Herraviha Suomessa vuonna 2012

Kainuussa vaikuttanut korpikirjailija Ilmari Kianto (1874 – 1970) sanoi sata vuotta sitten, että suomalaisten suonissa virtaa jo äidinmaidossa imetty herraviha, epäluulo esivaltaa ja oppinutta mieltä kohtaan. Sopiiko herrataustaisen (oikealta nimeltään Ilmari Calamnius) Punaisen viivan ja Ryysyrannan Joosepin kirjoittajan näkemys vuoteen 2012 ja miten se ilmenee? Liittyykö Timo Soinin, Paavo Arhinmäen ja Martin Saarikankaan kansansuosio jollain tavalla samaan ilmiöön? Mitä ilmeisimmin.

Se mitä espoolainen diplomi-insinööri Saarikangas sanoo julkisuudessa telakkateollisuudesta, on suomalaisten mielestä laajalti uskottavaa, koska häntä pidetään suomalaisia peruskansalaisia alati puolustavana entisenä telakkajohtajana. Hän on mielikuvissa kaukana herrasta, koska on olemukseltaan riittävän jätkämäinen, vaikka on istunut kokoomuslaisena eduskunnassa. Samoin koetaan puheenjohtaja Soinin sanomiset, ihan sama miltä tietopohjalta Iivisniemen maisterismies kansanomaiselta kuulostavat poliittiset ajankohtaisfraasinsa kulloinkin heittää.

Uutisfriikkien seuraama Ampparit.com-sivusto tarjoaa hyviä esimerkkejä politiikkaa ja taloutta seuraavien kansalaisten suhtautumisesta näiden miesten sanomisisiin. Kun Ilta-Sanomat uutisoi Saarikankaan sanoneen, että kokoomuslainen elinkeinoministeri Jan Vapaavuori jää historiaan Suomen telakkateollisuuden tuhoajana, uutiskeräimen miesvoittoiset – ja myös huomattavan koulutetut – lukijat klikkasivat juttua ankarasti ja antoivat sille satoja plussia. Samoin kävi, kun Uusi Suomi uutisoi perussuomalaisen Soinin Suomen hallituksen alimpaan rakoon mananneesta prkle-lausunnosta samassa asiassa.

Kun ministeri Jan Vapaavuori, jonka voi luokitella oikeustieteellisen tutkintonsa, kapteeninarvonsa ja asemansa vuoksi helsinkiläisherraksi, sanoi jotain Suomen hallituksen puolustukseksi, sai lausunnosta kertonut Uuden Suomen juttu välittömästi kymmeniä miinuksia Amppareissa. Hän nosti herravihan odotetusti pintaan.

Samoin käy säännönmukaisesti kokoomusministeri Alexander Stubbin lausuntoja siteeraaville uutisille. Ruotsinkielinen filosofian tohtori Stubb on kuin luotu internetissä ja epäilemättä myös kaljajuottoloissa leimuavan herravihan kohteeksi: oppinut mieli, kuten Iki-Kianto hänet määrittelisi. Eurooppaministeri on vieläpä niin kielitaitoinen, kansainvälinen ja esiintymiskykyinen, että itseänikin kadehdituttaa.
 
Herraviha on siitä käyttökelpoista poliittista polttoainetta, että sen voi suunnata tarvittaessa myös niitä kohtaan, jotka eivät ole perinteisillä mittareilla minkään sortin herroja. Punavihreä valtiotieteen ylioppilas Arhinmäki ei esimerkiksi sovi ainakaan perinteiseen herramääritelmään, mutta tämä kyvykäs vasemmistopopulisti joutuu tuon tuosta kansalaisten hampaisiin. Hänen syntinsä herravihaajien silmissä oli johdattaa vasemmistoliitto kokoomusvetoiseen hallitukseen ja itsensä ministeriksi.

Arhinmäen ratkaisu lähteä hallitusvastuuseen jätti ainakin perussuomalaisille tilaa kasvaa, koska Kataisen hallituksen kaikki erehdykset, oikeat ja kuvitellut, voidaan laittaa aina tarvittaessa myös vasemmistoliiton piikkin. Joskus he tekevät sen itse. STX-jupakassa puheenjohtaja Arhinmäelle tilivelvollinen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Annika Lapintie töppäsi puhumalla blogissaan Turun joululahjasta, kun Suomen hallitus sai pitkän hieromisen jälkeen aikaan lupauksen innovaatiotuesta STX:lle. Joululahjasta tuli todellinen nuuttipukin luomus, sillä kuten tiedetään, miljarditilausta ei tuosta tukilupauksesta huolimatta tullut Turkuun.

Herravihan poliittisen käyttövoiman hyödyntäjänä seteliselkärankaisista paasannut Veikko Vennamo oli aikoinaan mestari, mutta oppipoika Timo Soini joukkoineen on häneenkin verrattuna täysin ylivoimainen. Kaikki hallitus- tai muiden herrojen tekemiset ja tekemättä jättämiset kääntyvät herkästi ylimpiä päätöksentekijöitä vastaan ja Soinin hyväksi. Media komppaa. 

Etenkin yhä vaikutusvaltaisemmat iltapäivälehdet mutta myös muut uutisoivat herrojen epäonnistumisista ja palkkaeduista innokkaasti, vaikka varsinaista uutistakaan ei juttuihin aina muisteta mukaan laittaa. Kateus myy. Ja taas sataa Soinin laariin ja jyviä jää vähän yli oppositiokumppani keskustan Juha Sipilällekin, joka hänkin on siis vailla todellista valtaa oleva ei-herra.

Jos Arhinmäki olisi oppositiossa, olisi vasemmistoliitto todennäköistä nykyistä suositumpi, ehkä huomattavastikin. Hän pystyisi ilman herrataakkaa samaan retoriikkaan kuin Soini. Koska Arhinmäki on itsensä hallituksen linjaan sitonut, voi Soinin puolue kasvaa gallupeissa vaikka valtakunnan suurimmaksi, jos hän vain ei itse kompastu näyttämään liikaa herralta. Tällaista perussuomalaisten purinajoukko jo väittää tapahtuneen Dianapuiston luksustilojen herraskaisen säätiöjärjestelyn takia, eli haavoittumaton ei Soinikaan ole.

STX-tilauksen menettäminen Ranskaan ei käänny enää mitenkään hallituksen eduksi, vaikka Vapaavuori kuinka Ranskaa ketkuilusta epäilisi.  Syy pitäisi saada vieritettyä maan rajojen ulkopuolelle soinimaisen kansanomaisesti. Savolaispääministeri Jyrki Katainen pystyy parhaimmillaan tällaiseen, mutta  tuskin hän siinä nyt onnistuu, koska maan ykköspuolueen suosittua johtajaakin kohtaan tunnetaan jo aimo annos äidinmaidossa imettyä herravihaa.

Muuten olen sitä mieltä, että suomalainen herraviha on hyvin ikävä historian jäänne. Toivottavasti tätäkin vihan muotoa olisi ilmassa edes rahtunen vähemmän vuonna 2013 kuin sitä 2012 on ollut.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu