Sote: hallinto ensin, hoiva sitten, vaiko eikö sittenkään?

Sotemiljardeille toivoisi saavansa vastineeksi jotain muutakin kuin jokailtaisen poliittisen painiottelun A-Studiossa ja pahoinvoivan nuorison, työelämän ja vanhukset. Näköradiosta näytti tulevan taas sitä itseään torstaina 18.4.

Soten perusluonne korostui illan studiokeskustelussa. Keskustelun pohjalta minulle veronmaksajana hyvinvointialueet näyttäytyvät jonkinlaisina ideologisina Victor Frankensteinin kasaan harsimina tikkipäisinä hallintomonstereina. Ainoana koossapitävänä voimana toimii ehtymätön veroeurojen virta.

Keskustelu vaikutti saavan samanlaisia piirteitä kuin esimerkiksi iltapäivälehtien säähän liittyvä klikkiotsikointi. Tänään uutisoidaan ”Kuuma käristykupoli peittää Suomen” ja huomenna samasta asiasta todetaan ”Jättiyllätys, käristyskupoli ohittaa Suomen, sää jatkuu kylmän viileänä”. Tyhjästäkin saadaan näyttäviä argumentteja.

Sotepolitikoinnissa roolit vaihtuvat nopeasti, yleensä viimeistään neljän vuoden välein. Se on lyhyt aika soten kaltaisissa suurissa rakenteellisissa uudistuksissa.

Nykyhallitus koettaa toteuttaa edeltäjänsä varsin erilaiselta ideologiselta perustalta luomaa rakenneuudistusta. Nyt oppositiolla näyttää olevan houkutteleva mahdollisuus laittaa hyvinvointialueiden ongelmat hallituksen syyksi, vaikka he itse toimivat järjestelmän pääarkkitehteina.

Suomalaisen politiikan käristyskupoli on jumittunut kartalla valtioneuvoston korokkeen päälle Roolinvaihdon jälkeen oppositiosta voi metsästää irtopisteitä kritisoimalla omien luomuksiensa ongelmia.

Jos minulta kysyttäisiin suoraa palautetta poliitikkojen soteargumentoinnissa, laittaisin rastin kohtaan ”tarvitsemme uutta asennetta”.

 

Markku Lahtinen
Sitoutumaton Hämeenlinna

Ajatuksia yhteiskunnan vinoumista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu