Eurovaalispekulaatio 2014: Kovat kasvot nimi nimeltä

Eurovaalikisa kuumenee ja puolueiden listat täyttyvät.
Niinpä on syytä luoda kevään toinen katsaus eri ehdokkaiden mahdollisuuksiin.

Kerin vahvasti spekulatiivista tilanneanalyysiäni kokoon vuoden
2009 eurovaalien (Lähde: Yle) ja vuoden 2011 eduskuntavaalien (Lähde: Helsingin
Sanomat
) äänimäärien pohjalta. Ne antavat suuntaa yksittäisten ehdokkaiden
suosiosta ja ovat yleistä mutuilua parempi pohja arvailla. 

Ensimmäinen tärkeä ero näissä vaaleissa verrattuna vuoteen
2009 on se, että perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ei ole mukana. Hän
oli vaalien äänikuningas yli 130 000 äänellään, lähes yhtä kova tekijä
kuin Anneli Jäätteenmäki vuonna 2004 noin 150 000 äänellään.

Soini imaisi PS:n kanssa vaaliliitossa olleiden
kristillisdemokraattien Sari Essayahin Brysseliin. Essayahin oma äänipottikin
oli kunnioitettavasti lähes 54 000, jolla hän pesi mennen tullen muut
perussuomalaiset.

Nyt KD on yksin, mikä tekee Essayahin tai kenenkään muunkaan
KD-ehdokkaan läpimenon vaalimatematiikan vuoksi aiempaa vaikeammaksi, vaikka
ääniä puolueen ykkösehdokkaalle tulisi jopa jonkin verran enemmän kuin
viimeksi. Näin on, vaikka puheenjohtaja Päivi Räsänen heltyisi mukaan ääniä
kalastamaan.

Myös PS:n Sampo Terhon tilanne on haasteellinen. Puolueen ykköspaikkaa
kärkkyy selvimmin omissa piireissään hyvin suosittu kansanedustaja Jussi
Halla-aho, joka veti pelkästä Helsingistä yli 15 000 ääntä
eduskuntavaaleissa 2011. Toukokuussa saa äänestää ketä vaan ehdokasta mistä
vaan maan kolkasta toisin kuin eduskuntavaaleissa.

Jos Halla-ahon katsoo puolueen ehkä varmimmaksi
läpimenijäksi, on Terhoa vastassa vielä nippu maanlaajuisesti tunnettuja
kansanedustajia Juha Väätäisestä ja Pirkko Ruohonen-Lerneristä lähtien.
Puolueesta menisi tuoreimpien ennusteiden mukaan läpi kaikkiaan kaksi
edustajaa.

Kokoomuksessa on henki päällä, koska listalle on saatu aiemmin
vaaleissa hyvin pärjännyt ministeri Alexander Stubb. Pelkältä Uudeltamaalta hän
nykäisi eduskuntavaaleissa 2011 yli 40 000 ääntä, mikä voi tietää toukokuussa
2014 koko maasta joltisenkin verran suurempaa pottia puolueen kannattajilta (huom.
115 000 ääntä eurovaaleissa 2004).

Stubbilla on hyvä mahdollisuus ohittaa viime eurovaaleissa
kunnioitettavat yli 51 000 ääntä saaneet Eija-Riitta Korhola ja Sirpa
Pietikäinen.

Nämä kolme näyttävät kokoomuksessa vahvoilta vanhojen
lukujen ja nykyisen näkyvyytensä pohjalta. Mahdollisuuksia on myös meppi Petri
Sarvamaalla, ministeri Henna Virkkusella ja kansanedustaja Pia Kaumalla.

Kokoomus saisi nykykannatuksella kolme paikkaa. Oman
mausteensa keskinäiseen kilpailuun tuo puolueen puheenjohtajakisa, jossa Stubb ja
Virkkunen ovat ainakin tässä vaiheessa mukana.

Keskustan pelitilanne on myös hyvin kiinnostava. Paavo
Väyrynen tekee armottomasti vaalityötä kentällä ja verkossa väkevine
kannanottoineen. Hän pelaa samaa peliä kuin hänelle menestyksekkäissä presidentinvaaleissa
2012. Nyt liikkeelle on lähtenyt myös Väyrysen kanssa lähes kaikesta Eurooppaan
liittyvästä eri mieltä oleva Olli Rehn, joka ei kansansuosiotaan ole pitkään
aikaan vaaleissa mittauttanut.

Pohjois-Pohjanmaalla suosittu Hannu Takkula ja etelän
mediasta ponnistava Mikael Pentikäinen kisaavat keskustalaisista äänistä samalla
kentällä kristillistä ajatusmaailmaa vahvasti kunnioittavien keskuudessa.

Unohtaa ei sovi Anneli Jäätteenmäkeä, joka sai vuoden 2004
eurovaaleissa siis Soinin viimekertaistakin paremman äänivyöryn.
Silloin nosteena olivat demareiden edesauttamat potkut pääministerin paikalta.
Viime vaaleissa Jäätteenmäen äänimäärä putosi noin 80 000:een, mikä oli
Soinin jälkeen yhä toiseksi eniten.

Yksi peliasetelma on, että Takkula ja Pentikäinen voivat taklata toisensa ulos ja keskustan kolme läpimenijää olisivat esimerkiksi Jäätteenmäki, Väyrynen ja
Rehn. Toisaalta on muistettava, että Takkula veti viimeksi lähes 40 000 ääntä
ja meni kirkkaasti läpi. On keskustan kisassa lisäksi vielä kansanedustajat Elsi Katainen,
Mirja Vehkaperä ja Antti Kaikkonen.

Vihreiden Satu Hassi ei lähde nyt mukaan, mutta mukana on
viimeksi lähes 60 000 ääntä saanut Heidi Hautala, joka lienee kova luu
tälläkin kertaa.  Varapaikalta Brysseliin
Hautalan ministerinimityksen yhteydessä päässyt Tarja Cronberg jäi äänissä
viimeksi runsaaseen kolmasosaan Hautalasta. Jyrki Kasvi jäi tuolloin puolestaan
kuutisen tuhatta ääntä Cronbergista.

Vihreiden kansanedustajat Anni Sinnemäki ja Oras Tynkkynen
olivat viime eduskuntavaaleissa keskenään likipitäen yhtä suosittuja ja
suositumpia kuin Outi Alanko-Kahiluoto. Heillä kaikilla lienevät myös ainakin jonkinmoiset
läpimenon mahdollisuudet, kun vihreille on edelleen ehkä tarjolla kaksi paikkaa.

Demareiden kansanvillitsijä vuonna 2009 oli silloin sitoutumaton,
nyt SDP:läinen Mitro Repo yli 70 000 äänellä. Liisa Jaakonsaari löi
puolestaan kolmanneksi tulleen Kimmo Kiljusen mennen tullen.  Kaksi meni viimeksi Brysseliin ja saman verran
näyttäisi olevan tarjolla paikkoja tälläkin kertaa.

SDP:n paikoista istuvien meppien kanssa kisaavat esimerkiksi
Riitta Myller, Itä-Suomen ääniharava viime eduskuntavaaleissa sekä ihan
reippaaseen äänimäärään Uudellamaalla yltänyt Mikael Jungner. Lännestä päin
tulee esimerkiksi Miapetra Kumpula-Natri, joka on eurokriisin aikaan
profiloitunut suuren valiokunnan puheenjohtajana.

Vasemmistoliitto jäi viimeksi ulos, kun kansanedustaja Annika
Lapintie sijoittui pahimmalla tavalla sijalle 14. vajaalla 30 000 äänellä.
Hänen kanssaan yhdestä vasemmiston paikasta taistelevat ainakin kainuulainen kansanedustaja
Merja Kyllönen ja etelän kaupunkilaissiiven Li Andersson, joka on tehnyt jo jonkin aikaa vahvaa
kampanjaa niin kentällä kuin verkossa.

RKP:n yllätysveto Jörn Donner on puolueen oljenkorsi yhteen
paikkaan. Viimeksi vähän ekstraa suomenkieliseltä puolelta kävi hankkimassa
Carl Haglund, ja niin RKP kepitti vasemmistoliiton viimeisen paikan kisassa.
Nils Torvalds tuli Haglundin tilalle, kun hän lähti ministeriksi. Björn Månsson
ei hävinnyt Torvaldsille kuin hitusen. He ovat molemmat nytkin ehdolla.

Lopuksi vielä muistutus eurovaalien raadollisuudesta, nappiin
osuvasta puoluevalinnasta ja vaalimatematiikasta: tapaus Risto E.J. Penttilä vuonna
2009.

Penttilä saalisti komeasti lähes 51 000 ääntä
kokoomuksessa, mutta hävisi hyvin täpärästi Korholalle ja Pietikäiselle, jäi
ulos ja hakeutui pois politiikasta. Perussuomalaisten Terho tekee töitä
Brysselissä alle viidesosalla tuosta äänimäärästä, eikä RKP:n Torvaldsin
äänimäärä ollut paljoa suurempi.

Mainitun kahdeksan puolueen ulkopuolelta ei ole tällä hetkellä
nähtävissä sellaista yksittäistä ehdokasta, kansanliikettä tai poliittista puoluetta,
joka voisi vetää puoleensa noin 100 000 äänestäjää, jolla paikka Brysseliin
irtoaisi. Vuonna 2009 tästä sinnikkäästä joukosta parhaiten sijoittui
homeopaatti ja lääkäri Liisa Sulkakoski, sijalle 123.

Ja sitten viellä loppukaneetti: tätä spekulaatiota ei pidä ottaa liian vakavasti. Kirjoittaja toivoo toukokuun vaaleihin korkeaa äänestysprosenttia, suurta draamaa, valtavia tunteita ja jättimäisiä yllätyksiä.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu