Entä jos Suomi lähtisikin EU:sta omille teilleen…

Suomessa on Isossa-Britanniassa esitetyn EU-kansanäänestysajatuksen jälkeen innostuttu pohtimaan, että josko täälläkin. Se on lisännyt vettä EU-kriittisten myllyyn ja flirttailu EU-eron kanssa on ainakin verkkokeskusteluissa yleistynyt.

Eriasteisia EU-kriittisiä äänenpainoja on kuultu täällä Puheenvuorossa oppositiojohtaja Timo Soinin (ps.) lisäksi europarlamentissa vaikuttaneelta vasemmistolaiselta Esko Seppäseltä, kristillisten entiseltä puheenjohtajallta Toimi Kankaanniemeltä ja eurovaaleihin 2014 jo suuntaavalta kunniapuheenjohtaja Paavo Väyryseltä (kesk.). Suoraviivaisinta EU-eron ajajaa,  Itsenäisyyspuolueen puheenjohtajaa Antti Pesosta tietysti unohtamatta.

Ajatusta on syytä vähän mutustella, koska tulevaisuudesta ei koskaan tiedä. Voihan eurokriisikin taas alkaa yltyä ja joku EU-maa tehdä vaaliensa jälkeen pesäeroa unioniin. Poliittiset suhdanteet muuttuvat.

Oletetaan, että täällä Suomessa päädyttäisiin lähivuosina peräti joko-tai-äänestykseen ja lopputulos olisi: kansa haluaa eroon EU:sta – ja eduskunta tuota tulosta tottelisi.

Siitä sitten pikkuhiljaa lähtisimme eurosta ja EU:sta. Se olisi talouspoliittisen ratkaisun ohella turvallisuuspoliittinen ratkaisu, aivan kuten oli vuoden 1995 liittyminenkin.

Suomi jättäytyisi tässä hypoteettisessa tilanteessa tieten tahtoen yksin yhä merkittävämmäksi taloudelliseksi ja sotilaalliseksi voimaksi nousseen naapurinsa viereen. Se tekisi hyvin toisella tavoin kuin toinen Venäjältä katsottuna läntinen pikkumaa Viro, joka on hyvin mielellään sekä EU:n että Naton jäsen ja euron käyttäjä. Se toimisi myös hyvin toisella tavoin kuin Venäjän kanssa yhteistä rajaa pohjoisessa omistava Norja, joka on Naton jäsen, mutta ei EU:n.

Suomi olisi myös hyvin eri linjoilla kuin omaa kruunuaan käyttävä aktiivinen EU-maa Ruotsi. Suomi jättäytyisi harmaalle vyöhykkeelle ja tekisi Ruotsista EU:n itärajan täällä Suomenlahden pohjoispuolella.

Mitenkähän Venäjä suhtautuisi uudenlaiseen omapäiseen naapuriinsa? Miten onnistuisivat lapsiasia-, tulli-, kauppa-, ja viisumineuvottelut tai vaikka ilmatilaloukkauksiin liittyvät keskustelut näiden kahden naapuruksen välillä? Tasapuolisesti?

Venäjä on perustanut Kazakstanin ja Valko-Venäjän kanssa oman tulliliittonsa, kuten Taloussanomat kertoo. Haluaisiko se luoteisnaapurinsa siihen mukaan?

Suomi voisi hakea ulkopoliittista tukea EU:n sijaan tietysti Nato-jäsenyydestä. Se olisikin vähän nykyistä järjestelyä järeämpi juttu, eikä kansa siitä ajatuksesta oikein ole perinteisesti tykännyt.

Jonkun mielestä tarjolla voisi olla myös liitto toisen liittoutumattoman eli Ruotsin kanssa. Lähtisikö EU:n itärajaksi muuttunut ja Lissabonin sopimusta puolustuslausekkeineen kunnioittava Ruotsi siihen? Tuskin.

Juttelin tästä EU:n turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta konkaripoliitikko Toimi Kankaanniemen kanssa oman aiemman blogikirjoitukseni keskusteluosiossa.

Kankaanniemi kirjoittaa siellä seuraavasti: ”Olisiko Venäjä kiristänyt Suomea vielä enemmän, jos emme olisi EU:ssa? Tätä on vaikea arvioida. Kokemusta on 1950-70-luvuilta. Viisaalla ulkopolitiikalla pärjäsimme, emme liittoutumalla tai aseita kalistelemalla.”

Ehkä ulkopolitiikkamme oli viisasta 1950-1970-luvuilla, ehkä ei, mutta yhdellä ei-niin-mairittelevalla nimellä sitä lännessä kutsuttiin: suomettuminen.

 

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu