Pakkopaita, pakkohoito ja pakollinen ruotsi

Sana pakkoruotsi on arvolatautunut. Se rinnastuu helposti termeihin
pakkopaita ja pakkohoito, eli tarkoittaa jotain hyvin ikävää. Pakkoruotsista
puhuva kertoo usein puolivahingossa suhteestaan ruotsin kielen opiskeluun.
Tunteet ja omat koulumuistot astuvat peliin.

Viimeksi tänään näin sanan pakkoruotsi ruotsinkielimyönteisyyttään
julistaneen Helsingin Sanomien suuressa otsikossa, jossa kerrottiin kyseisen
seikan olevan osa perussuomalaisten säästöpakettia. Se hyppäsi toimituksen
kannanottona silmille, oltakoon itse asiasta eli yhden puolueen suhteesta toiseen
kotimaiseen tai ruotsin kielen pakollisesta opiskelusta mitä mieltä tahansa.

Pakkoruotsin sijaan on arvoneutraalimpaa puhua pakollisesta
ruotsista siinä missä pakollisesta matematiikastakin tai pakollisesta peruskoulusta, koska olemme yhteisellä sopimuksella
niistä lasten etuja ajatellen päättäneet.

Pakollisen vastakohtana puhumme vapaaehtoisesta tai
vapaavalintaisesta esimerkiksi lukion vapaaehtoisen tai vapaavalintaisen saksan
ja venäjän kohdalla. Jos päätämme tulevaisuudessa muuttaa jonkun asian – esimerkiksi ruotsin kielen opiskelun jossain oppilaitoksessa tai niissä
kaikissa vapaavalintaiseksi – se on sitten vapaavalintaista eikä pakollista.

Ei, en suurin surminkaan ole kieltämässä sanan pakkoruotsi
käyttämistä, ja olenpa itsekin sitä ikään kuin neutraalina terminä käyttänyt.
Olisin myös valmis vähentämään ruotsin kielen opiskelun pakollisuutta, kuten
olen täällä Puheenvuorossa jo kirjoittanut otsikolla ”Tuli tuore ja toivottu
avaus keskusteluun pakkoruotsista”.

Uusi Suomi välttää jatkossa sanan pakkoruotsi käyttämistä
toimituksellisena sanana. Tällainen suositus on annettu myös Kotimaisten
kielten tutkimuskeskuksesta Kotuksesta.

Kun haastateltavat, bloggaajat ja muut pakkoruotsista
puhuvat, siteeraamme heitä tietysti kuten ennenkin. Kyseisen arvolatautuneen sanan käyttö tekstissä ja/tai otsikossa ei estä meitä esimerkiksi nostamasta blogikirjoitusta Puheenvuoron karuselliin.

Keskustelu ruotsin kielen pakollisuudesta kouluissa –
peruskoulussa, ammattikoulussa, lukiossa, ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa
– jatkukoon.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu