Suomi ja yritysten digitalisaatio

 

Millä tasolla suomalaisten yritysten digitalisaatio on nyt kevään 2021 korvilla? Ainakin viime vuosi on laittanut yritykset koville, ja monet ovatkin luovineet vaikeissa tilanteista kohti tulevia markkinoita uudistaen sekä tekniikoitaan että sisäisiä prosesseja, mutta minkälaisessa tilanteessa suomalaiset yritykset ovat? Onko esimerkiksi Ruotsiin avattu Amazon todellinen mahdollisuus vai vaikeuttaako se entisestään suomalaisten kansainvälistä toimintaa?

 

Kuinka moni suomalainen yritys on todellisuudessa vielä kaukana siitä digitalisaation tasosta, jolla voisimme olla. Esimerkiksi sopimusasiat, oletko esimerkiksi tutustunut Scriven ratkaisuun sähköisiin allekirjoituksiin, vai vieläkö vaadit sopimuspaperit varsinaisina papereina? Ja laitatko yhä yrityksesi laskut postin kautta, vaikka asiakkaallasi olisi jo sähköisen laskun vastaanottokyky? Onko kuitenkin monella, varsinkin paikallisen tason yrityksellä se digiloikka ottamatta?

 

Vuosi 2020 ja yritysmaailma

Viime vuoden kaltaista vuotta ei toivottavasti tule nopeasti toista. Se, että Euroopan pankit ja valtiot antavat miljardeja yrityksille, jotta ne pysyvät pystyssä, ei todennäköisesti ole kovinkaan hyvä tapa kokonaisuudessaan. Rahaa ei nimittäin jaeta tasapuolisesti, ja tässä rahanjaossa monet isot kansainväliset toimijat tulevat voittamaan, ja paikalliset pienet yritykset jäävät ilman mahdollisuuksia, ja joutuvat miettimään oikeasti oman liiketoimintansa suuntaa ja sisältöä. Euroopassa on syydetty satoja miljoonia rakennushankkeille, joiden alkutarkoituskin on ollut vain saada rahaa rakennuttajalle – on muun muassa rakennettu satamia Espanjan rannikolle, joissa ei ole koskaan ollut laivan laivaa, eikä tulekaan – ja kaikki ovat tienneet sen alusta alkaen. Mutta kun rahaa on tarjolla, löytyy myös tahoja, jotka osaavat hyödyntää mahdollisuudet.

 

Vuosi 2020 vei koko Euroopan etätöihin. Vaikka Suomessa oltiin jo aiemmin oltu tottuneita etänä työskentelyyn, niin nyt tyrehtyi myös liikenne. Teillä ei ollut enää ruuhkia, mutta ei niitä ollut enää liikkeissäkään, alun tavaratalojen vessapaperisaagaa lukuun ottamatta. Nopeasti erikoisalan liikkeet huomasivat, ettei ovi enää käy, eikä kassaan tule rahaa. Mitä siis tehdä? Digitalisaatio oli aiemmin jäänyt sille tasolla, että liikkeellä oli olemassa oleva Instagram ja Facebook tili, muttei oikeasti sielläkään mitä suunniteltua tekemistä. Yrityksen kotisivuilta oli mahdotonta tilata yhtään mitään, ja yrittäjä itse eli vielä sähköpostin opetteluvaihetta – eikä tämä todellakaan ollut viime vuonna vain yhden liikkeen tilanne, vaan pelkästään Suomessa satojen, ja Euroopassa tuhansien.

Ihmisten arkinen elämä kuitenkin jatkoi eteenpäin kuin juna lumisateessa. Kukaan ei ollut eikä ole vieläkään varma, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ihmiset siis tarvitsevat arkeensa tuotteita, tavaroita ja palveluita, mutta kun sosiaalinen elämä oli siirtynyt sinne digimaailmaan, tuli monelle isoja kysymysmerkkejä. Mistä ostaa mitäkin tuotteita?

 

Itseasiassa lähes puolet suomalaisista työelämässä aktiivisesti mukana olijoista alkoi oikeasti tehdä etätöitä. Joten ei ihme, että keskustojen liikkeet hiljenivät käytännössä kaikissa kaupungeissa. Nämä pienet toimijat huomasivat nopeasti myös jäävänsä ilman jaossa olevia miljoonia, tukimuodot eivät vain sopineet heille. Aivan kuten eivät sopineet monelle muullekaan alalle, kuten ravintoloille tai vielä enemmän sen viihdepuolelle, discot, yökerhot, esiintyjät – kaikki huomasivat töiden loppuneen lähes täysin. Osa löysi kuitenkin nopeasti digitalisaation tuomat mahdollisuudet, mutta myös sen, että useimmiten sitä kautta saatava euro oli ainakin aluksi isomman työn alla, kuin mihin oli ehtinyt tottua esiintyessään tuhansille ihmisille tai nostaessaan keikkapalkkioita. Oliko monesta yrittäjästä vain tullut 2000-luvun teknisen kehityksen ja elämämme kehittymisen kautta laiskoja, emmekö ole enää valmiit tekemään tarvittavia uhrauksia ajassamme, vaan odotamme, että valtio tulee ja pelastaa? Mihin olemme unohtaneet kaikessa liiketoiminnassa olevan riskiajattelun, ja sen, että toimintaa pitää kehittää koko ajan – aivan kuten maailma ja tapamme kehittyvät vuosi vuodelta.

 

Google vie ja tuo

Google on lähes jokaiselle meistä se ykkönen, kun etsimme tietoa. Jos sitä ei löydy Googlesta, ei se ole tarpeellista. Jos siis tarvitsemme jonkin tietyn tuotteen, emmekä halua lähteä liikkeisiin sitä etsimään muiden ihmisten joukkoon, joudumme turvautumaan hakukoneeseen nimeltä Google ja sen kautta internetin ihmeelliseen elämään – mutta jos tilanne on sellainen, etteivät ne pienet paikalliset toimijat ole aiemminkaan kertoneet itsestään digissä, niin ei se hetkessä muutu. Vastaukset siis kaikkiin tarvehakuihin alkoivat tulla isoilta toimijoilta, jotka pystyivät myös lähettämään tuotteet nopeasti, vaivattomasti ja edullisesti suoraan asiakkaan kotiin. Tähän se paikallinen pieni yrittäjä ei kovin nopeasti pysty. Kyse ei ole tekniikasta, kyse ei ole rahasta, vaan kyse on oman toiminnan täydelleen uudelleen ajattelusta.

 

Suunnitelmat menivät uusiksi. Uusia palvelurakenteita alkoi syntyä. Suomi lähti Euroopan mukana uudelleen nousuun. Mutta arkinen arkemme ei palaudu vielä pitkään sille tasolle mitä se oli vuoden 2020 alkaessa. Ja kuka muistaa, että emme ole vieläkään nousseet sieltä 90-luvun lamastakaan. Olisiko nyt oikeasti aika nostaa ne hihat ja alkaa tehdä töitä tulevien vuosien eteen, eikä vain valittaa?

Markkinakettu
Sitoutumaton Lohja

Yksityisyrittäjä jo 80-luvun lopulta. Omia ajatuksia löytyy osoitteesta <a href="http://markkinakettu.blogspot.com/" title="http://markkinakettu.blogspot.com/">http://markkinakettu.blogspot.com/</a> ja facebookista <a href="https://www.facebook.com/markkinointiguru/" title="www.facebook.com/markkinointiguru">www.facebook.com/markkinointiguru</a> Jos intoa ja aikaa riittää niin firmasta lisätietoja löytyy kotisivuilta <a href="http://www.ertuki.fi" title="www.ertuki.fi">www.ertuki.fi</a> ja tekemiäni videoita YouTubesta kanavalta: eRoom

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu