalien alla – ja joskus ne jutut ovat myös selvästi auttaneet ehdokasta tulemaan paremmin esille, ainakin paikallisesti.

Jos se kirjoittaminen alkoi silloin 70-luvulla, niin vasta 80-luvun lopulla se sai erilaisen muodon kaverin kanssa tehdyssä paikallisessa nuorisolehdessä. Sen tarina ei ollut pitkä ja se itseasiassa jäi unholaan moneksi vuodeksi – väliin mahtui vuosia IT-alalla, kunnes yllättäen huomasin 2016 olevani päätoimittajan eräässä paikallisessa kaupunkilehdessä… ja olen sitä yhä. Nykyään vain kirjoittelen niin autoista, politiikasta, nuorista, säästämisestä ja kryptovaluutoista, tekniikasta, senioreista, urheilusta…… kaikesta mitä nyt Suomessa tänään tapahtuu, ja huomenna. Säästämisen ja sijoittamisenkin alueella seurattiin vähän aikaa omia testejämme kryptovaluuttojen parissa – ei mennyt hyvin, mutta opimme, että mikäli oikeasti haluaa niiden parissa sijoittamista harrastaa, on parempi ottaa siihen huomattavasti aktiivisempi rooli, kuin mitä testissä oli – mutta ei meillä isot panokset olleet, joten se ei varsinaisesti haitannut.

Toisaalta välillä pitää kirjoittaa myös remontoinnista, asumisesta ja yhteiskunnasta, sillä itsekin on joutunut omassa kodissa hankkimaan remonttimiehiä ja huomaamaan, että sanonnat suomalaisesta työstä ja osaamisesta ovat monesti yliampuvia, eikä enää voida sanoa mitään satavarmaa siitä suomalaisen työn ammattitaidosta tai ammattiylpeydestä – onneksi kuitenkin aina on löytynyt lopulta tekijä, joka on hoitanut hommat loppuun kunnialla.

Välillä täälläkin sitten mietin, mitä olisin tehnyt toisin, jos olisin tiennyt päätöksieni tuomat reitit – tuskin mitään. Lukiossa kirjoitin yli 9 keskiarvon ja muutamat laudaturit, mutta en kuitenkaan lähtenyt yliopistoon tai korkeakouluun, enkä uudestaankaan saadessani sen mahdollisuuden, lähtisi. Intissä minulla oli jo oma firma, ja jouduin tekemään kaikkeni, että en lähtänyt reserviupseerikouluun – taloudellisesti se olisi ollut mahdotonta, joten jäin siis alikersantiksi – sitäkään en vaihtaisi – kuten en ulkomaantyöreissuja, IT-uraani tai sen lopettamista, enkä myöskään sitä päivää tai iltaa kun tapasin vaimoni, yli 25 vuotta sitten.

 

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu