Lintuperspektiiviä 3: Tarkoittavatko liikenteen uudet maksut ja rajoitukset omaisuuden siirtoa vähävaraisilta rikkaille?

Ruuhkamaksut ja polttoaineiden hinta ovat olleet vakioaiheita otsikoissa vaalien alla ja jokainen autoilija aprikoi näiden mahdollisia vaikutuksia omaan/perheensä talouteen. Tässä on aihe, jonka yhteiskunnallisista vaikutuksista ei kuitenkaan juuri käydä julkista keskustelua. Ja kuitenkin pitäisi, koska vaikutukset yhteiskunnallisella tasolla ovat mittavat. Ennen kuin mennään tämän kirjoituksen otsikkoon, niin otetaan esiin muutamia muita näkökulmia.

Aloitetaan itse autoilusta. Suomessa tieverkon pituus on 454 000 km, josta katujen ja yleisten maanteiden yhteenlaskettu pituus on luokkaa 104 000 km. Loput 350 000 km ovat yksityis- ja metsäautoteitä. Suomalainen yhteiskunta on rakennettu yksityisautoilun varaan. Kolmella neljäsosalla tieverkosta ei ole julkista liikennettä ja siellä henkilöautoliikenne ei ole vaihtoehto, vaan välttämättömyys. Vertailun vuoksi kevyen liikenteen väyliä on noin 5000 km ja rautatieverkkoa noin 5900 km. Luvut ovat väyläviraston ja tilastokeskuksen sivuilta. Tiet on rakennettu yhdistämään paikkoja, joiden välillä on tarvetta liikkua. Tämä tarve ei poistu ilmastokysymysten myötä eikä poliittisilla päätöksillä. Yllä mainitut luvut kannattaa pitää mielessä, kun mietitään henkilöautoliikenteen suhdetta pyöräilyyn ja raideliikenteeseen, mutta se ei ole varsinaisesti tämän kirjoituksen aihe.

Jos pääkaupunkiseudulle muuttavalla nuorella ei ole varaa hankkia asuntoa keskustasta ratikkareitin varrelta, vaan hän joutuu muuttamaan Hakunilaan käydäkseen kolmivuorotyössä Jorvin sairaalassa. Henkilöllä ei siis ole varaa asua Espoossa. Joten hän tarvitsee työmatkaan henkilöautoa ja hän on siten nykypolitiikan mukaan ympäristörikollinen, jota on moisesta toiminnasta rangaistava? Ja kuitenkin pääkaupunkiseudulle muuton tarkoituksena on työllistyminen ja vielä hoitoalalle, mikä on nimenomaan yhteiskunnan kannalta hyvä ja tavoiteltava asia. Miksi tämä tuntuu niin absurdilta? Kun ei ole valinnan vaihtoehtoa, niin miten valinta voi olla väärä?

Tästä syntyy suoraan seurannaisvaikutus: jos ei ole varaa asua keskustassa/työpaikan lähellä eikä pienistä tuloista ole varaa maksaa kaikkia henkilöautoilun niskaan laitettavia rankaisuveroja ja maksuja, niin pienempituloisiin ammatteihin ei saada työntekijöitä. Työvoiman saatavuus heikkenee ja työllistämistoimet muuttuvat entistä vaikeammiksi. Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain mukaan työssäkäyntialue ulottuu kuitenkin 80 kilometrin etäisyydelle tosiasiallisesta asuinpaikasta ja lapsiperheellisellä on otettava huomioon myös matkaan kuluva aika, jos julkisen liikenteen yhteydet vaativat kohtuuttomasti aikaa tai eivät sovi työvuorojen aikatauluihin.

Kun vanhemmat kuljettavat töiden jälkeen lapsiaan harrastuksiin, niin mukana voi olla iso lätkäkassi tai ratsastusvarusteet. Hevostallit eivät ole ratikkareitin varrella ja aika harvasta paikasta pääsee julkisella liikenteellä suoraan jäähallille, vaikka jättäisi huomiotta painavat lätkävarusteet. Monet lasten harrastukset edellyttävät välttämättä henkilöauton käyttöä ja autoilun lisäkustannukset tekevät monista harrastuksista hyvätuloisen eliitin etuoikeuden. Kärsijänä ovat pienituloiset lapsiperheet ja viime kädessä lapset.

Erityyppisiä erikoisliikkeitä ei ole edes Helsingin kokoisessa kaupungissa montaa ja lisäksi erikoisliikkeet ovat sijoittuneet monesti ydinkeskustan ulkopuolelle kehäteiden tai sisääntuloteiden varsille. Itäkeskuksessa asuvana en pääse helposti ja järkevästi julkisilla käymään Petikon huonekaluliikkeissä. Jos henkilöautoliikennettä rajoitetaan, niin en enää ole Petikon kalusteliikkeiden asiakas. Lisäkysymys on se, miten huonekalut kulkevat mukana bussissa? Yritysten asiakasmäärät pienenevät ja se heijastuu myös työllisyyteen.

Edellä mainittu koskee myös palveluja. Jos käyttämäsi ravintola tai kynsistudio ei osu sinulle sopivan julkisen liikenteen yhteyden varrelle, et enää ole sen asiakas. Entä pienyrittäjät, kodinhoitajat, urakoitsijat, lähetit jne? Jatkuvaa liikkumista paikasta toiseen tarvittavien työvälineiden ja mahdollisesti myös erilaisten palveluun liittyvien toimitettavien tavaroiden kanssa. Ei onnistu julkisilla ja sekä kilometrejä, että mahdollisten tietullirajojen ylityksiä kertyy. Tie- ja kilometrimaksut siirtyvät palvelun hintaan, tai työnteon kannattavuus kärsii. Autoilun lisämaksut ja -verot ovat myrkkyä kaupalle ja taloudelle.

Erilaisia maksuja perustellaan myös niin, että ne vaikuttavat kasvihuonekaasupäästöihin nopeuttamalla puhtaamman tekniikan käyttöä, jos maksuihin tulee ympäristöporrastus. Missä todellisuudessa tällaista pohtivat oikein elävät? Jos vähävaraiselle laitetaan lisää maksettavaa, niin ei se kyllä helpota kalliin uuden auton hankintaa, vaan päinvastoin. Varakkaat ostavat joka tapauksessa sen uuden auton ja samalla säästävät maksuissa, mutta vähävaraiset eivät. Kovin tasapuolista, eikö totta?

Ja sitten se otsikon kysymys – mitä tapahtuu, jos Helsinkiin tulevat tietullit ja kilometrimaksut? Asuntojen kysyntä ydinkeskustassa kasvaa ja lähikunnissa heikkenee, koska siellä asuminen muuttuu kalliimmaksi ja vähemmän houkuttelevaksi. Asuntojen jo ennestään huippukorkeat hinnat keskustan alueella nousevat ja vastaavasti lähiöissä ja kehyskunnissa laskevat. Kun ottaa huomioon näillä alueilla asuvien ihmisten varallisuuserot, niin kaikki liikenteen lisämaksut ja rajoitukset ovat välillinen varallisuudensiirto vähävaraisilta varakkaille. Ja tällaista suunnittelee vasemmistovetoinen hallitus …

Ja lopuksi vielä yleinen näkökulma. Mikä yhdistää kaupallisia talousmahteja, kuten Yhdysvallat, Kiina tai Saksa. Kaikissa on laaja moottoritieverkosto. Taloudellinen toimeliasuus edellyttää liikkumista. Kysymys kuuluu, pyrkiikö Suomi edistämään vai rajoittamaan liikkumista? Sillä kun näyttää olevan yhteys myös taloudelliseen kehitykseen.

Kannattaa huomata, että en ole maininnut tässä kirjoituksessa vielä sanaa ympäristö. Ympäristöteko ei ole henkilöautoliikenteen rajoittaminen, vaan päästöjen vähentäminen. Jos suurimmalle osalle kansasta välttämätön henkilöautoliikenne tehdään poliittisilla päätöksillä kalliiksi, niin ei autoilu lopu, vaan autokanta vanhenee ja ihmiset köyhtyvät. Kuluttajilla ei ole varaa muilla elämän alueilla tehdä ekologisia valintoja, joten tällaisten ympäristöpäätösten vaikuttavuus on lopulta heikko. Kuriositeettina muistan hyvin 1980-luvun loppupuolelta keskustelun, jossa arvioihin henkilöautoliikenteen loppuvan, kun bensiinin hinta nousee kymmeneen markkaan. Hinta on jo pitkään ollut lähellä kymmentä markkaa ja myös jo ylittänyt sen, mutta sillä ei ole ollut mitään pienentävää vaikutusta liikenteen määrään. No ovat toki tulotkin kasvaneet, mutta liikkumisen vapaudesta ollaan edelleen valmiita maksamaan.

Oma ja valitettava epäilykseni on, että henkilöautoliikenteen kustannusten nostaminen ei vähennä päästöjä, vaan ihmisten hyvinvointia. Päästökysymykset on ratkaistava muulla tavalla. Henkilöautoliikenteen rajoitustoimet vievät työpaikkoja, lasten harrastuksia, sekä rokottavat pienempituloisten omaisuutta. Tätäkö oikeasti halutaan? Mielestäni pitäisi päinvastoin kannustaa liikenteessä päästöjä pienentäviin ratkaisuihin, teknologioihin sekä vähentää päästöjä muista kohteista, jotka ovat vähemmän välttämättömiä kuin liikenne.

Ja katsotaan lopuksi vielä ehkä kaikkein merkittävin näkökulma eli perustuslain pykälät 6 ja 9. Ne sanovat: ”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella” sekä ”Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa.” Epäilen vahvasti, että erilaiset liikenteen ruuhka- ja kilometrimaksut sekä muut rajoitustoimet ovat perustuslain vastaisia.

Jatketaan seuraavaksi hieman ristiriitaisen oloisella kysymyksellä: Heikentääkö raitiotieliikenne vanhusten palveluita ja viekö se rahaa pois koulutuksesta?

Siirrymme tutkimaan tätä seuraavassa kirjoituksessa.

+1
markku-varsila
Kristillisdemokraatit Helsinki
Ehdolla kuntavaaleissa

Diplomi-insinööri, markkinointipäällikkö, KD Helsinki ehdokas 1058

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu