Lintuperspektiiviä 2: Miten voit käyttää energiaa, jota ei tuoteta?

Ennen kuin aloitan, niin korostan, että seuraavassa puhutaan aivan ratkaisevasti arkeesi ja kustannuksiisi vaikuttavista asioista. Lue siis kirjoitus loppuun, vaikka se alussa saattaisi tuntua hankalan tekniseltä.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että uusiutuvaa energiaa on rakennettava nopeasti lisää. Tuuli- ja aurinkovoiman yksi ominaisuus on se, että niiden saatavuus vaihtelee sään ja sijainnin mukaan. Sähköenergiaa on tuotettava koko ajan yhtä paljon, kuin sitä hetkellisesti kulutetaan. Mikäli joku sähköntuotantoyksikkö vikaantuu ja putoaa pois käytöstä, tarvitaan välittömästi käyttöön joku korvaava tuotantoyksikkö. Muuten syntyy häiriötila, joka johtaa sähkökatkokseen. Siksi meillä on aina ollut ja on edelleen voimalaitoksia vain reservissä, jotta häiriötilanteet saadaan hallittua ilman sähkökatkoksia. Kulutusvaihteluita varten meillä on ollut käytössä säätöenergiaa eli voimalaitoksia, joiden tuotantoa voidaan nopeasti säätää kulutusvaihtelujen mukaan. Isot tuotantoyksiköt, kuten ydin- ja hiilivoima ovat huolehtineet peruskuormasta. Sähköntuotantoa on säädetty ja säädetään kulutuksen mukaan.

No miten tämä liittyy sitten kulutukseen? Kun sähköntuotannossa siirrytään käyttämään aurinko- ja tuulienergiaa, niin niihin liittyvät suuret tuotantovaihtelut. Kun ei tuule ja on pimeää, ei sähköä tuoteta. Mitä suurempi osa sähköstä tuotetaan tuuli- ja aurinkoenergialla, sitä isompia vaihtelut verkossa ovat. Kun kulutus on suurta, kuten esimerkiksi sydäntalven arkipäivinä, tulee ongelma kulutuksen ylittäessä tuotannon.  Jos meillä ei ole enää muuta sähköntuotantoa ja siis muuta kuin tuuli- ja aurinkovoimaa, jolla paikata vajetta, tulee joko sähkökatkos, tai sitten kulutusta on rajoitettava hallitusti. Ja tämä viimeksi mainittu on se, joka jatkossa tulee aurinko- ja tuulivoiman kanssa kaupan päälle, mutta siitä ei julkisuudessa puhuta.

Tuuli- ja aurinkoenergian käytön yleistyessä kehitys on myös menossa suuntaan, jossa harvat isot voimatuotantoyksiköt korvautuvat valtavalla määrällä pienempiä ja kuluttajista tulee myös sähkön tuottajia. Näin käy, kun ihmiset hankkivat itselleen omia aurinkopaneeleja ja tuulivoimalaitoksia. Tarvitaan uudenlaiset sähkösopimukset, joissa määritellään sähkökaupan pelisäännöt. Samalla myös sähköverkon tasapainon ylläpito muuttuu paljon vaikeammaksi ja se edellyttää muutoksia myös kuluttajien sähköjärjestelmiin.

Kuinka sitten kulutusta rajoitetaan hallitusti ja reaaliaikaisesti? Siihen meillä ei tällä hetkellä ole olemassa valmiita välineitä, joten niiden rakentaminen on välttämätöntä. Mitä se sitten tarkoittaa? Kulutuksen hallittu rajoittaminen tarkoittaa sitä, että kussakin sähkönkäyttökohteessa kuormat (asunnoissa esimerkiksi valaistus, jääkaappi, liesi, pitorasiat jne.) ryhmitellään niin, että ykkösryhmässä ovat aivan välttämättömät, kuten ilmanvaihto, jääkaappi, pakastin, tietty turvallisuudelle välttämätön perusvalaistus jne. Ryhmässä 2 ovat sitten hieman vähemmän kriittiset, kuten lämmitys, liesi, mikroaaltouuni, jne. Kolmannessa ryhmässä sitten ovat muut kulutuskohteet. Tämä ryhmittely on vain esimerkki, ryhmien määrä ja sisältö voi olla lopulta erilainen ja se on varmasti tapauskohtainen. Kun energiantuotanto pienenee alle kulutuksen, niin sähkölaitos kytkee ensin ihmisiltä kolmosryhmiä pois. Jos se ei riitä, siirrytään ryhmään 2 ja kaikissa tapauksissa ykkösryhmän kulutukset pyritään pitämään päällä. Siirtyminen tuuli- ja aurinkovoimaan tarkoittaa siis siirtymistä tuotannon säätämisestä kulutuksen säätämiseen.

Mutta eihän sähkölaitoksella ole mitään mahdollisuutta tulla meille kytkemään sähköjä pois? Ei olekaan, mutta tulevaisuudessa on oltava, jos aiomme käyttää paljon suuremmassa mittakaavassa tuuli- ja aurinkovoimaa. Joten jokaisessa kulutuskohteessa (asunto, yritys jne.) joudutaan sähkökeskukset uusimaan sellaisiksi, joissa sähkönkäyttökohteet voidaan ryhmitellä ja että ryhmät ovat myös etäohjattavissa sähkölaitoksen toimesta. Tämä tarkoittaa sähkökeskusta (”sähkötaulua”) jokaisessa kukutuskohteessa, siis myös minun ja sinun kotona. Tämä edellyttää myös nopeaa tiedonsiirtoyhteyttä kaikkiin sähkökeskuksiin, jotta ohjaaminen olisi reaaliaikaisesti mahdollista. Sähkön käyttäjä saanee itse olla päättämässä, mitkä kuormat kuuluva mihinkäkin ryhmään, mutta kuluttaja, eli sinä ja minä, emme voi tulevaisuudessa kokonaan itse päättää, mitä sähkölaitteita käytämme milloinkin.

Sitten vielä kolikon toinen puoli – kaikkien kiinteistöjen sähkökeskusten uusimien on valtakunnallisella tasolla todella valtava investointi, jonka maksajina ovat – kukas muu kuin me sähkön käyttäjät. Eli taas minä ja sinä. Ja asialla on myös seurannaisvaikutuksia: se tukee sähköteollisuutta ja luo työtä asentajille, mutta samalla nuo rahat ovat poissa muuta kulutuksesta. Kun siis puhutaan veroista ja maksuista, niin tässä taas yksi uusiutuvan energian lisäämisen myötä tuleva kustannus, joka tulee maksuna kaikkien muiden suunniteltujen verojen ja korotusten päälle. Tosin se näkyy sitten viiveellä mahdollisesti sähkölaskussasi tai yhtiövastikkeessasi.

Tämä on uusiutuvan ja päästöttömän energian mukana tuleva ”lisävaruste”, jonka saamme, halusimme tai emme. Päästöjen vähentäminen on tärkeää, mutta se vaikuttaa jatkossa edellä mainitulla tavalla konkreettisesti arkeemme. Päätöksenteossa on siis tärkeää tarkastella, millä ratkaisuilla ja aikatauluilla päästöjen vähennykseen pyritään. Kaikkea ei voi heti laittaa aurinko- ja tuulienergian varaan, koska sähköenergian varastointi isossa mittakaavassa ei vielä ole mahdollista. Energiantuotannon tulee olla monipuolista, jos aiomme edes lähellekään käyttää sähköä samaan tapaan kuin ennen. On siis huolella tutkittava myös päästöttömien vesivoiman ja ydinvoiman lisärakentamista.

Fingridin blogissa Mikko Heikkilä kirjoittaa 23.2.2021 seuraavasti:

”Mutta riittääkö sähkö tulevaisuudessa tuulettomana pakkaspäivänä? Kysymys on oikeastaan väärä, pelkkään sähköenergiaan perustuvassa markkinamallissa ei ole mitään yleistä riittävyyden mittaria tai rajaa, on vain joukko erilaisia sähkönkäyttäjiä ja -tuottajia, yrityksiä ja yksityishenkilöitä. Relevantimpi kysymys on, kuinka paljon sinä tai yrityksesi ovat valmiita maksamaan sähköstä tuulettomana pakkaspäivänä? Ja mitä teet, jos sähkön markkinahinta ylittää maksuhalukkuutesi?”

Siis myös uusiutuva energia uhkaa tulla lompakollesi niiden paljon puhuttujen sähkönsiirtomaksujen lisäksi. Päätöksenteossa kokonaiskuvan hahmottaminen on ratkaisevan tärkeää, jotta verotuksen nousupaineiden lisäksi meille ei tulisi hallitsemattomasti kaikenlaisia lisämaksuja.  Kyse ei ole pelkästään siitä, mitä päätöksiä tehdään, vaan myös millä aikataululla niitä tehdään ja miten päätösten rahoitus saadaan hoidettua niin, ettei se ole kuntalaisten kannalta kohtuutonta. Jos sähkönjakeluyhtiö päättää, milloin lataat sähköautoasi ja käyttääkö se autosi akussa olevaa energiaa hetkellisesti varaenergiana muun sähkönkulutuksen tarpeisiin, se vaikuttaa hyvin merkittävästi sinun elämääsi. Siksi sinun on tiedettävä tästä ja pystyttävä ottamaan nämä asiat huomioon tehdessäsi äänestyspäätöstäsi.

Jos joku tulkitsee tämän kirjoituksen niin, että vastustan uusituvan energian käytön lisäämistä, niin vastaan tässä siihen heti ja selvästi: en vastusta. Vastustan sitä, että äänestäjille ei kerrota koko totuutta ja sitä, että muutoksia yritetään viedä läpi liian nopealla aikataululla seurauksista piittaamatta.

Lisätietoa löytyy esimerkiksi täältä:

https://www.oulu.fi/blogs/bcdc-energiablogi/kotitalouksien-sahkojarjestelman-kehittymisen-pieni-historia-ja-hieman-tulevaa

Jatketaan seuraavaksi kysymyksellä: Tarkoittavatko liikenteen rajoitukset, polttoaineiden hintojen korotukset ja ruuhkamaksut omaisuuden siirtoa vähävaraisilta rikkaille?

Siirrymme tutkimaan sitä seuraavassa kirjoituksessa.

+3
markku-varsila
Kristillisdemokraatit Helsinki
Ehdolla kuntavaaleissa

Diplomi-insinööri, markkinointipäällikkö, KD Helsinki ehdokas 1058

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu