Sodassa menetetty Karjala ja Krimin tilanne

Suomen ja Venäjän suhteet ovat ongelmattomat. Ne ovat sitä siksi, että valtiot kunnioittavat toisiaan ja niiden välillä ei ole aluekysymyksiä, jotka itäinen suurvalta kokisi ongelmallisiksi tai jotka sen läntinen naapuri haluaisi nostaa esille.

Kysymys Neuvostoliitolle sodan seurauksena luovutetusta Karjalasta nousee suomalaisessa epävirallisessa keskusteluissa kuitenkin säännöllisesti esiiin, ja iltapäivälehdet sekä muu media tekevät toistuvasti nostalgisoivia juttuja rajantakaisesta Karjalasta.  Aihe myy, koska niin monella suomalaisella on juuret luovutetuilla alueella; median ammattilaiset osaavat nostaa tunteet ja Karjala-kaipuun pintaan.

Suomessa on yhä myös aktiivisten kansalaisten joukko, joka yrittää tehdä kovasti työtä Karjala-asian pitämiseksi esillä. Se on heille demokratiaan kuuluva oikeus.

Karjala oli presidenteistämme lähellä ainakin Urho Kekkosta (1900 – 1986), jonka kerrotaan pyrkineen luovutettujen alueiden saamiseen takaisin Neuvostoliitolta Suomen yhteyteen noustuaan maamme johtoon vuonna 1956.

Kaksi vuotta ennen Kekkosen valtakauden alkua, vuonna 1954, Neuvostoliiton johtamisjärjestelmän ollessa diktaattori Josif Stalinin kuoleman jälkeen epäselvässä tilassa, Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta oli saanut Venäjän sosialistiselta neuvostotasavallalta Krimin niemimaan.

Stalin oli tyhjentänyt Krimin asuttaneista tataareista ennen luovutusta eli kansaa oli vaihdettu. Sitä oli tyhjennetty neuvostojohdon kovalla kädellä jo ennen sotaa, joten Ukraina sai itselleen melkoisen täydellisesti venäläistetyn alueen.

Nyt Ukrainalle kuuluvan Krimin autonomisen tasavallan asukkaista noin kuusi kymmenestä on venäläistaustaisia, runsaat kaksi kymmenestä ukrainalaisia ja yksi kymmenestä on 1980-luvulla mahdollistuneen paluumuuton jälkeen islaminuskoinen tataari. Tämä nykyinen jako on siis suoraa seurausta kommunistisen Neuvostoliiton aktiivisista toimista, eikä se ole minkään luonnollisen kehityksen tulos.

Tataarit olivat puolestaan aiheuttaneet aikaisempina vuosisatoina kärsimystä ja hankaluuksia venäläisille ja ukrainalaisille, joten julmia neuvostoaikaisia toimia on tarkasteltava myös siinä valossa.

Venäjällä ei ole kansainvälistä oikeutta takanaan, kun se nyt pelaa Ukrainalta Krimin niemimaata takaisin omaan vaikutuspiiriinsä. Venäjä lupasi kunnioittaa Ukrainan valtion alueita, kun ne sopivat 1990-luvun alkupuoliskolla, että Ukraina luovuttaa neuvostoaikaiset ydinaseet Venäjälle. Ukraina luovutti aseet, mutta tästä huolimatta Venäjä on nostanut esiin neuvostoperuja olevan asian esille Ukrainan kanssa, koska alueella on sille sen mielestä merkittävää strategista merkitystä.

Neuvostolliitto halusi aikoinaan sodalla Karjalan, koska se katsoi alueella olleen sille huomattavaa strategista merkitystä kivenheiton päässä Leningradista, nykyisestä Pietarista. Luovutettu Karjala venäläistettiin sodan jälkeen, kun alkuperäinen suomalaisväestö oli lähtenyt evakkoon rajan toiselle puolelle sodan hävinneeseen Suomeen.

Lähes kahdeksan kymmenestä Venäjän puolen nykykarjalaisesta lasketaan venäläisiksi ja yksi kymmenestä alkuperältään karjalaisiksi. Murto-osa noin 0,7 miljoonasta Karjalan tasavallan asukkaasta eli kaksi sadasta on luokiteltu suomalaisiksi, jopa ukrainalaisia on siellä suomalaisia enemmän. Näin kertovat Karjalan tasavallan viralliset verkkosivut.

Jos Suomi olisi vaikkapa Kekkosen ovelalla politiikalla Neuvostoliiton heikompana hetkenä saanut luovutetun Karjalan takaisin, kunnioittaisiko nyky-Venäjä tuota sopimusta?

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu