Tuli tuore ja toivottu avaus keskusteluun pakkoruotsista

Kun analyyttiset pohdiskelut ruotsin kielen asemasta Suomessa alkavat vihdoin voittaa kiihkoilijoiden Ahvenanmaa- ja RKP-pilkan, voi kotimaisen kielikeskustelun sanoa ottaneen aimo askeleen eteenpäin.  Keskustelua edistävimmän ja ajatuksiltaan tuoreimman pohdiskelun on esittänyt dosentti Pasi Saukkonen Uudessa Suomessa.

Saukkosen mallissa ruotsin kielen asema vahvistuisi kolmessa maakunnassa eli Pohjanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla. Käytännössä tämä tarkoittaisi muun muassa sitä, että kyseisten alueiden suomenkieliset koululaiset opiskelisivat nykyistä enemmän ruotsin kieltä. Sen sijaan muissa maakunnissa – valtaosassa Suomea – ruotsi ei olisi enää virallisen kielen asemassa.

Se on hyvä pohja jatkokehittää ajattelua ulos eipäs-juupas-poteroista.

Saukkosen esitys tulee siis tilanteeseen, jossa kielikysymys on menossa joka tapauksessa eduskuntaan, koska pakkoruotsin poistamiseen tähtäävän kansalaisaloitteen taakse on löytynyt yli 50 000 suomalaista. Määrä kertoo siitä, että kysymys on suomalaisille tärkeä ja siihen pitää suhtautua asian vaatimalla vakavuudella.

Päättäjien ei pitäisi suhtautua kielikeskusteluun vältellen, ei siis myöskään vetäytymällä mumisten hallitusohjelman taakse. Eikä ainakaan ylimielisesti kuten entinen pääministeri Paavo Lipponen (sd.) puhuttuaan MTV3:ssa ”henkisestä taantumasta” pakkoruotsikeskusteluun liittyen.

Itse heitän kansainvälisiä kielikysymyksiä tutkineen Saukkosen pohdinnan innoittamana ajatusmallin, että ruotsin kieli voisi olla jatkossa kaikille suomalaisille pakollinen vain peruskoulun seitsemännellä luokalla. Jokainen saisi toisesta kotimaisesta haltuun vähintään yleissivistivät perusteet. Se olisi myös peruskoululain hengen mukaista, sillä lain mukaanhan ”peruskoulu on yhtenäiskoulu, joka antaa kansalaisille tarpeellista yleissivistävää peruskoulutusta”.

Kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla suomenkielinen peruskoululainen voisi ottaa ruotsin tilalle venäjän, saksan, espanjan tai vaikka viron ja jatkaa sitä lukiossa tai ammattikoulussa. Tämä edellyttäisi sitä, että koulun samasta ikäluokasta löytyisi riittävän suuri ryhmä kieltä lukemaan.

Saisi jatkaa seiskan jälkeen nykyiseen tapaan ruotsillakin, jos niin haluaisi. Uskon, että aika moni haluaisi esimerkiksi Vaasassa, mutta ei välttämättä Joensuussa.

Jos vaikkapa ammattikoulussa esimerkiksi espanjan opetuksen järjestäminen olisi hankalaa, kurssin voisi suorittaa paikallisessa lukiossa, jos se siellä onnistuisi. Resursseja voisi muutenkin yhdistellä reippaasti yli perinteisten koulurajojen.

Ruotsin kielen opettelisivat siis nykyiseen malliin tai mieluummin jopa vahvemmin ne suomenkieliset, jotka otaksuvat asuvansa tulevaisuudessa sellaisella paikkakunnalla, että ruotsille on käyttöä. Heille tulisi myös olla mahdollisuus vapaaehtoiseen lisäkieleen kuten muillekin.

Ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa ruotsi ei olisi myöskään pakollinen, mutta joku lisäkieli englannin lisäksi olisi aivan kuten alemmillakin asteilla.

Jos kuitenkin haluaisi virkaan selkeästi kaksikielisellä seudulla – Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa tai Pohjanmaalla – pitäisi hankkia käytännön työelämässä kunnolla toimiva pätevyys myös ruotsin kielessä. Sen voisi hankkia myös varsinaisten opiskeluvuosien jälkeen erillisillä kursseilla ja kielikokeella.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu