Jos Paavo Väyrynen olisi Suomen presidentti…

Suomi on asemoinut itsensä tiukasti länteen, osaksi sitä valtiojoukkoa joka tuomitsee Venäjän toimet Ukrainassa. Asemointia lujitti eilen uudenvuodenpäivänä tasavallan presidentti Sauli Niinistö puheessaan

Kannanottoa on luonnehdittu voimakkaaksi. Mitä niin voimakasta Niinistö sanoi, joka olisi voinut joltain toiselta presidentiltä jäädä sanomatta?

Ensinnäkin vahvaa oli se, että hän mainitsi Venäjän nimeltä seitsemän kertaa, eikä nyt ollut todellakaan kyse mielistelystä kuten joskus takavuosina suomettuneeseen aikaan.

Niinistön toteamus ”Venäjä hyvin tietää, että Suomi on ja pysyy osana länttä” on esimerkiksi itsestäänselvyys, mutta Suomen presidentin sanomana tämäkin kuulostaa voimakkaalta juuri tämän hetken maailmanpoliittisessa tilanteessa.

Yllättävintä ja voimakkainta oli kuitenkin nähdäkseni se, että Niinistö meni puheessaan tahtoen myös turvallisuuspolitiikan herkemmille osa-alueille: hän otti esille Suomen potentiaalisen sotilaallisen liittoutumisen länteen eli Nato-jäsenyyden.

”Olemme vieneet myös Nato-kumppanuutemme uudelle tasolle ja jatkamme tätä työtä. Sanomattakin on selvää, että jäsenyyttä on aina mahdollista hakea, jos niin haluamme”, presidentti totesi. Se oli voimakas viesti ulkopoliittiselta ykkösjohtajaltamme myös kansainväliseen jakeluun.

Suomessa ajatellaan toki toisinkin. Vain päivää ennen Niinistön puhetta, uudenvuodenaattona, saimme lukea Niinistöä presidentinvaalissa 2012 haastaneen ja kisassa lopulta kolmanneksi sijoittuneen Paavo Väyrysen (kesk.) tuoretta tekstiä Venäjään ja Ukrainaan liittyen

Väyrysen ”poliittinen ratkaisu Ukrainan kriisiin” on itäisen naapurimaamme laajentumishaluja jossain määrin ymmärtävä. Hän muun muassa epäilee Ukrainan parlamentin ja hallituksen legitimiteettiä päättää koko Ukrainan kohtalosta ja hahmotteli ”Krimin itsenäisyyden osittaista palautumista” Venäjän alaisuudessa.

”Krimin alueella voisi olla Puerto Ricon mallin mukainen oma ’kansalliskaarti’, mutta sen ulkoisesta turvallisuudesta vastaisi Venäjä. Tällöin tulisi otetuksi huomioon sopimuksiin perustuva Venäjän oikeus ylläpitää Krimillä laivaston ja ilmavoimien tukikohtia”, Väyrynen maalaili tällä kertaa kansainvälisten suhteiden dosentin ominaisuudessa.

Palataanpa vielä siihen, mitä tasavallan presidentti Niinistö sitten sanoi uutenavuotena Krimistä. Hän totesi: ”Tuomitsimme Venäjän suorittaman laittoman Krimin valtauksen heti sen tapahduttua sekä sitten Venäjän toiminnan Itä-Ukrainassa.”

Eli jos presidenttiehdokas Väyrynen olisi valittu vuonna 2012 Suomen johtoon, olisi Suomen linja Ukrainan sodan suhteen väyrysläinen, joka voisi olla melko eri asia kuin että se on nyt niinistöläinen. 

Kunniapuheenjohtaja Väyrynen ei ole suinkaan eilisten uutisten mies, vaan hän pyrkii yhä huipulle päättämään Suomen kansan asioista. Kovassa nosteessa olevan keskustan eduskuntavaaliehdokkaana hänellä on tällä hetkellä erityisiä haluja Suomen ulkoministeriksi. Nykyisin sillä paikalla toimii sosialidemokraattien Erkki Tuomioja, jolla saattaa spekulaatioiden mukaan olla puolestaan haluja vuonna 2018 Niinistön paikalle presidentiksi. On niitä ehkä Väyryselläkin.

Ulkoministerinä Väyrysellä voisi olla kiusausta irrota muun ulkopoliittisen johdon yhteisestä rintamasta samalla tavalla kuin ulkoministeri Tuomioja teki viime vuonna EU:n Venäjä-pakotteiden kohdalla. Oppositiomies Väyrynen kun sattuu pitämään juuri ministeri Tuomiojan ulkopoliittisesta linjasta, vaikka muu hallitus ei häneltä juuri kehuja kerää.

”Minun mielestäni Erkki Tuomioja on toiminut tämän Ukrainan kriisin yhteydessä mallikelpoisesti. Itse olisin toiminut varmasti hyvin samalla tavalla”, Väyrynen sanoi Helsingin Sanomille lokakuussa 2014.

Onko varjoihin syntynyt jo Väyrysen-Tuomiojan linja?

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu