Sote-pommin pitkä sytytyslanka

En valitettavasti voi kuin ihmetellä poliittisen järjestelmämme toimimattomuutta tilanteessa, jossa tavoitteena on turvata hyvinvointivaltiomme peruspalvelut. Lopputulos on surkea, eritoten jos huomioimme asiakokonaisuuteen käytetyn rahasumman. Mitä kansalaisella on oikeus odottaa, kun poliitikot satsaavat 47 % valtion budjetista julkisiin hyvinvointipalveluihin ja erimuotoisiin tukiin?

Yhteisiä verovaroja siirretään 24,7 mrd. € hyvinvointialueille ja 16,2 mrd. € STM:n hallinnonalaan. Summalla toivoisi saavansa vastineeksi muutakin kuin jokailtaisen poliittisen painiottelun A-Studiossa ja pahoinvoivan nuorison, työelämän ja vanhukset. Tässä yhteydessä puhe maailman onnellisimmasta kansasta näyttäytyy lähinnä mustana huumorina.

Perustuslain mukaan Suomen kansaa edustaa valtiopäiville kokoontuva eduskunta. Alun perin ajatuksena on todennäköisesti ollut, että eduskunta ajaisi kansan etua. Valitettavasti tämä sinällään kaunis ajatus ei kaikissa tilanteissa tunnu toimivan.

Politiikassa valta ja raha ovat käytännössä sama asia. Poliittista valtaa kansalainen pääsee käyttämään kerran neljässä vuodessa. Suomessa perustuslaki ohjaa monipuoluejärjestelmään, jossa koalitiohallituksen hallitusohjelman yksityiskohdat voivat olla hyvinkin yllätyksellisiä äänestäjän kannalta. Vaaleissa kansa ei aina todellakaan saa sitä, mitä se tilaa.

Periaatteessa kansalaiselle jää eduskuntavaalien välillä mahdollisuus vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa omilla rahankäyttövalinnoillaan. Suomen ennätyskorkea veroaste siivoaa tämänkin jäljelle jääneen vallanmurusen tehokkaasti poliitikkojen laariin.

Poliitikot tuntuvat ensisijaisesti keskittyvän oman asemansa ja edustamansa ideologian betonointiin osaksi yhteiskunnan valtarakenteita hinnalla millä hyvänsä. Sanotaan, että jos työkalupakissa on vasara, kaikki ongelmat alkavat näyttää nauloilta. Hallitus näyttäytyy vallankäytön putkimiehenä: se pyrkii ratkaisemaan ongelmat ohjaamalla rahaa ja hallintovaltaa sinne, missä sen ideologiset päämäärät näyttävät kulloinkin parhaiten toteutuvan.

Poliitikkojen etu ei kaikissa tilanteissa ole todellakaan sama kuin kansalaisten etu. Tarkastellaan tässä muutamia käytännön esimerkkejä.

Soteen poimittiin alun perin keskustan haluama laaja maakuntamalli ja sosiaalidemokraattien vaatima vahva julkisen sektorin rooli, jota höystettiin pakottavalla lainsäädännöllä lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan toiminnan ja mitoituksen suhteen. Syntyi erilaisista ideologisista paloista kokoon parsittu hyvinvointialuemalli, joka on kuin eräänlainen Victor Frankensteinin signeeraama tikkipäinen hallintoluomus. Kreeta Karvalan sanoin: ”Poliitikot uudistivat hallinnon, mutta unohtivat ihmisen.”

Nykyisessä hallituksessa tilanne on erityisen mielenkiintoinen valtionvarainministerin ja sosiaali- ja terveysministerin välillä. Toinen on puolueensa mediatähti, toinen tuntemattomampi nimi pohjoisesta. Onko asetelma jo ennalta sovittu osana hallituksen pelikirjaa? Sosiaali- ja terveysministeri katsoo hiljaa vierestä, kun pohjoismaisen hyvinvointivaltion terveyspalvelut ajetaan säästötoimilla kaoottiseen tilaan. Pohjoisen äänillä valittu sosiaali- ja terveysministeri tuntuu tässä tiukassa taloustilanteessa olevan uhrattavissa.

Politiikassa asiat ovat niin kuin sovitaan. Jos rimaa on mahdollista alentaa, niin sitä alennetaan. On hyvin todennäköistä, että hoitajamitoituksesta etsitään joustoja ja palveluiden siirtämistä osin takaisin kunnille aletaan pohtia. Esiin on jo noussut mahdollisuus siitä, että koulukuraattorien ja koulupsykiatrien palveluiden tuottaminen siirretään takaisin kunnille.

Tilanne muistuttaa kuntien osalta omituisella tavalla yksittäisen kansalaisen tilannetta. Kansalainen joutuu turvautumaan yksityisiin terveyspalveluihin ja kunta itse tuottamiinsa kouluterveyspalveluihin, koska sotemiljardeilla tuotetun palvelun taso ei vastaa odotuksia.

Koulutustaustani on tekniikkapainotteinen ja en siksi voi olla vertailematta hyvinvointialueita ja Olkiluodon reaktoriprojektia. Olkiluoto oli kertaluonteinen noin 6 miljardin investointi ja sote-uudistus näyttää vievän verovaroja noin 25 miljardin joka ikinen vuosi.

Molemmat tapaukset ovat eräänlaisia omien alojensa iisakinkirkkoja, mutta niitä rakennettiin hyvin erilaisiin periaatteisiin nojautuen. Uskon eron johtuvan osin siitä, että toista rakennettiin yksityisellä rahalla ja toista verovaroin.

Olkiluotoa suunniteltaessa asetettiin selkeä tavoite sille, paljonko sähkötehoa pitää saada tuotettua, arvioitiin, millä teknisellä ratkaisulla asetettu tavoite on mahdollista saavuttaa ja itse rakennusprosessia valvottiin tarkasti, jotta kaikkia turvallisuusmääräyksiä noudatettaisiin. Järjestelmää testattiin ja käynnistettiin vaiheittain ja tarvittavat huoltoseisokit oli huomioitu jo ennen käynnistysvaihetta.

Sote ei ollut insinööriprojekti, mutta haluan siltikin kiinnittää huomiota näihin eroavaisuuksiin. Hyvinvointialueiden kohdalla kukaan ei tunnu tietävän paljonko niihin joudutaan lopulta upottamaan euroja ja eikä kukaan näytä myöskään tietävän sitä, mitä niillä euroilla pitäisi loppujen lopuksi saada aikaan. Hyvinvointia toki, mutta millaista ja kuinka paljon? Terveysteknologian kehittyessä hoidot kallistuvat ja hoitojaksot pitenevät. Jossain vaiheessa kansakunnan kantokyky tulee vastaan, eikä kaikkea mahdollista hoitoa tai palvelun saatavuutta ole mahdollista taata jokaiselle.

Hoitoa voidaan toki tehostaa ja tuottaa jatkossa halvemmalla ja pienemmillä resursseilla hyödyntämällä enemmän digitaalisia, mahdollisesti osin tekoälyyn pohjautuvia ratkaisuja.

Hoivaa on sen sijaan paljon vaikeampi automatisoida. Turvallinen ja merkityksellinen vanhuus vaatii tuekseen riittävän määrän hoivahenkilöstöä, joka osaa kommunikoida hoidettavan äidinkielellä ja jolla on riittävästi aikaa ikäihmisen arvostavaan kohtaamiseen vaikkapa arkisissa ruokailu ja peseytymistilanteissa. Tätä ei voida korvata digitalisaatiolla, ainakaan vielä.

Suomi maksoi aikoinaan sotakorvauksia 226,5 miljoonan kultadollarin edestä ja nousi siitä alhosta kukoistukseen. Nyt emme ole sodan jälkimainingeissa vaan olemme ainoastaan ampuneet itseämme jalkaan huonolla hallinnolla ja taloudenpidolla. Tässäkin tilanteessa korvausten maksun aika kuitenkin lähestyy ja joudumme siksi tekemään vielä hartiavoimin töitä ennen kuin sote-juna on saatu kunnialla maaliin.

 

Markku Lahtinen
Sitoutumaton Hämeenlinna

Ajatuksia yhteiskunnan vinoumista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu