Kuiskuttelua perussuomalaisten sisäpiiristä

Juha Sipilällä on matemaattinen ongelma. Hänen pitäisi kasata luottamukseen pohjautuva monipuoluehallitus, jonka osapuolet pysyisivät sopivasti suurimman vaalivoittajan, keskustan, nuhteessa.

Lisäksi Juha Sipilän pitäisi ottaa huomioon vaalitulos muidenkin kuin hänen oman puolueensa osalta. Jos hän ei sitä tee, saattaa keskusta saada kansalta tuomion jo kuntavaaleissa keväällä 2017.

Tuleva pääministeri menee ohjelmakysymyksissä talous edellä, se on tiedossa. Taktikointia hallituksen muodostamisessa kuitenkin tarvitaan.

Keskustelukumppaneina Sipilällä on nyt varsin nöyriä kavereita. Eniten sananvaltaa on Timo Soinilla, jonka johtamat perussuomalaiset onnistuivat pysymään käytännössä samankokoisina kuin, mihin he olivat jytkyssään yltäneet vuonna 2011 – ja jääneet monen kansalaisen kummastukseksi hallituksen ulkopuolelle.

Paljon Soinia nöyrempiä ovat nyt pääministerin paikalta ulos äänestetty Alexander Stubb ja neljästä suuresta eniten hävinnyt SDP, puheenjohtajanaan Antti Rinne. Kokoomuksen pitää esimerkiksi luopua suurista tuloveronalennusajatuksista ja jälkimmäisen ajamistaan merkittävistä pääomaveron korotuksista.

Perussuomalaisten vaaliteemanaan käyttämä autoveron poistoajatus joutanee niin ikään romukoppaan, kun Sipilä määrää tahdin. Sen sijaan tilalle tulee nykykeskustan ajatusmaailman mukaista perintöveron alennusta ja tupakkaveron korotusta.

Keskustan perheyrittäjäsiivestä nousi kuin varmemmaksi vakuudeksi eduskuntaan kaksi vahvaa hahmoa – Anne Berner ja Matti Vanhanen – perintöverohelpotusta toteuttamaan.

Ohjelmakysymyksistä Sipilä ei todennäköisesti saa riitaa kolmen kilpakosijan kanssa. Yksi joustaa yhdessä, toinen toisessa, koska hallitushalut ovat kovat.

Jäljelle jää kysymys, miten pitää toiset isot kurissa niin, etteivät ne pääse hallituksessa vaa’ankieleksi. Matematiikka antaa siihen yhden vastauksen ainakin perusporvarihallituksen – runkona keskusta, perussuomalaiset ja kokoomus – tapauksessa.

Ratkaisu on eduskunnan keskustan ohella vaalivoiton saanut vihreät. Koska vihreät nousi 15 paikkaan, sen mukaan ottaminen estäisi perussuomalaisten ja kokoomuksen pääsemisen hallituksessa vaa’ankieleksi.

Tässä tulee yksinkertainen matemaattinen selitys.

Keskusta (49 paikkaa), perussuomalaiset (38) ja kokoomus (37) saivat yhteensä 124 kansanedustajaa. Kun kolmikosta otetaan pois perussuomalaiset ja lisätään vihreät, jäljelle jää 102 paikkaa. Kun otetaan pois kokoomus, laskutoimitus tuottaa yhä 101 paikkaa eli enemmistön eduskunnassa.

Vaikka perussuomalaiset toiseksi suurimpana puolueena saisi eduskunnan puhemiehen paikan, matematiikka kestäisi. Näin olisi myös, jos kokoomus vielä kiilaisi tarkastuslaskennassa ohi perussuomalaisten kakkoseksi.

Onhan se tietysti mahdollista, että Sipilä saa aikaan kolmen kovin erilaisen suuren puolueen kesken sellaiset luottamukselliset liimapinnat, että mitään tällaista matematiikkaa ei tarvita.

Vihreiden avulla toteutuisi joka tapauksessa myös kansanvalta niin, että molemmat selkeät vaalivoittajat pääsisivät hallitukseen ja myös viimeksi ulos passitetut perussuomalaiset. Kokoomuksen jonkinasteinen torjuntavoitto pitäisi sen hallituksessa.

Mutta on yksi mutta. Perussuomalaisille vihreät on ikävä takiaispuolue siinä missä kielipuolue RKP ja kaikkien hallitusspekulaatioidenkin ulkopuolelle pullahtanut vaalitappiopuolue vasemmistoliittokin.

Perussuomalaisten sisäpiiristä kuiskutetaan Uudelle Suomelle, että jopa RKP mahtuisi vihreitä paremmin sen kanssa samaan hallitukseen.

Onhan niitä kuiskutuksia, mutta saattaa se hallitushalukas Soini vihreidenkin kanssa vielä yhteen sopia. Aina voisi sitten sanoa, että tällä perussuomalaiset onnistuivat välttämään RKP:n kanssa samaan hallitukseen menemisen.

Hallituspeli on alkanut.

 

 

 

 

 

 

 

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu