Meneekö koko kokoomusketju Brysselissä vaihtoon?

Europarlamenttivaalien ehdokasasetelma alkaa hahmottua, vaikka muutamia tärkeitä palasia puuttuu. Olemassa olevan tiedon ja muutamien ilmassa leijuvien nimien pohjalta teen kevään ensimmäisen spekulaationi jaossa olevaa 13 meppipaikkaa koskien.

Lähden liikkeelle Yle Uutisten kyselystä, jonka pohjalta kokoomus näyttäisi saavan nykyiseen tapaan kolme paikkaa kuten myös keskusta. Kannatusvaikeuksissa oleva SDP säilyttäisi kaksi paikkaansa ja perussuomalaiset kipuaisi sen kanssa ainakin tasoihin.

Vihreät putoaisi kahdesta yhteen ja vasemmistoliitto napsisi kristillisdemokraattien tai RKP:n paikan. KD:n Sari Essayahia auttoi viimeksi läpipääsyssä puolueen liitto PS:n kanssa, mutta nyt tätä taustatukea ei tule.

Kokoomuksessa kisa on repivä, koska kaksi näkyvää ministeriä ja ei-meppiä, Alexander Stubb ja Henna Virkkunen, sotkevat pakan. Nykyisin Brysselissä vaikuttavat Eija-Riitta Korhola, Sirpa Pietikäinen ja Petri Sarvamaa saavat kukin tehdä aivan poikkeuksellisen kampanjan onnistuakseen.

Jos Juhani Tamminen lähtee mukaan, kuten Helsingin Sanomat vielä tänään Taru Tujusen suulla piti mahdollisena, voisi hän olla näiden vaalien julkkisyllättäjä, mikä saattaisi tietää jopa koko kokoomusketjun joutumista vaihtoon.

Eurooppaministeri Stubbin – joka yritti kerätä viime viikonloppuna irtopisteitä oikeiden tv-tähtien seassa Putous-ohjelmassa – oma tähti ei tosin ole nousussa nykyisessä eurovastaisessa ilmapiirissä. Eikä kuntauudistuksen henkilöitymällä, ministeri Virkkusellakaan, ole ihan helppoa kansan parissa.

Keskustalla on tässä vaiheessa näiden vaalien tämänhetkinen unelmajoukkue. Eurovastainen Paavo Väyrynen vastaan euromyönteinen Olli Rehn tuo sähinää sisäiseen peliin. Istuvista mepeistä kokeneet Anneli Jäätteenmäki ja Hannu Takkula haluavat jatkaa, mutta nuoren polven Riikka Pakariselle (o.s. Manner) riitti yksi kausi, jolle hänet auttoi Väyrynen.

Mainituista neljästä ehdokkaasta vain kolme päässee Brysseliin, mutta neljäskin paikka on mahdollinen.

Jos esimerkiksi Helsingin Sanomien ex-päätoimittaja Mikael Pentikäinen saa paljon ääniä herätysliikkeen parista ja menee läpi, voi rannalle jäädä kuka tahansa muu kova nimi, myös Olli Rehn, joka ei ole mittauttanut kansansuosiotaan vaaleissa sitten vuoden 1996, jolloin putosi europarlamentista.

Keskustassa on myös puuhattu kovasti Mauri Pekkarisen ehdokkuuden puolesta, mutta Pekkarinen haluaa jatkaa kotimaassa. Mukaan lähteminen olisikin myrkkyä jonkun toisen nimekkään keskustalaisen haaveille.

Sosialidemokraattien ehdokaslista ei ole yhtä vahva kuin kokoomuksella ja keskustalla. Mepit Liisa Jaakonsaari ja Mitro Repo ovat siitä huolimatta helisemässä. Vastassa ovat mediamaailmasta tunnetut ja tunteita herättävät Mikael Jungner ja Timo Harakka sekä demaripolitiikan vahvoista tekijöistä esimerkiksi Miapetra Kumpula-Natri.

SDP:ssä yritettiin kovaa temppua, kun listalle yritettiin tosissaan presidentti Tarja Halosta, joka kuitenkin tyrmäsi ajatuksen.

Perussuomalaisissa ei ole nyt Timo Soinia ehdolla, mutta sen sijaan siellä on hänen viime eurovaaleissa puolueen listalta torppaamansa Jussi Halla-aho, joka tunnetaan jyrkästä maahanmuuttokritiikistään. Soinilta mepin paikan saanut Sampo Terho on noussut puolestaan näkyväksi talouspoliittiseksi keskustelijaksi.

Juha Väätäinen on tunnettu kansallinen hahmo ja myös perussuomalaisten eduskuntaryhmän johdosta ulos äänestetty Pirkko Ruohonen-Lerner on tullut aika monelle suomalaiselle tutuksi.

Veikata voi, että mainituista neljästä kaksi tai jopa kolme nousee Brysselin koneeseen.

Vasemmistoliitolle on ilmeisesti luvassa nyt paikka, mutta ei sen saaminen helppoa ole, kun sillä ei ole takavuosien tähden Esko Seppäsen kaltaista hahmoa ehdolla. Julmetusti henkilökohtaisia ääniä useissa vaaleissa saanut Paavo Arhinmäki menisi ilmeisen heittämällä läpi, jos vain haluaisi. Paljon kovempi työ on liikenneministeri Merja Kyllösellä, vaikka kuinka kansanomaisesti ”pieruverkkareista” julkisuudessa puhuisi, kuten myös esimerkiksi eduskuntaryhmää vetävällä Annika Lapintiellä.

Vihreiden lista on yllättävän nimekäs, sillä sieltä löytyvät istuvan mepin Tarja Cronbergin lisäksi ex-puheenjohtaja Anni Sinnemäki, hyvin julkisuudessa pärjäävä Oras Tynkkynen ja viimeksi rannalle niukasti jäänyt Jyrki Kasvi. Satu Hassi jää omalta mepin paikaltaan vapaaehtoisesti pois, ja kisa tiivistynee vihreissä siis asetelmaan istuva Cronberg vastaan muut, kun luvassa olisi vain yksi paikka.

Ikivihreä Heidi Hautala on puolueen musta hevonen, mutta hän ryvettyi niin pahasti ministerinä, että vaikea on uskoa intoon lähteä mukaan näihin vaaleihin.

RKP:ssä istuvan mepin Nils Torvaldsin haastavat muun muassa tv:stä tuttu Päivi Storgård ja HBL:n entinen päätoimittaja Björn Månsson, joista kummallekin on hyvin luontevaa tehdä vaalityötä myös suomenkielisten äänestäjien parissa. Todella kova nimi puuttuu, eli ainoa paikka näyttää tällä hetkellä menevän.

Pienpuolueiden ehdokkaiden on näissäkin isoissa kisoissa hyvin vaikea mennä läpi, vaikka sieltä löytyy ainakin sosiaalisessa mediassa näkyvyyttä raivanneita ja runsasta kannatusta hankkineita henkilöitä.

Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja Antti Pesonen napsii varmuudella kaikkein eurokriittisimpien ääniä, ja Muutos 2011 -puolueen Helena Eronen kalastaa ääniä samoilla maahanmuuttokriittisillä vesillä kuin perussuomalaisten Jussi Halla-aho.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu