Miten kannattaa blogata? Tässä esikuvia
Kirjasin vuoden 2014 alkamisen kunniaksi ajatuksiani hyvästä bloggaamisesta. Laitoin myös linkkejä Puheenvuorosta ja Vapaavuorosta lukemiini esimerkillisiin tapauksiin.
1. Kannattaa otsikoida blogikirjoitus napakasti ilman turhia kommervenkkejä. Versaalia eli isoja kirjaimia ei pidä käyttää eikä kannata laittaa pistettä otsikon loppuun, koska se ei ole Suomessa ollut vuosikymmeniin tapana. Huutomerkin käyttämistä otsikossa kannattaa myös aina miettiä kahteen kertaan. Tässä on hyvä blogiavauksen otsikko.
2. Liian pitkä blogiavaus ei kannata. Jos pyrkii purkamaan koko maailman yhteen blogitekstiin, karkoittaa usein lukijat. Liiallisten lihavointien ja muotoilujen käyttö edistää harvoin luettavuutta. Hyvä bloggaaminen on keskustelua, ei loputtomien jeremiadien julistamista tai opinkappaleiden puuduttavaa siteeraamista. Tässä bloggaaja käy hyvää keskustelua.
3. Jos lukija ei otsikon ja kolmen kappaleen jälkeen oikein ymmärrä, mitä kirjoittaja haluaa sanoa, ei hän sitä todennäköisesti saa tai yritä saada senkään jälkeen selville. Joskus vain muutama kappale ja jokunen linkki aiheeseen liittyen on hyvä blogiavaus. Tässä on napakka blogiavaus.
4. Kuvaa kannattaa käyttää, kun se on mahdollista ja bloggaukseen sopivaa, mutta oikeudesta käyttää kuvaa pitää aina olla täysi varmuus. Jos kuva löytyy Googlen kuvahaulla, se ei tarkoita, että sitä on oikeus käyttää. Kuvaan kuuluu laittaa myös lähde.Tämä bloggaus on erityisen kuvalähtöinen.
5. Lähteisiin viittaaminen linkillä suoraan tekstistä on vakuuttavaa, koska siten lukija tietää, mistä pohja esimerkiksi jollekin faktana esitetylle asialle on ammennettu. Liiallisuuksiin linkittelyä ei pidä kuitenkaan viedä, eikä esimerkiksi valtavien linkkihässäköiden rakentelu tekstin loppuun palvele lukijaa. Tässä bloggauksessa on vahvaa linkittelyä lähteisiin.
6. Monta blogiavausta yhdessä päivässä on liikaa. Jos pyrkii avaamaan jokaisesta maailman asiasta keskustelun, voi käydä niin, ettei pysty yhteenkään oikeaan avaukseen, eikä ainakaan ehdi keskustella niistä kaikista. Joku voi pitää suurta avausmäärää myös häiritsevänä. Siis, yksi ajankohtainen avaus per päivä on ahkerallekin bloggaajalle jo kova tahti. Tässä on ahkeran bloggaajan hetkeen tarttuva bloggaus.
7. Kannattaa noudattaa käyttämänsä blogipalvelun sääntöjä. Tässä ovat Uuden Suomen keskusteluohjeet.
8. On fiksua jakaa kirjoitukset kaikkialle sosiaaliseen mediaan, jos haluaa maksimoida lukijamäärät. Puheenvuorosta ja Vapaavuorosta ne on helppo jakaa kunkin blogitekstin alla olevien painikkeiden avulla. Kannattaa jakaa kavereidenkin kirjoituksia.
Jotain unohdin. Saa täydentää.
No tuosta tuli mieleen kysymys, jota olen kyllä jo yrittänyt kysyä siinä yhteydessä, kun eräs artikkelini poistettiin ylläpidon toimesta. Vastausta ei ole kuulunut, joten sitä ei välttämättä kuulu nytkään, mutta kysyn silti.
Onko Puheenvuoron sääntöjen ja hengen mukaista kommentoida jonkun kanssablogaajan artikkelia omassa blogissaan? Lähtökohtaiesti keskustelu kustakin artikkelista tulisi tietenkin käydä kyseisen artikkelin kirjoittajan blogissa, mutta kun näyttää olevan niin, että jotkut blogistit poistelevat asiallisiakin kommentteja, ja siten tekevät järkevästä keskustelusta lähes mahdotonta, niin ainoa keino kommentoida asiaa on kirjoittaa aiheesta oma blogi.
Entä onko ”Puheenvuoron hengen” ja hyvän tavan mukaista omassa blogissaan todeta, että joku blogistikollega on väärässä tai ei keskustele asiallisesti? Vai olisiko parempi, että kukin blogisti itse päättää, salliiko keskustelun tekemistään avauksista vai ei, ja jos ei salli, niin muiden pitäisi tyytyä siihen, ja keskittyä blogissaan tiukasti vain omiin aiheisiinsa?
Ilmoita asiaton viesti
En kanssa ymmärrä tätä sensuuri kulttuuria. Jokainen lukija voisi itse tehdä valintansa. Tuntuu melko totalitääriseltä kun voi blokata käyttäjiä ja kommentteja lennosta. Ymmärrän tietyt ylilyönnit, mutta tällä hetkellä blogaajalla on turhan suuri valta sensuroida kommentteja.
Voisiko olla mahdollista esim. lukea sensuroimattomia blogeja omalla valinnalla. Tai vaihtoehtoisesti lukija suostua blogaajien sensuurille.
Ilmoita asiaton viesti
Kukin bloggaaja päättää omasta moderointilinjastaan. Siihen on luotu työkalut, joihin kuuluu yksittäisen kommentoijan sulkeminen pois. Tämä oli ennen viimeisintä uudistusta nykyistä käyttökelpoisempi väline, kun täällä oli rauhattomampaa.
Itse en ole sulkenut ketään omasta blogistani pois, enkä keskustelun rajaamista suoranaisesti kenellekään suosittele. Uuden Suomen ylläpito pitää keskustelun tarkoitukselliset pilaajat kurissa. Olemme siinä viime aikoina omasta mielestäni onnistuneetkin. Keskustelun taso on kohonnut; mukaan on tullut taas jo välillä muualla olleita hyviä keskustelijoita.
Yksittäisten tekstien poistamisen syitä emme yleensä kommentoi. Emme myöskään bannauksia. Ne liittyvät keskusteluohjeiden noudattamatta jättämiseen.
Kysyt: ”Onko Puheenvuoron sääntöjen ja hengen mukaista kommentoida jonkun kanssablogaajan artikkelia omassa blogissaan?” ja ”Entä onko ”Puheenvuoron hengen” ja hyvän tavan mukaista omassa blogissaan todeta, että joku blogistikollega on väärässä tai ei keskustele asiallisesti?”
Toisten bloggaajien keskustelutyyliä ja moderointilinjaa on turha arvostella, samasta aiheesta voi toki kirjoittaa. Otsikkotasolle vietynä toisten bloggaajien mollaamminen näyttää erityisen pöhköltä ja voi johtaa ylläpidon toimenpiteisiin. Asiat riidelköön, eivät ihmiset.
Ilmoita asiaton viesti
Olen muutaman kerran huomannut blogistin keräävän kommentteja, mutta en sitten koskaan ole nähnyt niitä kommentteja enkä vastauksia niihin. Minusta sellaista ei pitäisi sallia. Täällähän pitäisi voida keskutella, vaikka sitten kirjoittaja hiukan pidättelisikin ja harkitsisi mitä sanoon, mutta jotain pitäisi julkaistakin kommenteista. Sellainen ihmetyttää!
Blogistikin on kehittyvä kirjoittaja: Toivottavasti!
Ilmoita asiaton viesti
Markku Huusko: – ”Ne liittyvät keskusteluohjeiden noudattamatta jättämiseen.”
Minun kohdallani tuo ei pitänyt paikkaansa. En edelleenkään löydä keskusteluohjeista yhtään sellaista kohtaa, jota poistettu artikkelini ei olisi noudattanut.
Ilmoita asiaton viesti
Olisi syytä tiedottaa bloggaajan bannauksesta, ettei kanssabloggaajien tarvitsisi huolestua mihin joku on hävinnyt.
Pitäisi myös olla erittäin vankat perusteet sulkea joku kokonaan, ehkä hyvinkin tärkeäksi muodostuneen yhteisön ulkopuolelle. Minusta ei näin epäinhimillistä rankaisua oikeuta, että muutaman kerran erehtyy sääntöjen tulkitsemisessä , niin ettei se kaikkia miellytä.
Olisi myös aiheellista toisillekin opastuksena lyhyesti selvittää bannauksen perusteet.
Miten pitää menetellä jos pitää jonkun toimituksen jäsenen kommenttiä asiattomana?
Ilmoita asiaton viesti
Jos joku kirjoittaja menettää tänne kokonaan kirjoitusoikeudet, on siihen vankat perusteet. Yksi pikku erehdys tai toinenkaan ei siihen johda.
Bannauksen perusteet löytyvät kyllä keskusteluohjeistamme. Kuten jo kirjoitinkin, asiat riidelköön, ei ihmiset ihan niin kuin muuallakin aikuisten välisessä säällisessä keskustelussa.
Kysyt: ”Miten pitää menetellä jos pitää jonkun toimituksen jäsenen kommenttiä asiattomana?”
Toimitusta johtaa päätoimittaja, joten minä katson täällä Usarissa tällaisetkin oletetut tapaukset.
Ilmoita asiaton viesti
Voisi vastatakin kun joku valittaa toimittajan asiattomasta kommentista ja varoituksista.
Tulkinnanvaraisiin keskusteluohjeisiin viittaaminen ei ole riittävä bannauksen perustelu. Se on tullut monen muunkin kirjoituksesta esille.
Ts. päätoimittaja itse syyllistyy jankkaamiseen, kun toistuvasti vaan vetoaa näihin ylimalkaisiin ohjeisiin.
Väliaikainenkin yhteisön ulkopuolelle sulkeminen voi olla jollekin julmaa kiusaamista.
Näin olennaisesta asiasta pitäisi pystyä keskustelemaan ja ellei se tällä torilla onnistu huutoäänestyksenäkään, niin asiaa voidaan sentään käsitellä jossain toisessa mediassa.
Ilmoita asiaton viesti
Minun mielestäni onnistuneessa blogissa myös rakenteella on paljon merkitystä.
Jokaisella blogistilla on oma kirjoittajanäänensä ja tyylinsä, mutta hyvä rakenne tekee blogista hyvin alustetun, kiinnostavan, ja punainen lanka kantaa loppuun asti seilaamatta liian kauas ydinasiasta.
Hyvä päätös kirjoitukselle tehostaa lukukokemusta.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan, loppuhuipennus on hyvän blogikirjoituksen suola.
Ilmoita asiaton viesti
Jotkut ihan olemattomat heitotkin ovat toimineet virikkeenä antoisalle keskustelulle.
Ilmoita asiaton viesti
Koska Uusi Suomi kustantaa tämän palvelun, on sillä omistajan oikeus toimia parhaalla katsomallaan tavalla, varmasti pääosin ilmoittamiensa ohjeiden mukaisesti.
Vastaavasti kirjoittajilla ja lukijoilla on oikeus olla kirjoittamatta tai lukematta itselleen sopimattomia juttuja.
On todella loistava mahdollisuus seurata ja osallistua tämän julkaisun toimintaan, josta kiitos toimitukselle.
Ilmoita asiaton viesti
Omistajan oikeus ei ole sama kuin moraalinen oikeus.
Ilmoita asiaton viesti
Kyseessä voi olla myös säästökampanja ja virtaviivaistaminen. Mielestäni hyviä kirjoituksia ovat olleet usein pitkät asiantuntevat tekstit, esim. Söyring tai Myllyniemi.
PS. Onko blogisti Packalen bannattu?
Ilmoita asiaton viesti
Kun laitan Puheenvuoron etusivun nimihakuun sukunimen kohdalle Packalen, saan pitkän rimpsun kirjoituksia: http://puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogihakemisto?etu…
Ilmoita asiaton viesti
Meitä on moneksi. Minä en pitkiä kirjoituksia viitsi lukea. Jos haluan lukea pitkää proosaa valitsen mielummin kirjallisesti korkeatasoisen kirjan.
Tässä päätoimittajan blogissakaan en ole vielä päässyt kuin 1. kohtaan.
Ilmoita asiaton viesti
En huomannut,että Markku Huuskon ohjeistuksessa hyvään blogikirjoitukseen tämä olisi käyttänyt kertaakaan sanaa ”vastuu”. Eli, kun kirjoitellaan, niin huomioidaan aina sananvapauden, mikä on Suomessa sinällään hyvällä mallilla, toinen puoli: vastuu. Enkä tarkoita juridista vastuuta, niin pitkälle ei ole syytä asioita päästää, vaan omaehtoista sivistynyttä harkintaa siitä, millaista tekstiä näppäimistöltään naputtelee. Humaani ihmisyys, eettisyys ja hyvät tavat huomioiden. Nämä mainitsemani vastuu-asiat toteutuvat joskus palstalla aika huonosti.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä pointti! Kirjoittajan pitää kantaa vastuu sanomisistaan. Varsinkin silloin kun aihe on nostattanut tunteet pintaan, kannattaa pitää pieni tauko ennen kuin painaa enteriä.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikista teoista jotka koskevat toisia ihmisiä tai muita olioita pitää olla vastuullinen.
Itse pyrin välttämään toisen loukkaamista kommenteillani. Mielestäni välillä on kuitenkin paikallaan pikkasen piruilla.
Myös toimituksen osalta toivoisin vastuullisuutta, ottamista sen huomioon mitä noudatetuista säännöistä voi olla seurauksena yhteisön jäsenelle.
Emme ole ihmisinä kustantajan omaisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Hei onko täällä joku uusi asetus, että tekstin copypaste ei onnistu, vai johtuuko se vain omasta selaimesta. Siis bloggausta kirjoittaessa. Haittaisi vähän, että suorat lainaukset pitää naputella itse.
Tossa oli ylempänä puhetta toisten bloggaajien maininta omassa blogissa. Itse ainakin pyrin laittaamaan linkkejä teksteihin mitä täällä muut usarilaiset ovat viimeaikoina kirjoitelleet, jotka liittyvät omaan aiheeseeni. Varsinkin sen ilmoitan, jos joku kirjoitus on ollut oman tekstini innoituksena.
Ärsyttää joskus jos huomaa, että joku on pian minun jälkeen kirjoittanut samasta aiheesta, mutta ei viittaa siihen minun kirjoitukseen, vaikka se on ollut suurella todennäköisyydellä innoittaja. Voihan se toki olla sattumaakin, että samoihin aikoihin samasta aiheesta kirjoittaa, mutta kannattaa varmaan vähän myös vilasta ennen oman tekstinä postaamista että mitä tuolla etusivulla pyörii.
Tietääkseni tuo muihin kirjoituksiin viittaaminen on sitä intertekstuaalisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on kerrassaan upea linjaus: ”Itse ainakin pyrin laittaamaan linkkejä teksteihin mitä täällä muut usarilaiset ovat viimeaikoina kirjoitelleet, jotka liittyvät omaan aiheeseeni. Varsinkin sen ilmoitan, jos joku kirjoitus on ollut oman tekstini innoituksena.”
Selaimet ja niiden versiot, päätelaitteet sekä tekstinkäsittelyohjelmat aiheuttavat silloin tällöin ongelmia, joita en ymmärrä. Yleensä helpottaa, kun käyttää tekstin esimerkiksi Wordistä muistilapulla ja kopioi sieltä tänne blogialustalle. Jollain tekniikan viisaalla on varmaan pätevämpiäkin neuvoja.
Ilmoita asiaton viesti
Minä tajuan hädin tuskin mitään näistä tekstinkäsittelyohjelmista. Mutta kun olen tehnyt ohjeesi mukaan ja kopioinut blogiin muistilapulta, alusta on klimppanut tekstin samaan pötköön ja olen joutunut jakaan sen kappaleisiin uudelleen. Siksi olenkin yleensä kirjoittanut suoraan alustalle. Mutta huom! kannattaa kopioida talteen ennen kuin painaa tallenna. varsinkin pilviin siirtymisen jälkeen on yhteysongelmia ollut tuhka tiheään.
Ilmoita asiaton viesti
Mulla on käytössä IE, koska opera ei tällä koneella päästä kirjautumaan facebookin kautta (joillain koneilla onnistuu operallakin). Aiemmin mulla ei ole ollut ongelmia copypasten kanssa tällä selaimella, joten ajattelin että se olisi joku tahallinen uudistus mutta ei ilmeisesti.
Ei auttanut mulla wordin kautta kopionti, npääinkodiit hiiren sijaan jne.
Ilmoita asiaton viesti
Minä käytän exploreria vain varaselaimena, mutta sekä drivellä että worldpadilla on sitä klimppausta tapahtunut.
Ilmoita asiaton viesti
Saara olen huomannut samaa. Joku, yleensä nuorempi mieshenkilö on kirjoittanut samasta aiheesta kuin minä jonkin verran aiemmin. Olinko nostanut aiheen hiukan liian varhan sivulle, että se ei sitten vetänytkään? Toisen juttu saattoi olla pikkuisen pidempään haudutettu ja hiukan vielä paremmaksi pantu, mutta siltikin kysyi hiukan itsetuntoa.
Tuo selain asia oli minullakin aiemmin kysymyksenä. IE selaimen viimeisin versio ei toiminut kuten aiemmat. Copy paste ei tuottanut mitään. Eikä myöskään siirto liitä Wrdista. Vaihdoin selaimen Firefoxiin ja taas rupesi lyyti kirjoittamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Minä olen maininnut aina kun lähtökohtani on jonkun muun blogi, mutta linkkaamisessa olen hyvin harkitsevainen ja joskus olen ollut epätietoinen mahtaako asianomainen tykätä että viittaan hänen blogiinsa tässä yhteydessä.
Viimeiksi tänään kun linkkasin oman repliikkini Liisa Jaakonsaaren presidentin puhetta käsittelevästä blogista vähemmällä kunnioituksella samaa aihetta käsittelevään Juho Antikaisen blogiin.
Ilmoita asiaton viesti
Itse olen vähän sillä mentaliteetilla liikenteessä, että kaikki tänne postattu on julkista, ja kaikkeen julkiseen saa viitata.
Ilmoita asiaton viesti
Niinhän se on periaatteessa, mutta noudatan huomattavasti tiukempaa vastuullisuutta kuin mitä säännöt edellyttäisivät.
Tämä tietenkään ei ollut teille mitenkään moitteena tarkoitettu, jokainen määrittelee itse henkilökohtaiset rajansa. Meillä on varmaan aivan erilaiset pyrkimyksetkin.
Ilmoita asiaton viesti
vähemmällä kunnioituksella
= nostin väkilukua lähellämme
Ilmoita asiaton viesti
Oho, otitko muijan vai kissan tai saitko peräti perillisen ?
Ilmoita asiaton viesti
Nuita kaikkia on jo, tosin suurimmalta osalta ex-kappaleina…
Ilmoita asiaton viesti
No, voihan niitä kaikkia olla silti in spe.
Ilmoita asiaton viesti
Toiveajattelua siis, kaikki.
Ilmoita asiaton viesti
ei vaisikka…
Ilmoita asiaton viesti
Hei. Kiitos palautteesta.
Puheenvuoron editori on asennettu kolme vuotta sitten ja se tukee huonosti joitain selain-käyttöjärjestelmä-yhdistelmiä. Esimerkiksi Internet Explorer ja Windows 8 on hieman hankala yhdistelmä nykytekniikalle. Samoin Applen mobiililaitteiden Safari.
Teemme asialle temppuja kevätkauden mittaan.
Pari yleistä vinkkiä, jotka lisäävät nykyeditorin toimintavarmuutta.
– Kirjoita tekstisi tekstinkäsittelyohjelmalla (Word, OpenOffice, Muistio, tms.)
– Liitä teksti blogieditoriin käyttäen Liitä Wordista -toimintoa.
– Salli selaimessasi ponnahdusikkunoiden käyttö.
– Lisää linkit käyttäen editorin omaa linkkaustyökalua.
– Jos linkkaustyökalu ei toimi, voit kopioida linkin osoitteen sellaisenaan esim. kappaleen jälkeen. Järjestelmämme lyhentää linkin ja muuttaa sen linkiksi.
Yksityiskohtaisissa ongelmatapauksissa voit olla yhteydessä minuun.
Ilmoita asiaton viesti
Minä en ihan ymmärrä tätä blogien ruotimista vaikka se tehty positiivisen kautta. Täytyy sanoa että hienoa täällä on erilaiset äänet ja ilmaisutavat vaikka se välillä repivältä tuntuukin.
Ilmoita asiaton viesti
Minä suunnittelen puheenvuoroa jossa kuvainformaatio on tärkeä, ehkä tärkein.
Miten saadaan kuva näkymään valmiiksi suuressa koossa mukaan puheenvuoroon, ilman että kuvaa tarvitsee erikseen suurentaa klikkaamalla, joka on se standardimenetelmä?
Ilmoita asiaton viesti
Vapaavuoro tarjoaa Puheenvuoroa otollisemmat puitteet kuvalliselle ilmaisulle. Siellä on nähty uudistuksen jälkeen lukuisia mahtavia kuvalähtöisiä blogeja.
http://vapaavuoro.uusisuomi.fi/
Puheenvuoron suhteen on ajateltu tekstin olevan pääosassa.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos vihjeestä, Markku. Mutta vastausta kysymykseeni et antanut, vaan yrität ilmeisesti häätää minua muualle.
Ilmoita asiaton viesti
Onko kuvien sisällyttäminen Puheenvuoroon lainkaan teknisesti mahdollista? Voiko kuvia liittää myös tekstin keskelle? Mistä löytyvät ohjeet kuvien liittämisestä joko Puheenvuoto- tai Vapaavuoro -blogitekstiin?
Ilmoita asiaton viesti
Miten päätoimittaja suhtautuu keskustelu blogissa esiintyviin blogisteihin,jotka eivat salli minkäänlaista kommentointia vaan julistavat ainoastaan omaa agendaansa..on se sitten uskonsa tai poliittisten näkemyksiensä julistusta?
Ilmoita asiaton viesti
Tyylinsä kullakin, mutta ei tuolla tyylillä saa täällä näkyvyyttä.
Ilmoita asiaton viesti
On sanonta, että ”hyvä puhe alkaa viime tipassa ja loppuu ensitilassa” Sama koskee mielestäni myös blogin rakennetta.
Ilmoita asiaton viesti
”…Liiallisuuksiin linkittelyä ei pidä kuitenkaan viedä, eikä esimerkiksi valtavien linkkihässäköiden rakentelu tekstin loppuun palvele lukijaa”
Mielestäni oikeastaan kaikki linkit kannattaa laittaa juuri loppuun. Kesken tekstin ei hyperlinkkejä jaksa aukoa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä, jonkin verran eriävä näkemys – ja vielä yhdeltä valtakunnan tunnetuimmista bloggaajista!
Tekstin loppuun laitetut linkkihässäkät (tarkoitan sellaisia tusinan linkin kokonaisuuksia ilman suoraa yhteyttä tekstikohtiin) ovat minun silmissäni rasittavia. Toista lukijaa ne voivat palvella.
Ilmoita asiaton viesti
Henkilökohtaisia mieltymyksiähän nuo pitkälti ovat.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä niitä linkkejä voi minusta viljellä keskenkin tekstin, mutta upotettuna tekstin sanoihin. Sellaista http-merkkimerta ei tosin kaipaa esimerkiksi kesken virkkeen.
Kommentoinnissakin tämä onnistuu a href-tagien kautta, samalla lailla kuin itse avauksissakin, jos ei käytä oletustilan editoria, jossa vain halutut linkkisanat maalataan hiirellä ja valitaan linkkipainiketta.
Toisaalta US:n tekstinmuokkaustageista osa on tarkoituksella (?) eliminoitu, ja näin väliotsikoista, alleviivauksista ja monesta muusta asiasta tulee mahdottomia toteuttaa. Väliotsikot kierränkin nykyisin kaksoisrivinvaihdon ja sitten lihavoinnilla. On se silti hieman tökerö tapa, mutta minkäs teet?
Ilmoita asiaton viesti
Mutta jokaisen kommentin loppuun tuskin kannattaisi laittaa pitkää lähdeluettoloa.
Itse en juuri linkkejä jaksa ollenkaan aukoa. Tästä sain äsken idean, että voisin laatia muutaman kymmenen teoksen (ei netistä löydettävän) lähdeluettelon jota laittaisin aina kun joku huutelee linkin perään.
Nykyisenä digiaikana ihmisillä ei näköjään ole enää käsitystä tieteellisen tiedon luonteesta. Jotkut jopa luulevat, että linkki on joku totuuskriteeri!
Tässä onkin mennyt koko ilta kun rupesin näitä päätoimittajan tarjoamia linkkejä aukaisemaan enkä vieläkään ole loppuun päässyt.
Ilmoita asiaton viesti
Älä aliarvioi lukijoiden ymmärrystä. Kyllä minua kiinnostaa linkit esimerkiksi monille uutispalvelusivoistoille, joissa on ehkä lieviä tulokulmaeroja.
Linkkejä ei ole pakko availla, vaan niiden tarkoitus on jakaa lisäinformaatiota asiasta kiinnostuneille.
Ilmoita asiaton viesti
Enhän minä ole väittänyt ettei linkkejä kannattaisi laittaa, vaikka minä en niitä laita. Minun päästäni ei ole linkkejä haettavissa.
Uutisaiheista en yleensä kirjoita. Jos otan niihin kantaa, niin oman asiantuntemukseni perustalta.
Joillekin lukijoille pitäisi rautalangasta vääntää, eivätkä sittenkään ymmärrä. Jotkut ei haluaakaan ymmärtää.
Pyrin kuitenkin esittämään asiat kansantajuisessa muodossa kun kirjoitan tällaiseen yleismediaan.
Ilmoita asiaton viesti
Parasta on jos suusanallisesti referoi linkkiä ja laittaa sen mukaan lähdemerkinnäksi. Silloin on taattua että linkki tosiaan on relevantti siinä keskustelussa eikä mikään ”pullistelu”.
Joskus ihmiset laittavat pelkän linkin ja se on agressiivista.
Ilmoita asiaton viesti
Sellainen pyyntö, että quote- työkalu olisi kiva ja påp.
Ilmoita asiaton viesti
1. Aikoinani kun lehtijutuista vielä maksettiin senttareille kysymysmerkkikään ei ollut tapana käyttää otsikossa. Nykyisin se on näköjään jo yleistynyt.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä blogi on minulle herätys luovaan ajatteluun ja mahdollisesti luovaan toimimtaan.
Hyvässä blogissa on ajattelua ja perusteita yhdistelty niin, että ne herättelevät katselemaan omaa naamaa vessanpeilistä, josta sitten nään kipuni ja unelmani.
Hyvä blogi on sellainen joka toimii pyrkiessämme kohti yhteistä positiivista päämäärää.
Hyvien asioiden kautta muodostuu maailmankuva ja omakin mieli voi muuttua – ei niissä ole epäonnistumisia – on vain kommunikaatiota.
Kilpailusta en välitä, enkä asioiden vänkäämisestä. Ja on sanottava, että karusellin blogit eivät sisällöltään useinkaan ole niin hääppöisiä – mutta hällävälii … pääasia, että joustavuutta löytyy ja pulkka kulkee.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta toimitus voisi moderoida blogikirjoituksia jollain tapaa myös laadullisin perustein. Osassa kirjoituksia
muotoiluja
Että ei jaksaisi edes nähdä sellaisia. Kappalejaot sekaisin, korostukset tehty ylimääräisillä rivinvaihdoilla, bulletteja käytetään lainaamiseen ja otsikointiin ja kaikkea muuta aivan outoa.
sitten vielä ne kirjoitus-vialliset jotka eivät osaa käyttää yhdys sanoja eivätkä väli-merkkejä mitenkään Päivä menee pilalle
ei niitä ole pakko poistaa.mutta olisi jokin workflow-ominaisuus.jolla ne saisi moderoitua pois näkyviltä kirjoittajan omalle revisiointikierrokselle
Esimerkkejä:
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole pakko katsella sellaisia.
Minusta olisi järkky jos toimitus rupeaisi sörkkiin juttujani.
En kyllä pahastuisi vaikka joku huomauttaisi kielivirheistäni, mutta jos joku auttomaatti rupeaisi poistamaan tyylikeinoni olisin taatusti vihainen.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä blogi on sellainen, minkä jaksaa vaivatta itse lukea. Suosittelen tulostamaan kirjoituksen ennen julkaisua. Ainakin itse hahmotan paremmin paperilta kuin näyttöpäätteeltä miten kirjoitus toimii. Sitten vaan punakynää ja tarvittavat muokkaukset tekstinkäsittelyllä.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kaikilla ole tulostinta.
Ilmoita asiaton viesti
Ei varmaan. Jos sellaisen hankkii niin en suosittele tälläistä langatonta mallia. Tosin sen kanssa taistelemisesta saisi varmaan aikaan hyvän blogin.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tulostinta kannata ollenkaan hankkia jos pääasiallinen käyttö olisi vain blogien tulostaminen. Varsinkaan ellei ole valtakunnallinen huippubloggaaja.
Tosin printti on varmin arvokkaan materiaalin säilytyskeino.
Ilmoita asiaton viesti
Ei mitään punakyniä! Vääntää kerran sen pökäleen ja sillä hyvä.
Tai sitten tekee niinkuin allekirjoittanut, että alkaa vääntämisen jälkeen tökkiä sitä esim. juustohöylällä saadakseen edes pahimmat epätasaisuudet pois.
Mutta joo. Toki bloggaaja Sorvaniemen tuotokset puhuvat puolestaan. Omalla kohdalla vähän luulen, että sitäkään vähää ei tulisi tekstiä, jos alkaisin niitä jälkeenpäin tarkasti lueskelemaan. Jos jatketaan analogiaa, niin kyllä sen tuotoksen pitää näyttää vähän epämiellyttävältä, jopa pieni kauhuntunne on paikallaan. Onnistuneimmat tekstit näyttäisivät itsellä olleen niitä, joiden kanssa on julkaistessa eniten epämukavuutta tuntenut.
Ilmoita asiaton viesti
Taidan olla samanlainen bloggaaja kuin Antti Ukkonen. Suoraan se pitää kirjoittaa ja siltä istumalta postata tai sitten pyyhkiä kokonaan pois ennen postausta jolloin koko blogi-idea unohtuu.
Ilmoita asiaton viesti
Näin minäkin. Blogit syntyvät hetken mielijohteesta.
Painavampi sanottava tulee yleensä kommenteina muiden palstoille ja sehän onkin harmillista kun saattaa yhtäkkiä häipyä joku merkittävä keskustelu.
Ilmoita asiaton viesti
4. Petran kasvisto on minunkin mielestäni hienoimpia merkintöjä. Paitsi, että kuvia oli mukava katsella siihen yhdistetty kasvintuntemuskilpailu oli kiva.
Ilmoita asiaton viesti
Päätoimittaja Huusko neuvoo, miten kannattaa blogata. — Kenen? Saavuttaakseen mitä?
Päätoimittajan esimerkkiblogit ovat nostattaneet keskimäärin noin 70 kommentin verran keskustelua. Facebook-jakoon niitä on pantu keskimäärin 16 kertaa. Lukusuosituksia, sydämiä, esimerkkiblogit ovat keränneet keskimäärin viisi kappaletta.
US-Puheenvuorossa alkaneena vuonna julkaistuista blogeista vain kuusi on saanut yli sata facebook-jakoa. Jaana Pelkosen blogi on ihan omassa sarjassaan 2257 fb-suosituksineen, toisena on Jukka Relander yli kahdellasadalla jaolla.
En kuitenkaan oikein usko, että Huusko on opastamassa Pelkosta tai Relanderia blogikirjoittamisen taidossa. Hän kohdistanee ojentavat neuvonsa meihin jotka hänen mielestään emme vielä osaa bloggaamista.
Kerrottakoon, että niissä muissa neljässä blogissa, jotka tänä vuonna ovat keränneet yli sata fb-suositusta, on ollut keskimäärin vain 14 kommenttia. Lukijoilta ne ovat saaneet yhteensä 70 sydäntä. Blogissa jossa oli eniten sydämiä, ei edes ollut kommentointimahdollisuutta.
Joten voimme ehkä kysyä uudelleen: miten kannattaa blogata saavuttaakseen mitä? — Tuon varsin rajallisen aineiston perusteella näyttäisi vahvasti siltä että päätoimittajan neuvot mitä ilmeisimmin ohjaavat ihan eri suuntaan kuin mitä ovat palstan käyttäjien mieltymykset.
Oma vastaukseni tässä on: jokaisen on pyrittävä kirjoittamaan siten kuin kokee aiheensa ja asiansa vaativan. Muuta ohjetta ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kysymys Oikkonen! Vastauksesta olen sama mieltä.
Mutta mitä merkitystä niillä fb-suosituksilla on? Sitäkin olen ihmetellyt mihin sinä pyrit blogimerkinnöilläsi joita ei voi kommentoida. En enää erehdy lukemaan niitä, on ärsyttävää kun ei voi sanoa sanottavansa.
Minulle tämä foorumi on arvokas nimenomaan korkeatasoisen ja muutoinkin mielenkiintoisen keskustelun takia.
Ilmoita asiaton viesti
”” Mutta mitä merkitystä niillä fb-suosituksilla on? ””
No, minulle ei mitään. — Tuon pikaotoksen perusteella vain näytti kovasti siltä, etteivät päätoimittaja Huuskon omat esteettiset mieltymykset ja ”esikuviksi” asetetut blogit oikein sovi samaan kuvaan fb-jakamiseen kannustamisen kanssa.
Myös ”keskustelun” kommenttimäärien takaa taitaa usein löytyä vain keskusteluohjeiden vastaista loputonta jankkaamista.
Oma kirjoitteluni on kertakaikkiaan itsekästä, se on pelkkää pyrkimystä käsitteelliseen selvyyteen — ja tämä pyrkimys menee täysin päinvastaiseen suuntaan kuin kielen käyttäminen yhteisymmärrykseen pääsemiseksi.
Olen siis ajatushistorian harrastaja, ja vaikka saatan puhua yhteiskunnallisista asioista, en ole poliittinen henkilö, enkä pyri vaikuttamaan minkään ideologian nimissä. Se on ollut varsin vahva juoni koko elämäni näytelmässä.
Kommentointi saattaa tiettyyn määrään asti tukea uusien käsitteidenkäyttötapojen muodostumista — ja pidinkin taannoin kommentointimahdollisuutta auki ja käytin itse pitkiä keskustelupuheenvuoroja — mutta tietysti kommentaattoreiksi tulee sitten sellaisiakin, joiden suuntaan ymmärryskuilut selvästi pysyvät ihan elinikäisesti ylittymättöminä.
Jouduin bannaamaan liian monta haistattelijaa, nimittelijää ja niitä, jotka käyttivät älyään pelkkään mitätöimiseen. Lopulta tuntui reilummalta sulkea koko kommentointi.
Puhun aika vaikeista asioista, ja olen kyllä miettinyt mahtaako jokin blogipalsta olla oikea areena harrastaa yksityistä tekstimietiskelyä. Asia ajatteluttaa minua.
Yksi eniten epämiellyttävyyttä aiheuttava seikka on, etten pysty oikein luottamaan tämän foorumin ylläpitäjiin. Ei ole kysymys niinkään kyvyistä kuin, hmm, sanoisinko — siitä että he mitä ilmeisimmin ovat tietyissä asioissa niin pelokkaita ettei kysymys edes ehdi koskemaan heidän kykyjään.
Ilmoita asiaton viesti
Minäkin pyrin käsitteelliseen selvyyteen, mutta tässäkin pyrkimyksessäni kaipaan palautetta. Olenkin selkiinyttänyt ilmaisuani keskustelun perusteella. Kieli on paitsi ajattelun myös olennaisesti kommunikaation väline.
Voi olla että kirjoituksesi ovat liian korkealentoisia tälle foorumille, mutta ilmeisesti kuitenkin kaipaat jotain yleisöäkin kun et kirjoita vain pöytälaatikkoon. Ehkä sitten vaikeaselkoisuus on ärsyttänyt joitakin lukijoita jos olet joutunut bannamaan.
Minä lukisin kyllä kiinnostuksella kirjoituksiasi, mutta ei huvita kun ei saa mitään kommentoida, mitä olen vilaissut niin ovat heti herättäneet erinäisiä kysymyksiä. Minä taasen roikun täällä blogissa olennaisesti keskustelun takia. Saatan jopa innostua kokemaan jotain jankkaaja haasteena.
Ilmoita asiaton viesti
Oikkonen
Hiljaisuus voi olla kunnioituksen merkki ja mitätöinti voi olla kateutta
tai ymmärtämättömyyttä, yhtä kaikki, harvoin saa luettavakseen sellaisia
helmiä mitä sinulla on.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitin oman näkemykseni bloggaamisesta ja toin esille omasta mielestäni hyviä esimerkkejä täältä Puheenvuorosta ja Vapaavuorosta. Noilla esille nostamillani tyyleillä ainakin herätetään asiallista keskustelua ajankohtaisista aiheista.
Ilmoita asiaton viesti
Jokaisella on tyylinsä. Oikea tai väärä. Ei ole ainoatakaan oikeaa tyyliä, joka jonkun mielestä ei olisi väärä.
Ei ainoatakaan väärää, joka jonkun mielestä ei olisi oikea.
Yksi nousee ylitse muiden: Huutoäänestys bannauksen syyn ja henkilön julkistaminen. Se on ylivoimainen mielipide. Se on ”asiakkaiden” enemmistön vaatimus… Sitä ääntä ei kuulla.
Onneksi ylläpidon, omistuksen ja muiden avainhenkilöiden suhtautuminen ei toimi muilla liiketoiminta-alueilla. Lyhenisi nääs jonot kassaluukuilla.
No, piste sinne tai tänne… Väärin tai oikein. Pääasia että juttu tulee tajuttavasti esille.
…Kyllä jämpti on niin…
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä alusta kun vielä bannaukset julkisiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Tai sitten lievempi listaus, ne jotka ovat saaneet kaksi varoitusta
ja seuraavasta ulos.
Ilmoita asiaton viesti
Äkkiähän itselleen kerää kolme varoitusta, eihän sitä voi välttää kaikkea mitä sattuu jotakin lukijaa ärsyttämään.
Ilmoita asiaton viesti