Hiipiikö Ruotsi Suomelta salaa Natoon?

Eduskunnan auditoriossa koettiin tänään aamupäivällä pieni yllätys, kun Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Charly Salonius-Pasternakin näkemys Suomen Nato-keskustelun tarpeesta liittyen Ruotsiin hankkeisiin tuli esiin. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan seminaarissa paikalla oli poliitikkoja, sotilaita, virkamiehiä, muita asiantuntijoita ja meitä toimittajia. Myös itse Nato-kommentillaan kohauttanut tutkija istui salissa.

Tapahtuman pääidea oli esitellä pohjoismaista puolustusyhteistyötä. Yhteistyö-sana totta vie kaikui lukuisia kertoja eri puhujien suusta, olivat he sitten Suomesta, Ruotsista tai Norjasta. Nato-aihetta kierreltiin kuin kissa kuumaa puuroa.

Kysyin Norjan Helsingin-suurlähettiläältä Jørg Willy Bronebakkilta julkisesti kouluruotsillani, olisiko pohjoismainen yhteistyö helpompaa, jos Suomi ja Ruotsi olisivat Naton jäseniä, kuten ovat siis pohjoismaiseen yhteistyöjärjestöön Nordefcoon niiden kanssa kuuluvat Norja, Tanska ja Islanti. Vastaus oli diplomaattinen ja kuului sisällöltään jotakuinkin niin, että ei ole mikään este, vaikka ne eivät olekaan.

Mutta, mutta, Ruotsissa siis kuohuu. Kuulin eduskunnan käytävillä epäilyn, että josko siellä oikeasti viritellään kansallista Nato-hanketta Suomen kanssa sen enempää puhumatta.

Tosiasiassa Ruotsin Nato-keskustelu ei ole mitenkään salaista, sillä esimerkiksi neljän eri valtiopäiväpuolueen kansanedustajat julkaisivat jo vuonna 2009 kirjoituksen, jonka mukaan Ruotsin pitäisi hakea Nato-jäsenyyttä. Heidän yksi perustelunsa oli, että 80 prosenttia Ruotsin kansainvälisestä toiminnasta tapahtuu jo Nato-johdon alla. Toisaalta Euroopan unionista ei ole heidän mukaansa maan turvallisuutta takaamaan.

Ruotsissa nyt taas ryöpsähtäneessä keskustelussa huolet liittyvät Venäjän varustautumiseen ja Ruotsin surkeaan kestokykyyn pahimmassa tilanteessa. Venäjän naapurissa Suomessa vastaavaa huolestumista ei ole havaittavissa, ei johtavien poliitikkojen eikä laajempien kansalaisjoukkojen piirissä.

Ruotsin valtiopäivillä on jopa Nato-keskustelua tivaava puolue, paikallinen keskusta eli Centerpartiet. Se on maan viidenneksi suurin puolue, eli valta-asemaltaan noin Suomen vasemmistoliiton luokkaa. Tämä sikäläinen keskusta toi pari kuukautta sitten esiin lukuja, joiden mukaan Ruotsi satsaa yhä vähemmän puolustukseen, kun Venäjä sen kuin vain lisää sotilaallisia panostuksiaan. Maan puolustukseen käyttämät rahat olivat 1980-luvulla vielä 2,5 prosenttia BKT:sta, kun nyt ne ovat alle 1,2 prosenttia.

Ruotsissa Nato-innostusta on tietysti myös toppuuteltu. Näin on tehnyt muun muassa maan entinen Moskovan-suurlähettiläs Sven Hirdman, jonka mukaan Ruotsin Nato-jäsenyys lisäisi vain jännitteitä. Paikallinen kokoomus ja sosiaalidemokraatit ovat Nato-asiassa Suomen sisarpuolueiden tapaan vaiteliaita.

Suomessa ei yksikään puolue uskalla ottaa poliittista riskiä ajamalla Suomessa Nato-keskustelua, eivät myöskään kokoomus ja perussuomalaiset, joiden äänestäjien parissa Nato-kannatus on suurista puolueista kovinta.

Ruotsi hiipi Suomelta salaa hakemaan EU-jäsenyyttä 1990-luvulla. Ulkoasianvaliokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolainen (kok.) kertoi tänään olevansa tästä vieläkin harmissaan. Nato-asiassa hän uskoo, että kommunikaatio naapurusten välillä pelaa paremmin.

Mutta pelaako se, vai voisiko Ruotsi tehdä Suomelle ”EU:t” ja hiipiä sisään meiltä salaa? Ei se täysin mahdotonta ole, kun kansakin siellä näyttää olevan aiempaa vähemmän Nato-kriittistä. Sellaisessa tapauksessa jopa Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö joutuisi arvioimaan uudelleen selkeästi liputtamaansa liittoutumattomuutta hänen kaudellaan. Suomi kun olisi tuossa tilanteessa ainoa liittoutumaton pohjoismaa ja etelään Baltiaan päin katsottaessa sielläkin on vain Nato-maita.

Niin Ruotsissa kuin Suomessakin katsotaan kiinnostuneesti EU-kokoukseen ensi joulukuussa. Siellä EU-maiden johtajien pitäisi luoda uusia näkymiä unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan.

On hyvin mahdollista, että EU:n takaama turvallisuus ei tuon kokouksen jälkeen täällä Pohjolassa lisäänny, mikä johtaa ehkä lisääntyvään Nato-keskusteluun myös Suomessa. Voi siitä tulla teema ensi eduskuntavaaleissakin 2015, kuten tutkija Salonius-Pasternak toivoo.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu