Uusi Suomi on kaapattu?
Verkkolehti Uusi Suomi tekee vuonna 2012, eli myös viidentenä vuotenaan tappiota. Vähemmän kuin ennen ja ei siis enää ihan hirveän paljoa, mutta tekee kuitenkin.
Meno alalla on hurjaa. Lähes kaikki kotimaiset tiedotusvälineet ovat kannattavuusongelmissa ja vähentävät sisältöjen tuottamista eli irtisanovat tekijöitä. Sama on tilanne maailmalla, kuten Roskilden yliopiston viestintätieteiden apulaisprofessori Rasmus Kleis Nielsen sunnuntaina Helsingin Sanomissa muistutti.
Kotimaan merkittävin media-alan uutinen tältä syksyltä lienee Helsingin Sanomien nettimaksumuuri, jonka pystyttämisen jälkeen ovat klikkaukset HS.fi:ssä vähentyneet dramaattisesti. Pudotusta on nähty kuukauden takaiselta 32 miljoonan viikkosivunäytön tasolta 25 miljoonaan, noin viidennes. Välineen mainosnäkökulmasta tämä on negatiivinen asia, koska verkkolehtimarkkinoilla mainostajille myydään juuri noita sivunäyttöjä.
Hesarin maksumuurituloista emme vielä tiedä, mutta mielenkiinnolla tilannetta seuraan. Maailmalta tosin ei tässäkään suhteessa ole vielä vanhan median kannalta kauhean positiivisia merkkejä, kuten mediatutkija Merja Myllylahti Aucklandin teknillisestä yliopistosta viime viikolla Uudessa Suomessa kertoi.
Ainoa, joka tilanteessa porskuttaa, on meidän veronmaksajien yhteisesti rahoittama YLE. Sen kassavirta ei ole laskusuunnassa, kiitos eduskunnan yhtiölle antaman tuloturvan. Katsojaluvuista tai nettiklikkauksistakaan YLEn ei tarvitse olla välittömästi huolissaan, vaikka FOX, HBO, Netflix, Viaplay ja muut kuinka rokottaisivat jatkossa sen yleisöjä.
Tässä tilanteessa Uusi Suomi vaihtaa kaupallistamiskumppania Verkossa Mediasta alan uuteen toimijaan D&P:hen. Firmaa vetää Sami Kelkka, jonka erinomaiset kaupallistamistaidot tulivat minulle tutuiksi aikoinaan jo Talentumissa ja sittemmin hänen vanhassa työpaikassaan Verkossa Mediassa.
Ei Uutta Suomea sentään kaapattu ole, vaikka aina niin raikas otsikoija Markkinointi & Mainonta Uuden Suomen liikkeen tänään niin vitsikkäästi otsikoikin. Tämä on uuden alku; meillä on muuten aika mielenkiintoiset journalistiset kuviot vireillä kuudennelle vuodellemme 2013. Niistä kuulette myöhemmin.
Olisi kiva tietää, aiotteko fokusoida Uuden Suomen jollekin lukijasegmentille, nuorille, keski-ikäisille, harmaille panttereille jne. vai säilyttää yleislehden luonteen?
Ilmoita asiaton viesti
Lars-Erik, tavoittelemamme lukijasegmentti on todellisesta maailmanmenosta kiinnostuneet henkilöt, kuten tähänkin saakka. Tällainen henkilö voi olla 15- tai 90-vuotias.
Ilmoita asiaton viesti
Melkein pelästytit!
Onnea Kelkan kyytiin.
Ilmoita asiaton viesti
Onnea ja menestystä edelleen Uusi Suomi!
Ilmoita asiaton viesti
Yle on mennyt joka suhteessa alaspäin samalla kun USn toimitus on jutuissaan petrannut.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos!
YLE on äärimmäisen tarpeellinen tv:n ajankohtaisohjelmien tekijänä, suomalaisen tv-kulttuurin edistäjänä, radiotoimijana ja lastenohjelmissa, mutta sen monet muut roolit ovat vähintään pohdinnan arvoisia. Pitääkö sen tuottaa niin paljon urheilua vai tekisikö joku kaupallinen toimija hyvinkin usein saman asian? Pitääkö sen ostaa mitään draamatuotantoja tai elokuvia ulkomailta vai hoitaisiko joku kaupallinen toimija senkin puolen?
Entä sitten vaalikeskustelut, Linnan juhlat, nettiuutiset jne? Jo nyt niitä tekevät muutkin.
YLEn rarhoituskeskustelu oli viime kierroksella onneton. Oli jotain eipäsjuupasta miljoonista ja prosenteista, mutta oikeasti sisällöllisesti keskustelua ei avattu. Ei YLEltä toisaalta ole ainakaan perinteisesti saanut tarkkoja rahasummia siitä, mihin toimintaan ja välineisiin kuinkakin paljon rahaa menee. Milläs siinä sitten keskustelet.
Ilmoita asiaton viesti
Katriina Kajannes, ja Markku Huusko.
Olette varmastikin havainneet, että YLE:n ohjelmapoliittinen, ja journalistinen romahdus alkoi samana päivänä, kun kokoomus valitsi oman miehensä johtamaan taloa.
Nosti toki Kimmo Sasin ja Kari Heilimon (kok) ahkeralla työllä uuden toimistusjohtaja Lauri kivisen palkan pilviin.
Yleisradio siltikin on maan ehdottomasti johtavin, ja paras mediatalo vielä. Joten romahdukseen on ollut varaa, mut’ ei paljoa nykyisestä enää.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä Yle om vetänyt kaulaa muuhun TV_ohjelmistoon nähden myös Kivisen aikana. Minä en kyllä katso muita kuin Ylen kanavia, korkeintaan joskus MTV3:a pakosta kun on vain yksi vastaanotin. Mitä joskus olen yrittänyt tutustua ja ohjelmistonimiä katsellut on välinpitämättömyyteni vain lisääntynyt muuta tarjontaa kohtaan.
Uuden Suomen uutiset olen tilannut sähköpostiini ja pitäessäni blogistaniasta miltei vuoden tauon, ne uutiset olivat tarpeen. Olen kyllä suositellut muillekin. Eiväthän ne yksin riitä, mutta suurta osaa niistä uutisista ei muista medioista löydy. Huusko ja muu toimitus ovat kyllä ammattilaisia. Kiitos ja kunnioitukseni heille.
Minulle tuo ”kaappaus” ei kerro mitään, mitä odotettavissa voisi olla. Mielenkiinnolla ja vähän pelollakin odottelen.
Ilmoita asiaton viesti
Olen Markun kanssa samaa mieltä siinä, että YLE on tärkeä Ajankohtaisohjelmien tekijänä. Kaupalliset kanavat eivät halua, eivätkä ehkä kykenisikään niin valtavaan ponnistukseen. Mielenkiintoinen ajatus on Markun pohdiskelu tekisikö kaupalliset kanavat urheiluohjelmat, jos YLE ei tekisi? Tavallaan se on jo nähtävissä kaupallisten kanavien toiminnassa. MTV3 on ostanut jääkiekon lähetysoikeudet, samoin hiihto ja mäenlasku näkyvät vain asiakkaan erikseen maksamana. Eli jos YLE ei tekisi urheiluohjelmia, niistä joutuisi katsoja maksamaan kaupallisille kanaville. YLE saisi mielestäni jättää viihdeformaatit kaupallisille kanaville.
Ilmoita asiaton viesti
Olettaisin, että potentiaalisten mainostajien toiveet huomioidaan tavoiteltavan lukijasegmentin fokusoinnissa. Jos niitä ei saada tasapainoon tappiovuosia tulee lisää. Tehtävä ei ole helppo, mutta ehkäpä uudet resurssit auttavat. Toivotaan parempaa ja toki pitää kantaa kortensa kekoon – jos lukijasegmentin koostumus napsahtaa kohdilleen – siis omasta näkökulmasta.
Ilmoita asiaton viesti
Muutama vinkki blogisteille ja modeille:
Monellakkin sosiaaliselta perimältään heikompaan ainekseen kuuluvalla keskivertoblogistilla energisyys ja touhukkuus korvaa valtaosin osaamisen, tiedon ja tiedon puutetta.
Hyviä TON-tyylisiä Dostojevskejä vaan on niin vähän.
Huonoja ei viitsi edes lukea.
Modet voisivat kehittää sellaisen blogileikkurin, jossa ei kommentteja – 3 kommenttia sarjaan, kolme perättäistä surkeaa kirjoitusta toisi automaatti 1 kk kirjoitus jäähyn.
Vievät turhaa palstatilaa bittiavaruudesta.
Turha sääli keskinkertaisuuksia kohtaan on vastoin Darwinin evoluutioteoriaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kommenttien määrä ja kirjoituksen laatu eivät korreloi suoraan toistensa kanssa. Jos korrelaatio on olemassa, se on pikemminkin negatiivinen. Olen lukenut Usarista useita briljantteja, artikkelitasoisia bloggauksia, jotka ovat saaneet 0-10 kommenttia. Ja vastaavasti olen lukenut vessanseinätasoisia kirjoituksia, joilla on ollut satoja kommentteja.
Analyyttiset kirjoitukset, jotka haastavat lukijaa harvemmin saavat mitään kommenttitulvaa. Sen sijaan nopeat rykäykset päivän lööppiuutisesta saavat kommentoijat liikkeelle, varsinkin jos aihe on vielä esim. maahanmuuttoa sivuava.
Ilmoita asiaton viesti
T. O. N. lienee Teemu Kammosen bannaama.
Ilmoita asiaton viesti
Hannu A Virtasella on enää kaksi kirjoitusmahdollisuutta jäljellä!
Ilmoita asiaton viesti
Onnea, luistoa ja vastakaikua! Kaikkea tätä toivotan.
Ilmoita asiaton viesti
Oma suhteeni US:än on se että en edes lue sitä, lukuunottamatta Puheenvuoroja ja Vapaavuoroa, joita seuraan satunnaisesti, toisinaan saattaa tulla aikoja etten käy täälläkään viikkoihin.
Uutisnälkääni tyydyttämään internetistä mulle riittää Yle sekä iltapäivälehdet IL ja IS. Elän sen käsityksen vallassa (en ole käsitystäni päivittänyt mutta eiköhän meistä valtaosa elä käsityksien varassa) että mainitsemillani sivustoilla on uutiskattaus paljon monipuolisemmin tarjolla kuin US:ssä, US ehkä satsaa muutamiin juttuihin pureutuen hyvinkin tarkkaan mutta mulla on se pelko että jos seuraisin uutisia vain US:n sivuilta, joitakin varsin tärkeitäkin uutisia jäisi näkemättä koska niistä ei täällä kerrota. Lisäksi, urheilu on minulle tärkeätä ja US ei seuraa urheilua lainkaan, joku Kaisa Mäkäräinen, Pekka Koskela tai Matti Heikkinen saattavat vaikka voittaa maailman cupin osakilpailun ja US ei mainitse asiasta sanallakaan. US ei ole urheilua seuraavan ihmisen valinta.
Urheiluun liittyen kommentoin Huuskon tätä lausetta:
”Pitääkö sen tuottaa niin paljon urheilua vai tekisikö joku kaupallinen toimija hyvinkin usein saman asian?”
On aika väärä käsitys että Yle tuottaisi paljon urheilua, siis televisiossa. Jos jonkun urheilun katsotaan olevan kansallisesti merkittävää, niin eiköhän tällaisia ole ainakin jääkiekon SM-liiga, jalkapallon Veikkausliiga, Superpesis ja ehkäpä maastohiihdon maailmancup. Yle ei televisioi näitä lainkaan (Veikkausliigasta en ole ihan varma, noista muista olen), sen sijaan Yle televisioi joitakin lajeja joiden lähetysoikeuden se on saanut ilmeisen halvalla. Tässä Ylellä on sattunut ”hyvä tuuri” sillä tällaisia lajeja ovat juuri ampumahiihto ja pikaluistelu jossa sattuu olemaan suomalainen kovan luokan tekijä ja siksi suomalaismielenkiinto kohdistuu epätavallisen voimakkaasti noihin lajeihin mutta perinteisesti ajatellen lajeilla ei ole kovin merkittävää asemaa suomalaisten mielissä. Tämän lisäksi Yle toki lähettää useiden lajien arvokisoja MM-tasolla sekä olympialaiset. Ne voisi toki siirtää kaupallisille toimijoille mutta aika suuri osa kansaamme haluaa niiden säilyvän Ylen ilmaiskanavilla, ikäänkuin vastikkeena Yle-verolle. No lisäksihän Yle lähettää ainakin jalkapallon Mestarien liigaa mutta aivan varmasti laajemmallekin urheilutarjonnalle olisi kysyntää mikäli asiaa siis kansalaisilta edes kysyttäisiin. Paljon kyseenalaisempaa on minusta nuo ulkomaalaiset tv-sarjat ja elokuvat, joita tuntimäärissä laskien Yle esittää moninkertaisen määrän urheiluun verrattuna.
Meillähän on muitakin ”ilmaiskanavia” kuin Yle, jopa aika monta, mutta mistään niistä ei näe lainkaan urheilua.
Ilmoita asiaton viesti
Joku on voinut ihmetellä, että mitäs minä täällä päästelen yllättäen hurjaan tahtiin kuin saarnausraivotaudin kourissa tekstiä jyskyttävä rantapirulainen.
Sain tietokoneen ja netin 21.11.2012 eli kolmisen viikkoa sitten. Sitä hetkeä mulla oli edeltänyt toukokuusta 2009 lähtien mielen jähmettänyt koomankaltainen vaikea-asteinen masennustila.
Syyyskuussa 2010 mut heitettiin ulos (säästöjen takiai myöhemmin)siihen mennessä 15 kuukautEUKONPÄTKÄT PERHANA osta” Tammisaren mielisairaalan yli 65-vuotiaiden osastolla.Varsinainen riemuluola, kuten saatatte kuvitella.
Uloskirjoitettaessa en ollut kokenut minkäänlaista merkkiä elämästä itsessäni.Muumio siirrettiin ambulanssilla säilytysluolaansa täällä Karjaan Temppelikadun asunnossani.
Sitten tapahtuikin ihme, jota mediassa väitetään mahdottomaksi!Mut ohjattiin avohoitoon sairaanhoitajan ja psykiatrin, ihania kolmevitosia naisia herkin katsein ja nterävin ajatuksin. Joku oli estänyt heitä luutumasta tappaviin kaavoihin. Meillä alkoi kolmen ihmisen välinen rakkaustoiminta minun opastamiseksi turvallisesti takaisin elämisen tuntemuksiin.
Mikä tätä atk-systeemiä vaivaa? Teksti alkaa äkillisesti kirjoittautua jo kitetun sekaan. Pystyviiva kirjoitettavan kohdallajumitta koko ajanPOISTUN Rauhoittumaan atk-kauhusta. Nyt nättää teksti kulkevan hyvin,mutta en usko, avan teen välillä jotain muuta. Moi rakkaat kannsablogeiklijatI will be back! Systeemin perkele!OLen vasta 2 viikkoa opetellut, missä ovat isot balkukirjaimet ja jmuuta tärkeää. Sairaus tyhjensi kaikenmuistini alkeistakin. Lepo.
Ilmoita asiaton viesti
silläJatkan taas. En anna atk-rutiinien puutteen häätää mua pois kirjoittamiswestaOHOOATK-mörkökään ei anna periksi, vaan takkutukka leiskuen panee kiusaamista sanaputkeeni.
EJUipä hättiä mittiäMasiina ei päästä mua seur. riviile. Mä siis veryttelen täällä uutismiehen taiton kihkomielen tojani, jotka opin Hesarissa ja Ilta=Sanomissa. Viideltä murha-Markkulan kanssa poliisikierroksia soittamaan, ja puoli yhdeksältä kaikkien juttujen ntuli oli painossa.
Työnteon suurta hurmaa!
Suurimmat oli vaaliöinä Hesarissa ja Iltiksessä Ne työnteon hurmat siis.Kaikki teki hullunlailla juttuja, ja jos temistä ei enää ollut, huudettiin ”Mitä mä nyt voiin tehdä”Sitä työnteon ihanuutta mä haen täältäkin. Ja mikä parasta, mikään rahahuoli ei aja mua mihinkään, vaan päästelen täysillä tekemisen ilosta.Se pitää mut iloisena. Vakitöissä olevia voi vituttaa tällainen esimerkki. Pian njoku esimies tulkee vakavana sanomaan: MIksi et tee niin nkuin toi? Teet vain kymmnesosan ton entisen houruinhoitohuoneen asukin juttumäärästä.
Valitan, jos näin käy. Mutta TÄÄ PITÄÄ MUT ELOSSA! Tappakaa mut ennen kuin siirrätte karanteeniin. Ette siirrä.Annatte mun elää.Joulumielellä.
Ilmoita asiaton viesti
Otsikkojen lukijana: O´herratunaika senthään! Mitäs nyt tehhään. Maastoutuako häätyy?
Ilmoita asiaton viesti
Nyt jäitä hattuun, -vai oliko ne timantteja?- ettei US putoa Kelkasta. Helmiäkään ei kannata viskoa sioille. Kaikesta huolimatta; Uudelle
Suomelle menestyksellistä Uutta Vuotta/Yhteistyötä D&P;n kanssa!
Ilmoita asiaton viesti
Jos miettii sitä fokusointia, mainostajien kiinnostumista ja lukijoiden passaamista – kooste Euroopan ja Jenkkien päälehtien editoriaaleista tai jutuista vähän presseurop.eu -palvelun tyyliin saattaisi olla mielenkiintoinen tuote.
Rajoittuisi lähinnä koostamiseen, tiivistelmien kirjoittamiseen ja linkittämiseen. Uskon muutenkin, että perinteinen bannerinäkyvyys ilman tarkempaa kohdistettavuutta ei ole niin kiinnostava pirstaloituvassa ja kohdentuvassa maailmassa: parhaan katteen saa juttusarja- tai segmenttityylisellä sponsoroinnilla. Kerran myyty soppari jauhaa katetta pari vuotta. Kerran myyty kamppis sensijaan kuukauden.
Mediatoimistot ei tietenkään tykkää tämmöisestä ohituskaistameiningistä, eli ns. channel conflictia pitää varoa.
Ilmoita asiaton viesti
Tärkeä teema. Ei ole sama, minkälaisiin puitteisiin keskustelumme on järjestetty. Voisi jopa kysyä, missä määrin maailmamme määrittyy ja on kielellisten kehittelypuitteidemme synnyttämien käsitteiden näköinen ja mukainen.
Minkälaisia sana- ja kerronnankehittelykuvioita kukin mediapelikenttä meidän kielipeleillemme mahdollistaa, miten eri foorumeiden asettamat rajat ja ehdot kielileikkejämme ohjaavat. Kuinka toisillemme tarjoilemat sanalliset syötteet kussakin mediumissa välittyvät niin muistoina edellisten otteluidemme kuvioista kuin uutta avaavina hetken oivalluksinakin.
Länsimainen ajattelu eli kreikkalainen filosofia lienee syntynyt kilvoittelevan arvuuttelun perustalta eli kysymys/vastaus leikeistä kehittyen. Kun vapaiden miesten joutoajalla (kr. skhole) toisiaan haastavat kysymykset ja perustelut keikkuvat kuin kaarnalaiva sinne tänne sai tieto muotonsa lähes leikinomaisessa aaltoliikkeessä.
Ajattelumme syntyi toisiaan haastavan seurallisuuden merkeissä. Vaikkapa Platonin dialogeja voisi pitää tästä seurallisuuden piiristä syntyneenä kevyen leikittelevänä taidemuotona.
Mutta me olemme edistyneet noista Platonin ajoista roimasti – jotkin TeleVisiomme mainiot asiaohjelmat ovat saavuttaneet jo jonkinlaisen lepertelevän vauvapuheen taantumuksen tason.
–
Tämä oli oikeastaan kommenttini .suvituulen ’Taas yhdessä turhassa Eurooppa-keskustelussa…’ Puheenvuoroon http://suvituuli.puheenvuoro.uusisuomi.fi/126886-t… mutta tuntui sopivan säikeenä tähänkin keskusteluketjuun.
Ilmoita asiaton viesti
Paljon kiitoksia pohdinnoistanne. Esimerkiksi tässä kommentissa tuodaan esille kinnostavia asioita YLEen liittyen.
http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/12685…
Paljonko YLE maksaa futiksen Mestarien liigasta? Hoitaisiko joku mainoskanava senkin tai joku netti-tv-toimija?
Mutta yhtä kaikki: ulkomaisten tv-sarjojen, kaikenlaisten viihde-tv-formaattien ja elokuvien ostaminen verovaroin on äärimmäisen turhaa.
Ilmoita asiaton viesti
Muistelen, että ennen kuin yle aloitti nykymääräisen ”ulkomaisten tv-sarjojen, kaikenlaisten viihde-tv-formaattien ja elokuvien” ostamisen sitä mollattiin tylsäksi ja nuoria kiinnostamattomaksi. Suoraviivaisimmat päättelivät, että koska isot kansalaismäärät eivät ole kiinnostuneita tarjonnasta niin ajetaan koko laitos alas. Käsittääkseni nykyohjelmakoostumus on ylen vastaus tuohon purnaukseen. Tiedä sitten?
Ilmoita asiaton viesti
”Mutta yhtä kaikki: ulkomaisten tv-sarjojen, kaikenlaisten viihde-tv-formaattien ja elokuvien ostaminen verovaroin on äärimmäisen turhaa.”
Yle on ainoa suomalainen kanava joka näyttää vähänkään laadukkaampia ulkomaisia sarjoja ja elokuvia, ja ellei se näitä näyttäisi jäisivät ne kokonaan näkemättä.
Ilmoita asiaton viesti
Syvällisemmällä ajattelulla ymmärtää, että sen kaupallisen viihteenkin maksamme me. Myös minä, joka sitä käytän hyvin vähän. Paljonko maksamme onkin sitten kinkkisempi kysymys.
Ilmoita asiaton viesti
Lisää avointa ja tutkivaa journalismia ihmisille, kiitos!
Tästä hesarin nettisensuurista sen verran, että en oikein ymmärrä, ketä se estää lukemasta yli viittä artikkelia?
Luet hs.fi -sivuilta viisi artikkelia, avaat seuraavan tulee sanoma, että olet lukenut jo viisi artikkelia, maksa. Menet googleen, kirjoitat vaikka hidemyip ja kopioit sinne linkin, jota hesarista halusit lukea ja voilá, hs.fi artikkelit ovat ilmaisia kaikille.
Hs on muutenki sen verran luokatatonta ja tiettyjä omistajatahoja miellyttävää journalismia, että en maksaisi siitä ikinä mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka liikkeessä olisikin olematon valvonta, olen silti sieltä näpistelyä vastaan. Pahempaa, jos vielä kertoo siitä muille kannustaen näin näpistelyyn.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä nyt puhutaan taas pelkästään myynnistä ja rahasta. Lieneekö median sisältö enää millään tavalla edes mainitsemisen arvoinen.
Olen sen verran vanhanaikainen ihminen, että esim. median kohdalla minulle merkitsee kaikkea sen sisältö, myynnistä en ole pätkääkään kiinnostunut.
Siksi on omituista että kerta toisensa jälkeen kaupallinen media jaksaa jauhaa YLE:n etulyöntiasemasta. Yle poikkeaa nimittäin muusta mediasta siten, että sen tarkoitus on tuottaa ja esittää sisältöä, ei tehdä rahaa – ainoana valtamedioista. Ja siksi YLE on myös henkireikä umpikaupallisessa mediamaassamme, joka on äärimmäisen riippuvainen markkinoista ja siksi erittäin rajoittunut kertomaan totuutta ja esittämään edes tasapuolista sisältöä. Ylen omistaa Suomen kansa, eikä yksityiset osakkeenomistajat, kuten kaupallisen median.
Tiedän että tällaiseen kommenttiin vastataan oitis että YLE on kommunistien propagandapesä sun muuta diipadaapaa, mutta siinä se juuri onkin: YLE palveleekin KOKO kansaa, ei vain kaupallisesti orientoituneita taloususkovaisia, kuten kaupallinen media. Siitä huolimatta että taloususkovaiset lienevät jo suomalaisten enemmistönä. KOKO kansan huomioonottaminen on nähtävästi em. väestönosalle liikaa, koska MYÖS ”toisin” ajattelijat koetaan Ylessä kansaan kuuluviksi.
Ja typerintä noiden uskovaisten kommenteissa on se, että niissä vaaditaan jokaikisen Ylen erillisen ohjelman noudattavan jotakin ”linjaa”, jota Ylessä ei saa eikä voi olla sen enempää kuin Suomen kansassakaan. Se, joka kuvittelee kansan yhtenäiseksi valehtelee, jos ei muille, niin ainakin itselleen.
Mitä maksumuuriin tulee, HS teki ainoan järkevän teon mitä se voi tehdä, ja muut saman virheen aikanaan tehneet (päätuotteen jakaminen ilmaiseksi yleisölle) tekevät saman perässä, mikä tietysti aiheuttaa vinkumista niiltä, jotka ovat tottuneet että pullamössöä syötetään ilmaiseksi.
US:n kaltainen vain mainostuloilla rahoitettava media on tässä suhteessa eri asia: se on vain mainostajista, ei tilaajista riippuvainen. Huomattava on kuitenkin, että mainosrahatkin ovat lähtöisin kansalta.
Vai kuluttajiksiko meitä pitäisi nykyään kutsua?
Ilmoita asiaton viesti
Olen joskus miettinyt, käyttääkö Usari vahvuuksiaan tehokkaasti? Usarin vahvuus muihin verkkomeidoihin nähden on blogit. Muuten toimitus vaikuttaa sivusta seurattuna aika ohuelta.
Kun muu media rakentaa kiinnostavia juttuja toimittajavoimin, se alkaa olla kallista puuhaa. Sielläkin kokeillaan toisenlaista lähestymistapaa, kuulutetaan lukijoita apuun jutun tekemisessä ”joukkoistamalla”.
Usarilla vastaavaan olisi mahdollisuus, jos lukijat, blogistit ym. tuottaisivat kiinnostavia juttuja. Lehti tarjoaisi niille julkaisufoorumin blogina ja samlla se näkyisi myös lehden juttuna. Usari saisí näkyviä juttuja, jotka eivät ole kopioita muualla julkaistuista ja siis aseman uutuusjutun julkaisijana. Kopiota muualla julkaistuista on netti täynnä ja ymmärtääkseni kaavaillaan jotakin rajoitusta sille, miten nopeasti kopioita laitetaan julki.
Usarin ongelmana olisi se, miksi blogimaailmaan tuotettaisiin kiinnostavia juttuja tavallaan lehdelle ilmaiseksi. Silloin lehden pitää tarjota kirjoittajille jokin motiivi työlään taustatyön tekemiseen ja selvittämiseen. Se olisi medianäkyvyys ja jonkin tärkeäksi koetun asian nostaminen esille.
Tähän asti tuollaiset yritykset ovat Usarissa vaikuttaneet aika ponnettomilta. Ehkä se ei istu lehdelle kaavailtuun profiiliin? Mutta milloin Suomessa muu media on siteerannut Usarin uutisia? Joitakin blogikirjoituksia on toki siteerattu, mutta usein suorastaan harhaanjohtavasti ja tarkoitushakuisesti. Mutta esimerkiksi jonkin merkittävän asian kohdalta?
Ilmoita asiaton viesti
Riittääkö sitkeyttä asialliseen joukkoistamiseen?
Ilmoita asiaton viesti
Saattaa olla Usarin tulevaisuuden kannalta keskeinen kysymys.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos ajatuksista, Olli. Tuohon siteerausasiaan semmoinen kuittaus, että viime viikolla oli muuan keskustelu Tuntemattoman sotilaan esittämisestä tiettyyn aikaan YLEn kanavilla. Se(kin) lähti liikkelle Uuden Suomen uutisesta, minkä asian melkein kaikki tiedotusvälineet mainitsivat 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Tuo tuntematon oli kyllä Usarin saavutus. Onnittelut siitä! Ei tuollainen minun havaintojeni mukaan kauhean yleistä ole ollut. Myönnän, etten mitenkään aktiivisesti seuraa asiaa.
Itse varmaan tiedätte mitä lehden kanssa kannattaa tehdä, enkä yritä lehteä neuvoa. Kunhan heittelen idoita, joita puolivallattomaan mieleen juolahtaa. Eikös Siikala ole jo ottanut tehtäväkseen blogistien nimissä määritellä lehden toimituksellisen linjan 😉
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta ”joukkoistamisesta”. Kyllähän hyvistä blogeista toimituksille apua on ja kyllä niitä myös hyödynnetään. Ei toki aina maakuntalehdissä, varsinkin kun ei ole aina lukijoille blogiakaan;). Siinä on vain sellainen mutta, että erittäin harva hyvä blogisti ilmaiseksi valmiita artikkeleita tai niiden aiheita blogeissaan pitkään jakelee, jollei ole muualla ensin julkaissut. Varsinkin, jos niistä pitäisi leipä irti saada. Toki alkuun monet aloittelevat toimittajat joutuvat usein tekemään ilmaisjuttujakin, mutta ei määräänsä tätäkään enempää. Eli leivästähän tässä on kysymys.
Mutta joka tapauksessa hyvän jutun teko työläine taustatöineen ottaa aina aikansa, ei niitä toisella kädellä puolihuolimattomasti sutaista. Tietenkin alansa asiantuntija tekee artikkelin alastaan hetkessä, mutta hänpä ei teekään sitä elantonsa eteen, kun leipäpuu on toisaalla. Taustoittaakaan ei tarvitse, kun alaa on jo itse työkseen seurannut. Tässäkin on ongelmansa. Esimerkiksi yliopistoissa kaikki tarmo julkaisutoiminnassa keskitetään ulkomaisiin tiedejulkaisuihin, koska vain niistä palkitaan. Yleistajuiset artikkelit kotimaisiin lehtiin eivät ole siellä hottia.
Eli ei mikään journaali voi pelkästään blogiin nojautua, jota useimmiten pidetään harrastuneisuudesta. Toisekseen lehden artikkeli ja blogi poikkeavat jo tyylilajiltaan toisistaan. Blogi on vapaampaa kerrontaa.. Tyylilajin voi jokainen blogisti määritellä itse annettujen rajojen puitteissa. Tietysti jokainen julkaisu määrittelee sen oman tasonsa niiden artikkeleidensa suhteen. Puhumattakaan siitä, mihin osastoon lehti sijoittuu julkaisukentässämme – eli painottuuko asiasisältö vai enempi viihde ja kevyet aineistot.
Kopioitakin ovat journaalit pullollaan, joko kotimaisista tai ulkomaisista lähteistä. Se on myös sitä tiedonvälitystä, kunhan vain lähde mainitaan. Samaa pyörää kun ei tarvitse kaikkien keksiä aina uudelleen ja uudelleen. Uutta tietoa syntyy vain joko tutkimalla tai maailman tapahtumien myötä ja niiden yhdistelyistä..
Ilmaisjournalismiin en siis jaksa uskoa ratkaisuna.
Ilmoita asiaton viesti
En minäkään usko, että ilmaisjournalismi on mikään ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Jos henkilöllä leipä on kiinni jutuista, tietenkin siitä haluaa saada maksun. Ihan ymmärrettävää.
Mutta monet kirjoittavat asioista, vaikka eivät siitä suoranaisesti leipäänsä saisikaan. Eikä heitä nyt aivan tumpeloiksi kannata leimata, vaikka se ei leipäpuu olisikaan. Jos esimerkiksi Usarissa vertaisi bloginkirjoittajien kokemusta ja ammattitaitoa monilla aloilla lehden toimitukseen, taitaisi kallistua musertavasti blogistien puolelle. Tällä ei ole mitenkään tarkoitus vähätellä toimitusta. Se vain on olosuhteista, taustoista ja kokemuksesta johtuva fakta.
Monet kirjoittavat juttuja siksi, että haluavat vaikuttaa, osallistua keskusteluun, välittää tietoja. Vaan missä? Kirjoitappa vaikka mielipidekirjoitus Hesariin. Hyvä foorumi, luetaan paljon. Mutta jokainen merkki kirjoituksista lasketaan toimituksessa. Kuinka pitkä voi olla, 1200 merkkiä, 2800 merkkiä, 4000 merkkiä välilyönnit mukaan lukien jne. Monia asioita ei voi kertoa pikakirjoituksella.
Eihän tuollaisen tarvitse olla edes hallitseva muoto lehdessä. Mutta kohtuullinen määrä kunnon uutisia nostaa lehden uutisarvoa ja kasvattaa lukijamäärää.
Ilmoita asiaton viesti
Blogit palvelevat varmaan kirjoittajista ehkä parhaiten poliitikkoja, kun voivat tuoda tietojaan ja ajatuksiaan julki. Kansalaiset taas pääsevät tutustumaan niihin. Muodostaa niistä sitten kukin minkä käsityksen tahansa.
Harrastuneisuuden pohjaltakin syntyy hyviä blogeja – ei tuosta voi olla erimieltäkään. Ajastahan jutun teko on paljolti kiinni. On sitten kyseessä toimitustyö toimituksessa tai harrastuspohjalta tehty blogi. Niinpä monet aloittavat lehtiin kirjoittamisen tai blogailun vasta eläkkeellä. Seuraavat alaansa tai vaikka yleisesti kulloinkin agendalla olevasta asiasta juttua vääntävät. Hyvä niin, ihan hyvä harrastuksena sinällään. Jos on mahdollista laittaa niihin enemmän aikaa, niin lukijakin hyötyy. Ja monikin blogi voi sisältää enempi journalismia kuin hätäisesti kyhätty juttu, missä tahansa toimituksessa.
Nettilehden hyvä puoli on sen nopeus eikä aikarajat painon suhteen pauku. Nopeuden maksimointi ei saisi johtaa mutkien suoristeluun taustatyössä.
Joo, ja kaikissa lehdissä ei saa tietoa edes siitä, julkaistaanko jokin mielipidekirjoitus vai ei. Blogeissa on se hyvä puoli, ettei tarvitse käyttää aikaa tekstin mahduttamiseen tiukkoihin merkkimääriin. Sisältökään ei näin sirpaloidu, kun kokonaisuutta ei tarvitse hajottaa osasiin. Silläkin on vaikutuksensa kokonaiskuvan muodostumiseen lukijalle.
”Mutta kohtuullinen määrä kunnon uutisia nostaa lehden uutisarvoa ja kasvattaa lukijamäärää.” Juurikin näin.
Ilmoita asiaton viesti
Luulin jo, että Antti Herlin olisi ostanut vihamielisesti Niklas Herliniltä Uuden Suomen enemmistön ja liittänyt sen Sanomaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kun tässä nyt on kanava suoraan päätoimittajalle, niin ehdotanpa mielestäni parannusta ns. karuselliinnostopolitiikkaan: Karuselliin ei mielestäni pitäisi nostaa sellaisia blogisteja, jotka ovat estäneet kommentoinnin. Eikös Puheenvuoron perimmäinen ajatus ollut nimenomaan luoda keskustelua?
Jos ihan villeimpiin ideoihin saa mennä, niin toimitus voisi myös pitää paremmin kiinni itse luomistaan ehdoista eli siitä, että karuselliin nostamisen yksi kriteeri on, että blogin omistaja itse osallistuu keskusteluun. Nyt ainakin minusta on vaikuttanut, että karuselliin pääsee voittopuolisesti sellaisia blogisteja, jotka eivät osallistu keskusteluun.
Mutta siis, vähintään vapaa kommentointimahdollisuus tulisi mielestäni olla karuselliin noston ehdoton vaatimus. En voi uskoa, etteikö Puheenvuorosta löytyisi tarpeeksi muut vaatimukset täyttäviä artikkeleja, etteikö tuollaista ”leikkuria” voitaisi ottaa käyttöön.
Ilmoita asiaton viesti
Suuret ja mielestään vielä suuremmat keskustalijat ovat myös tukahduttajia itse. Moni kansanedustaja saa palavaa kritiikkiä eli tavallaan poliittinen establishment menetettäisiin tällä.
Moni tulee Uuteen Suomeen nimenomaan katsomana julkisuuden henkilöitö, joilla julkisuus tai julkisuutta on jo valmiiksi.
Verkkopäiväkirjan pitäjiksi ehdotan Matti ja Mervi Nykästä.
Ilmoita asiaton viesti
Jukka Palo: – ”Suuret ja mielestään vielä suuremmat keskustalijat ovat myös tukahduttajia itse. Moni kansanedustaja saa palavaa kritiikkiä eli tavallaan poliittinen establishment menetettäisiin tällä.”
Nyt en ymmärtänyt. Kommenttiketjuhan tulee itse artikkelin jälkeen, joten artikkelin lukukokemukseen kommenttiketjun pituus ei vaikuta. Paitsi ehkä latautumisnopeuteen, jos kommentteja on tuhat ja käytetty nettiyhteys kovin hidas, mutta nykyään en usko senkään olevan merkittävä ongelma.
Mitä tarkoittaa ”poliittinen establishment”? Entä miksi se menetettäisiin, vaikka kommenttiketjussa olisi miten palavaa kritiikkiä? Olettaisin, että kansanedustajien pitäisi olla jo tottuneita melkoisen kovaan kritiikkiin. Lain- tai sääntöjen vastaisista kommenteista taas voi blogin haltijan lisäksi huolehtia myös toimitus, ja valppaat lukijatkin voivat auttaa tässä hommassa ”ilmoita asiaton viesti” -linkin avulla.
Ilmoita asiaton viesti