Karmeaa devalvaatiopuhetta – ja suomalainen sen kun velkaantuu euroissa

Varman varatoimitusjohtaja, asuntorakennuttaja VVO-yhtymän hallituksen varapuheenjohtaja Risto Murto sanoo, että markkinat pakottavat Eurooppaa kohti liittovaltiota. Tällöin muiden pitäisi kantaa kriisivaltioista entistä enemmän vastuuta.

Ålandsbankenin varainhoidon johtaja Stefan Törnqvist puolestaan otaksuu, että Euroopan koko valuuttaviritys on hajoamassa ja Suomikin voi lopulta olla 20 prosentin devalvaatiotarpeen edessä eurosta irtoavan valuuttansa kanssa. Pysähdytäänpäs tähän.

Markkinat uskovat tällä hetkellä Törnqvistin jo pitkään esillä pitämään valuuttaunionin murenemiseen. Poliittisesti häilyvä Kreikka on ollut jo pari vuotta totaalisesti nurin ja Espanjan järkyttävään kriisiin ajautunutta valtiota pitää kasassa enää Euroopan keskuspankki ties kuinka jättimäisin pankkien kautta valtiolle kanavoiduin lainoin.

Suomi on mukana tukemassa liittovaltiohengessä Etelä-Euroopan kriisissä olevia euromaita, koska Jyrki Kataisen ja Jutta Urpilaisen hallitus on pelotellut suomalaisia suurella lamalla, jos näin ei tehdä. Se voi pitää paikkansa tai olla pitämättä. Politiikka on oikeata tai väärää, mutta kansalaiset uskovat tätä Suomen johtokaksikkoa, mistä kertoo päivän galluptulos.

Suomi etenee eurokriisin hoidossa Saksan vanavedessä, mutta velkaantuu itse samaan aikaan järkyttävää vauhtia eli ei ole mikään Saksa. Nousukaudella vuositahti on ollut kahdeksan miljardia, mitähän se on laskukaudella? Entä jos 2009 toistuu?

Asuntojen hinnat ovat nousseet Suomessa järkyttävästi, koska Euroopan korot on pidetty maanosan kriisin vuoksi liian alhaalla Suomen talouden tilaan nähden. Näiden tekijöiden pönkittämä rakentaminen onkin pääasia, joka on tähän päivään asti pitänyt maan taloutta pystyssä, kun vientiteollisuus on hiipunut Nokian ja metsäteollisuuden alamäen myötä. Ehkä venäläinen turismi on ollut kerrannaisvaikutuksineen se toinen pystyssä pitävä tekijä.

Rakentaminen ja asuntokaupparalli ovat tuoneet Suomen valtion kassaan myös valtavat verotulot. Näin tapahtui Espanjassakin ennen kuin sikäläinen asuntomarkkina törmäsi seinään.

Nyt käytetyt asunnot liikkuvat Suomen kasvukeskuksissakin huonosti, minulle kerrotaan. Eri puolilla Etelä-Suomea näkyy tyhjiä tontteja, joissa on vireillä asuntorakennushankkeita, jotka eivät lähde liikkelle. Rakentajat empivät, koska asuntoja voisikin jäädä nykyhinnoilla käteen ja alentamaanhan ei haluta lähteä.

Jos Euroopan yhteiselle valuutalle käy lopulta, kuten Törnqvist visioi, onko suomalaisilla asuntovelallisilla jossain vaiheessa kädessään hirveä määrä arvoltaan noussutta euro- tai D-markka-lainaa, jota pitää hoitaa mummonmarkkatuloilla? Riittääkö oletetun Suomen markan 20 prosentin syöksy, jos vientiteollisuuden mureneminen jatkuu?

Yhdessä yössä kävisi, kuten 1990-luvun alun lamadevalvaatioissa sillä erotuksella, että nyt valuuttalainakriisi iskisikin koko velkaiseen kansaan eikä pelkästään pankkien ja valtiovallan höynäyttämiin yrittäjiin? Vai voisiko kansalaisten lainapotitkin muuttaa noissa ääriolosuhteissa paikalliseksi valuutaksi ilman karmeaa devalvaatiovaikutusta?

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu