Ydinvoimala Suomeen, hra Putin?

Elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk.) käy tänään tiukkoja neuvotteluja Kremlin edustajien kanssa. Pelissä ovat valtavat panokset, miljardit eurot.

Fennovoiman ydinvoimalahanke on Suomen lähihistorian salamyhkäisin taloudellis-poliittinen kuvio, johon liittyy kansainvälistä politiikkaa, kahden välistä politiikkaa, kotimaista aluepolitiikkaa, hallituspolitiikkaa, energiapolitiikkaa, ympäristöpolitiikkaa, päättäjien henkilösuhteita ja kahden maan valtionyhtiöiden raakaa bisnestä.

Tehdäänpä pieni kurkistus pelitilanteeseen ja kulissien taakse.

Ensimmäinen havainto on, että suomalaisittain koko kuvion kuninkaantekijänä on Fortum. Sille on tyrkyllä herkullinen enemmistö energiayhtiö TGC-1:n vesivoimasta Venäjällä. Se omistaisi tuon vesivoimayhtiön kahdestaan Fennovoimasta tutuksi tulleen Rosatomin kanssa.

Fortum on koplannut tuon venäläiskuvion yhteen sen kanssa, että suomalaisyhtiö lähtisi enimmillään 15 prosentilla mukaan Fennovoimaan. Tämä riittäisi hankkeen toteutumiseksi, on myös Rehn antanut ymmärtää.

Vaikka kotimainen ydinvoimalaosuus ei olisi Fortumille kovin kannattava bisnes ainakaan nykyisillä sähkön hinnoilla, olisi suuri vesivoimakapasiteetti Venäjän luoteisosassa sitäkin houkuttelevampaa.

Fortumin neuvottelutilanne on sekä hyvä että huono. Hyväksi sen tekee se, että Rosatom tarvitsee kipeästi läntisen voimalaprojektin jatkokauppoja edistääkseen.

Lisämausteen tuo se, että Rosatom tietää Fortumin itsensäkin tilaavan ydinvoimalan Loviisaan jossain vaiheessa. Kumppanuus Hanhikivellä olisi mannaa senkin tilauksen kannalta.

Fortumin mahdollisuuksia saada ote venäläisestä vesivoimasta heikentää se yksinkertainen tosiasia, että energiasektori on Venäjällä valtion erityisessä suojeluksessa, vähän niin kuin media.

Varsinkin nykyisissä länsivastaisissa tunnelmissa voisi monen venäläisen mielestä olla ennenkuulumatonta, että läntinen yhtiö saisi määräävän aseman sikäläisessä energiajätissä. Mutta houkutus päästää suomalaiset sisään on myös suuri, syynä Rosatomin vienti.

Mitä muuta teknologiaa Itä-Ukrainassa sotaa ylläpitävä Venäjä oikeastaan pystyy edes viemään kuin ydinvoimaa ja aseita?

Fortum ja TGC-1:n omistaja Gazprom olivat jo kertaalleen sopineet omistusjärjestelyistä, mutta jotain meni tämän vuoden puolella pieleen ja Fortum joutui tiedottamaan määräämättömän mittaisesta aikalisästä kesäkuussa.

Fortumin kannalta operaatiota on hankaloittanut tarkkailijoiden mukaan myös venäläisten sielunelämää hyvin tuntevan Tapio Kuulan sairastuminen ja toimitusjohtajan paikalta työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen tämän vuoden alussa. Paikalle on nimitetty vähemmän venäläisten kanssa pelannut Pekka Lundmark, joka aloittaa syyskuussa.

Hyvää Fortumin kannalta on se, että Kuula on pystynyt jatkamaan hallituksessa, jota vetää kansainvälisen kaupan kova suomalaistekijä Sari Baldauf, entinen nokialainen. Baldaufin rooli Venäjä-kuviossa on nyt ilmeisen suuri, eikä hän ole sitä peitellyt.

”Strategisesti luova ratkaisu, eikö niin!”, Baldauf kommentoi tammikuussa Talouselämässä Fennovoima-omistuksen ja Venäjän vesivoiman koplaamista yhteen.

Strategisesti melko luova ratkaisu on ollut myös venäläisten veto panna koko homma jäihin.

Kuka voittaa tämän pokerin? Venäjän valtio, Suomen valtio, Fennovoima, Gazprom, Rosatom vai Fortum? Kuka saa mitäkin milläkin hinnalla vai saako kukaan yhtään mitään?

Ja onko ratkaisun avain vain yhden miehen käsissä, Venäjän federaation presidentin Vladimir Putinin?

 

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu