Lintuperspektiiviä 5: Työllistävätkö työvoimapalvelut muitakin kuin itsensä?

Työttömyyden ja julkisen talouden kestävyysvajeen vuoksi puhutaan paljon työllisyystoimista. Nuoria pitäisi saada työelämään entistä aikaisemmin ja eläkeläiset pysymään työelämässä entistä pidempään. Samaan aikaan työttömyys on kasvanut ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyys.  Kun puhutaan työllistämistoimista, on keskustelun keskipisteessä ollut lähinnä työnhakijoiden määrä, mutta huomiota kiinnitetään valitettavasti liian vähän laatuun – siis siihen, ovatko työnhakijat sopivia ja riittävän osaavia avoimiin työpaikkoihin?

Työllisyyden lisäämiseksi on ehdotettu kaikenlaisia toimia: työperäistä maahanmuuttoa, työvoimapalvelujen kehittämistä, koulutusta, eläkeiän pidentämistä jne. Mutta minun on vaikeaa ymmärtää, miten kielitaidottomat maahanmuuttajat olisivat potentiaalisesti sen osaavampaa työvoimaa kuin nykyiset työttömät? Tai miten eläkeläisten työllistäminen ratkaisisi sen ongelman, että nuoret eivät pääse mukaan työelämään? Miten työvoimapalvelujen siirto kunnille parantaisi työllistymistä, kun työssäkäyntialue kattaa jopa 80 km säteen asuinpaikasta ja työpaikka voi olla paljon lähempänä toisen kunnan puolella? Koko työvoimapoliittinen keskustelu tuntuu irtautuneen todellisuudesta.

Ihmisten työllistämiseen tarvitaan ensin työpaikkoja, pelkkä työnhakijoiden määrä ei riitä. Työttömiä meillä on jo ihan tarpeeksi, mutta ei töitä. No missä työpaikkoja syntyy? Yrityksissä – joko olemassa olevissa, tai yrittäjyyden kautta. Jotta yritys voisi työllistää, sen toiminnan on oltava kannattavaa. Yrityksen on pystyttävä maksamaan tuotteiden tai palvelujen tuottamisesta aiheutuvat kustannukset ja sen lisäksi maksamaan korvausta saadulle pääomalle (esimerkiksi lainatun pääoman korot) sekä tuottamaan voittoa. Toiminnan pitää olla voitollista, jotta yrityksellä on varaa palkata uusia työntekijöitä.

Yrityksen kannattavuus paranee, jos pystytään myymään enemmän tai korkeampaan hintaan ja/tai kuluja saadaan pienennettyä. Mahdollisuus lisämyyntiin riippuu voimakkaasti kilpailutilanteesta ja toisaalta hintojen merkittävä nostaminen ei monilla aloilla ole mahdollista. Kannattavuus paranee myös, jos kuluja saadaan karsittua. Kulujen pieneneminen voi onnistua tuote- tai toimintaa tehostavien innovaatioiden avulla, tai erilaisia veroluonteisia maksuja pienentämällä. Kaikkia veroluonteisia palkkatuloon liittyviä maksuja kutsutaan verokiilaksi ja merkittävä osa siitä on piilossa työntekijältä, koska se koostuu työnantajien maksamista vakuutusmaksuista. Suomessa on suuri verokiila ja mitä suurempi verokiila on, sitä korkeampia ovat työllistämisen kustannukset. Siksi verokiila ei saisi olla liian suuri, koska se vaikuttaa sekä työvoiman tarjontaan että työn kysyntään eli palkkaamismahdollisuuksiin.  Lisäksi isommat yritykset ovat yleensä kustannustehokkaampia kuin pienet, joten myös hallittu kasvu voi tuoda säästöjä. Mutta eniten työllistävät suuryritykset tuntuvat nykyhallituksen mielestä oleva kaikkein suurimpia ”pahiksia”. Ei voisi enemmän ajattelu mennä pieleen.

Uusia työpaikkoja syntyy siis, kun:

  • meillä on kannattavia ja voitollisia yrityksiä
  • yritysten lisäksi yhteiskunta kannustaa ja panostaa innovaatioihin
  • yhteiskunnan yrityksiin kohdistuvat verot ja veroluonteiset kulut pidetään kohtuullisella tasolla
  • yhteiskunta tukee yrittäjyyttä ja yritysten perustamista.

Veroluonteisten maksujen korottaminen siis heikentää yritysten kannattavuutta. Nämä lisäkulut estävät uusien työpaikkojen syntymistä ja voivat myös pienentää työntekijöiden määrää, mikä puolestaan pienentää ansiotuloista valtiolle ja kunnille kertyvää veroa sekä ihmisten kulutukseen käytettävissä olevia tuloja eli kulutusta. Eli vaikutus on aina laajempi kuin nopeasti katsottuna olettaisi. Lisäksi tappiolliset yritykset eivät maksa tuloveroa.

Kannattavista ja voitollisista yrityksistä nykyinen vihervasemmistohallitus puhuu kuitenkin kuin kriminaaleista, vaikka ne ovat nimenomaan koko Suomen talouden kivijalka, joiden varaan meidän koko hyvinvointiyhteiskunta rakentuu. Kannattavat yritykset työllistävät ja/tai ne synnyttävät pääomia, joilla voidaan synnyttää tai tukea uutta yritystoimintaa. Jos yritykset voivat hyvin, myös Suomi voi hyvin.

Entä jos yritykset saisivat työntekijöiden määrään verrannollista verohelpotusta, joka kannustaisi yrityksiä työllistämään enemmän ihmisiä? Tällöin runsaasti työllistävien yritysten voittoon ei kohdistuisi niin suurta veroa ja lisätyöllistäminen olisi sekä motivoivaa että taloudellinen mahdollisuus. Syntyvät lisätyöpaikat toisivat uusia verotuloja, mikä kompensoi myönnettyjä verohelpotuksia. Siihen päälle sitten vielä kerrannaisvaikutukset…

Työvoiman saatavuus ja huoltovaje on yksi Suomen hyvinvoinnin avainkysymyksiä. Otetaan tähän aiheeseen pari harvoin keskusteluun nousevaa näkökulmaa. Kaikista merkittävin ja kauaskantoisin ratkaisu molempiin kysymyksiin on syntyvyyden lisääminen erilaisilla perhepoliittisilla ratkaisuilla. Lasten hankkimista rajoittavat erilaiset huolet, koska yhteiskunnassa on paljon epävarmuustekijöitä ja perheasuminen kasvukeskuksissa on entistä kalliimpaa. Tarvitaan suoraa ja pitkäjänteistä tukea ja veroetuja, jotka lisäävät varmuutta ja kompensoivat lapsista syntyviä kuluja. Tuttua väittämää ”lapsissa on tulevaisuus” pitää mielestäni täydentää muotoon ”lapsissa on tulevaisuus ja hyvinvointi”. Väite on totta, koska väestön jatkuva kutistuminen johtaa hyvinvointivaltion loppuun. Miksi tästä ei puhuta, kun tämä jos mikä on asia, johon on mahdollista vaikuttaa poliittisin päätöksin? Asian voisi esittää jopa kärjistäen niin, että omissa lapsissasi on sinun hyvinvointisi. Näin on aina ollut läpi koko historian eikä tämä tosiasia ole mihinkään muuttunut, vaikka yhteiskunnassa onkin tapahtunut isoja muutoksia. Nykyisin tuo hyvinvointi ei vain tule suoraan perheen piiristä, vaan välillisesti yhteiskunnan kautta.

Ja lopuksi mennään jälleen otsikon kysymykseen. Puhutaan myös, että työllisyyttä voidaan parantaa siittämällä työvoimapalvelut kunnille. Olen elämäni aikana hakenut hieman toistakymmentä kertaa työpaikkaa. Kaikissa tapauksissa olen hakenut ja saanut töitä suoraan työnantajalta ilman työvoimapalvelujen osallisuutta asiaan. Omasta näkökulmastani työvoimapalvelut eivät ole edistäneet minun työllistymistäni, vaan ainoastaan omaa työllistymistään. Palvelukoneisto ei synnytä työpaikkoja, joita niin kipeästi tarvittaisiin. Avoimiin työpaikkoihin ei puolestaan löydy sopivia työntekijöitä. Tähän jälkimmäiseen auttaa osittain koulutus, mutta sen tarjonta on työvoimapalvelujen kautta kovin yksipuolista. Jos näihin kahteen perusongelmaan ei löydy korjausta, eivät työvoimapalvelut pysty työllistämään kuin itsensä. Onko koskaan mietitty sitä, että huomattava osa työvoimapalveluihin kuluvasta budjetista ohjattaisiin suoraan yritystukiin eli synnyttämään uusia työpaikkoja?

Yritän ehtiä käsittelemään vielä kahta aihetta ennen vaaleja – toinen liittyy verotukseen ja toinen perheeseen.

Katsotaan, kumpi noista syntyy ensiksi…

+3
markku-varsila
Kristillisdemokraatit Helsinki
Ehdolla kuntavaaleissa

Diplomi-insinööri, markkinointipäällikkö, KD Helsinki ehdokas 1058

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu