Pessimisti ei pety, Juha Sipilä

Viime keskiviikko oli Juha Sipilän pääministeriajan paras päivä tyytyväisine nyrkkitervehdyksineen.
Kului kaksi päivää, kunnes kävi yllättäen ilmi, että hänen johtamansa maan hallitus oli menettänyt täysin palvelualojen ammattiliiton PAMin kenttäväen luottamuksen.
Näin tapahtui, vaikka puheenjohtaja Ann Selin ajoi kilpailukykysopimuksen hyväksymistä 230 000 jäsenen PAMissa, Samaa teki myös kattojärjestö SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly koko miljoonajäsenistössä. Selinin tahto äänestettiin PAMin hallituksessa kumoon.
SEL, AKT ja Rakennusliitto hylkäsivät myös Lylyn suosiman sovintolinjan, mutta se oli odotettua.
Pääministeri Sipilästä tuntuu nyt pahalta.
Taustalla on se, että useiden demari- ja vasemmistoliittolaisjohtoisten liittojen luottamus porvarihallitukseen horjuu. Kysymys kulminoituu yhden miljardin euron tuloverojen alennukseen, josta Sipilä on puhunut.
Maan hallitus edellyttää ennen verohelpotuksia työmarkkinajärjestöiltä lisälupauksia. Ay-liitoissa puolestaan odotetaan ensin veronalennuslupausta, minkä Metalliliiton Riku Aalto on tuonut selvimmin esiin.
Sipilän odotukset työmarkkinajärjestöiltä tiivistyvät kahteen elementtiin: tulevien palkkaneuvottelujen ”Suomen mallista” sopimiseen ja työehdoista sopimiseen myös paikallisesti.
Mutta mikä tuo Suomen malli sitten on ja mitä paikalliselta sopimiselta oikein odotetaan?
Työntekijäpuolen SAK on väläyttänyt Suomen malliksi ajatusta, että Metalliliitto ja Paperiliitto panisivat palkkaneuvottelut alulle ensimmäiseksi syksyllä 2017 sen jälkeen, kun kilpailukykysopimuksella olisi ensin turvattu työrauha kahdeksi vuodeksi. Nämä kaksi vientialaa näyttäisi selkeän suunnan muiden alojen palkkaratkaisuille.
Sipilän tiedetään olevan tälle ajatukselle hyvin myötämielinen, jos työmarkkinajärjestöt saisivat sen vain kirjatuksi paperille.
Käytännössä Suomeen kaavailtu malli seuraisi Ruotsissa jo pitkään noudatettua käytäntöä.
Kahdesta Sipilän vaatimasta edellytyksestä hankalampi lienee paikallisen sopimisen saaminen laajalti suomalaiseen sopimuskäytäntöön.
SAK:ssa on torjuttu palkanalennukset kategorisesti ja nyt keskustellaan pääasiassa siitä, voisiko kriisiyrityksissä toimia palkkojen suhteen joustavammin kautta linjan.
SAK empii, vaikka ei paikallinen sopiminen ole mikään ehdoton mörkö työntekijäpuolellekaan. Se olisi saamassa luottamusmiesten aseman vahvistumaan yrityksissä sopimuksen osana.
Työnantajapuolen EK on ollut ja on edelleenkin SAK:n suuntaan ilmeisen joustava. Neuvottelujen ulkopuolella oleva Suomen Yrittäjät on EK:ta paljon jyrkempi.
EK:n ja SAK:n puolelta yhteisymmärrystä on testattu jo teknologiateollisuudessa, missä paikallinen sopiminen on Metalliliiton siunauksella jo arkipäivää.
Suomen teollisuuden kilpailukyky olisi tällä viikolla kertaalleen sovitun kilpailukykysopimuksen pohjalta jo kohenemassa. Sivukuluja siirrettäisiin työnantajilta palkansaajien maksettavaksi ja työaikaa tulisi lisää 24 tuntia vuotta kohti. Ei siis 100 tuntia, kuten työantajat aluksi vaativat.
Tavoitteena on, että Ruotsi ja Saksa olisi napattu kiinni viimeistään vuosina 2019 – 2020 Sipilän tahtomalla kokonaisuudella, jota myös leikkisästi ”köyhän miehen devalvaatioksi” on työnantajaleirissä kutsuttu. Kilpailukykyä kurottaisiin kiinni yhteensä 10 – 15 prosenttia. Sen jälkeen Suomen teollisuuden pärjäämisen ei olisi kiinni ainakaan kotimaisen työn hinnasta.
Pääministeri Sipilän unelma on saada Suomen talous nousuun ja julkinen talous tasapainoon. Kaiken avain on saada ihmisille töitä ja ihmiset töihin.
Hän pitää tiukasti kiinni siitä hallituksen tavoitteesta, että työllisyysaste nousisi lähes ruotsalaiselle tasolle 72 prosenttiin ja työllisten määrä kohoaisi 110 000 henkilöllä vaalikauden loppuun eli vuoteen 2019 mennessä.
Tiesittekö muuten, että Sipilän lapsuudenkunta Puolanka on tunnettu koko ajan käynnissä olevista pessimismipäiväistään? Nämä kainuulaiset synkistelyjuhlat saattavat huipentua pessimismi-iltaan heinäkuun alussa, jos sitä jaksaa kukaan järjestää.
Puolangalla on myynnissä myös pinssejä. Jompikumpi näistä kainuulaisista pinssiteksteistä voisi koristaa jatkossa Sipilän puvuntakin rintapieltä (ja eikä sitten enää niitä nyrkkitervehdyksiä):
Pessimisti ei pety.
Unelmat ovat pettymysten kivijalka.
SAK tullee mukaan äänestyksen jälkeen, mutta jos 40 %
on SAK:n järjestöjäsenistä ulkona, onko se enää uskottavaa.
SAK:n kiristäminen hallitusta budjettipoliittisilla ratkaisuilla on härskiä.
Mutta ei Sipilänkään johtaminen ole ollut johdonmukakaista.
Hallitusohjelmassa kuvatut säästötavoitteet eivät enää ole realistisia
Ilmoita asiaton viesti
Ainahan sitä tuppaa olemaan syytä sekä sysissä että sepissä. Peliä tuo on isoilla panoksilla. Saattaa olla, että PAMilaiset päättivät lähteä lähinnä iltalypsylle, jotta hallitus taipuisi tuloveronkevennysten marssijärjestyksessä. Metalliliitto on samalla asialla, vaikka onkin jo valmis jatkamaan paketin kokoamista.
Ilmoita asiaton viesti
Nyrkkitervehdys torjuntavoiton kunniaksi. Jotkut ovat joko pudonneet tai hypänneet yhteisestä veneestä.
Ilmoita asiaton viesti
Kusipäistä porukkaa!
Ilmoita asiaton viesti
Nyrkkitervehdys oli ennenaikaista ilakointia, ja varmaan näissä oloissa joitain ärsyttikin. Isossa kuvassa kyse on kuitenkin ennen kaikkea veronalennuksista ja paikallisesta sopimisesta, jotka nyt hiertävät. Kuka lupaa ensin ja mitä? Kenen pokka pettää?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä ja objektiivinen katsaus, Markku.
Jos hallitus ei onnistu palauttamaan luottamustaan, ei yhteiskuntasopimus ole mahdollinen. Luulin itse tätä hallitusta huomattavasti edellistä toimintakykyisemmäksi, mutta aika on osoittanut minun olleen väärässä. Hallituspuolueiden puheenjohtajien lausunnot ovat olleet useita kertoja ristiriidassa keskenään, eikä aatteista huolimatta yhteistä säveltä tunnu löytyvän. Uskon, että keskusta ja perussuomalaiset ovat paljon halukkaampia toteuttamaan kompromisseja ay-liikkeiden kanssa, kun taas kokoomukselle tämä on myös osaltaan arvovalta kysymys.
Nyt hallituksen kannalta katsoen olisi tärkeintä, että palkansaajajärjestöt ja köyhtynyt keskiluokka saadaan vakuuteltua siitä, että veroalennuksia on tosiaankin tulossa, mikäli sopimus syntyy. Kovin moni ei usko niiden toteutumiseen.
Samaan aikaan tässä hiertää myös keskustelu opintotuista sekä leikkaukset yliopistoilta, jotka ovat syöneet muutaman johtavan poliitikon uskottavuutta entisestään. Sivustakatsojan roolissa tämä on oikeasti todella mielenkiintoista aikaa Suomen politiikan kentällä.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommentista, Martti. Kun taantuma painaa, työttömyys kasvaa ja leikataan, tunteet kuumenevat. Uskon ja toivon, että luottamus hallituksen ja liittojen välille palautuu sen verran, että diiliä syntyy. Kyllähän tuossa tekeillä olevassa kilpailukyky/yhteiskuntasopimuksessa on oikeasti aineksia siihen, että työpaikkoja syntyykin. EDIT: Nimi korjattu Matista Martiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Ikävä todeta, mutta nykyinen hallitus vaikuttaa jo saattohoitopotilaalta. Kestääkö tämä kärsimysnäytelmä vielä pitkäänkin?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä tämäkin hallitus olisi suosittu, jos se jatkaisisi edellisen hallituksen holtitonta syöntivelan lisäämistä ja vakuuttelisi kansalle, että kaikki on hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Sehän on jatkanut. Toistaiseksi Sipilän hallitus ei ole taittanut velkakierrettä mihinkään, vaikka kovasti on puheita ollut. Teot eivät puhu puolestaan. Ja toisekseen, nyt valtiovarainministeriössä istuu johtopallilla mies, jonka taistelutoveri Suomen tähän tilaan käytännössä ajoi.
Ilmoita asiaton viesti
Velkakierre on päällä, mutta kansainväliset markkinat uskovat meihin kiven kovaa. Viisivuotinen valtionlainamme on jo jonkin aikaa ollut miinuskorolla ja kymppivuotinen on enää 0,5 prosenttia plussalla. Vielä vuonna 2011 viisivuotinen oli 2 prosenttia ja kymppivuotinen 3 prosenttia:
http://www.suomenpankki.fi/en/tilastot/korot/Pages…
Ilmoita asiaton viesti
Eläkevarat-tuotot taseessa ja EKP:n velkojen osto-ohjelma takaavat halvat korot Suomelle. Realitalouden kanssa sillä ei ole paljon mitään tekemistä. Entä kun Italian velkataakkaan alkaa kohdistua paineita. Tai Ranskan alijäämään. Kyyti on kylmää sen jälkeen.
Miksi Suomen talous on euroalueen kurjimpia? Niinpä. Media ei puhu tästä. Se on sama kuin kehuisi Venäjää. Lukijat eivät halua kuulla vaan eletään omassa kuplassa omin fantasioiden turvin.
http://www.talouselama.fi/uutiset/onko-tassa-viela…
Ilmoita asiaton viesti
Hallitus on maalannut itsensä useampaan otteeseen nurkkaan, nyt odotellaan jälleen kerran maalin kuivumista.
Ilmoita asiaton viesti
Onkohan PAM:ssa paljonkin jäseniä, joiden veroprosentti on suurempi kuin kunnallisvero ja muut tasamaksut?
Ilmoita asiaton viesti
Johtavat ministerit tekivät pahan psykologisen virheen nyrkkitervehdyksellään. Aiheettomassa uhoilussaan ministerit unohtivat, etteivät he olleet antaneet kunnollisia lupauksia työntekijäpuolen osanotosta paikallista sopimista harjoittavien yhtiöiden johtoelimissä. Samoin veronalennusten konkretia jäi roikkumaan ilmaan. On päivänselvää, että työntekijät eivät olleet valmiita tekemään sopimusta, kun sopimuksen sisältö oli jäänyt sopimatta.
Ei olisi pitänyt nuolaista ennen kuin tipahtaa.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo ele kertoi myös ministereiden kokemattomuudesta siitä, millä tavalla tupo-neuvotteluissa hallituksen kanssa pelataan. Ylipäätään se, että keskusjärjestö SAK:ssa päätöksistä vastaavat liitot, oli heiltä tainnut vähän päästä unohtumaan.
Ilmoita asiaton viesti
Nyrkkitervehdys oli täysin perusteltu työttömän kannalta ja siksi, että ensimmäistä kertaa kyettäisiin sisäiseen devalvaatioon. Millainen ihminen siis paheksuu nyrkkitervehdystä: sellainen, jolla on egoistinen näkökulma ja vähät välittää työttömistä ja muusta kuin itsestään!
Ilmoita asiaton viesti
Näinhän se on Iiro, että nyt olisi tuhannen taalan paikka tehdä 10 – 15 prosentin sisäinen devalvaatio, jotta saataisiin Suomen teollisuus kustannuskilpaillukyvyssä samalle viivalle Ruotsin ja Saksan kanssa.
Joissain jo töissä olevien porukoissa taidetaan kuitenkin ajatellla, että mitä se kannattaa ja pyritään varta vasten lietsomaan epäluottamusta eduskunnan luottamusta nauttivaa hallitusta kohtaan. Se tietysti palvelee etenkin vasemmistoliiton ja demareiden vasemman laidan poliittisia tavoitteita, mutta eipä juuri muiden.
Ilmoita asiaton viesti
Naurettavaa. SDP ja SAK taistelevat olemassaolostaan. Mitä jos tehdään sopimuksia ilman työväenliikettä, niin mihin sitä enää tarvitaan. Siitä tässä on kyse, eikä mistän nyrkkileikeistä tai hymystä.
Ilmoita asiaton viesti
Kv-järjestöissä on ammattikunta joka hengittää kansainvälisyyttä, nimittäin simultaanitulkit, Alexander Stubb on yksi heistä. Eri asia on ymmärtää kansan paikallista luonnetta, eikä sitä voi vaihtaa, kuten ei kieltäkään.
Stubbin ura EU:ssa alkoi Paavo Lipposen hallituksen lähettämänä komission italialaisen puheenjohtajan Romano Prodin esikunnassa valmistelemassa suomalaisten virkamiesten rekrytointia. Näytöistä piittaamatta suomenkielisten konservatiivien kokoomusväki ei kuitenkaan valinnut Alexander Stubbia virkamiehekseen, vaan isäntien isännäksi, Il Capoksi.
Lue lisää kirjastani jonka löydät blogini yläreunaa klikkamalla:
http://ronkko.blogspot.fi/
Ilmoita asiaton viesti
”Kel onni on se onnen kätkeköön” Näinhän se on tupannut Suomessa mennä ja näemmä menee vieläkin. Toivon todellakin, että suomalaiset pääsisivät jo pikkuhiljaa eroon turhasta herkkähipiäisyydestään ja kateudestaan ja alkaisivat näkemään sen oman ”putken” ohi ja yli.
Ilmoita asiaton viesti
Asioista pitäisi puhua niiden oikeilla nimillä. Yhteiskuntasopimus on oikealta nimeltään sisäinen devalvaatio. Kun valuutta ei jousta, työpaikkojen ja palkkojen pitää joustaa.
Toivottavasti tämä ”yhteiskuntasopimus” menee kiville, koska ostovoiman leikkaaminen tuhoaa loputkin kotimarkkinoista. Kreikasta voi katsoa mallia mihin leikkaaminen lamassa johtaa.
Ainut tapa saada suomen talous nousuun on oma rahapolitiikka eli kelluva oma valuutta. Valitettavasti tätä ei voi toteuttaa, koska suomalaiset poliitikot eivät ole valmiita luopumaan Brysselin suojatyöpaikoista. Oma ura on tärkeämpi kuin Suomen kohtalo.
Ilmoita asiaton viesti
Irlanti on onnistunut nousemaan euron sisällä ja Islanti oman pikkuvaluuttansa kanssa, eli kumpikin esimerkki löytyy. Molemmat valtiot ovat käyneet selvitystilassa. Suomen omiin korjaaviin päätöksiin uskotaan yhä vakaasti kansainvälisillä valtionlainamarkkinoilla, ja korkomme ovat olemattomat.
Kyllä koko paketissa kyse on sisäisestä devalvaatiosta, eli ”köyhän miehen devalvaatiosta”, kuten Etelärannassa olen kuullut heiteltävän. Sillä voidaan korjata Suomen kustannuskilpailukykyä 10 – 15 prosenttia muutamassa vuodessa ja tasoittaa tilanne siltä osin Ruotsin ja Saksan kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Irlannin yhtenä ”reseptinä” euron pakkopaidassa on ollut ryhtyminen veroparatiisiksi. Onkohan sekään houkutteleva ratkaisu ”Suomen tieksi”?
Ilmoita asiaton viesti
Suomella ei ole oikein kilpailuedellytyksiä tuossa veroparatiisihoukutelevuudessakaan. Veroparasiitti tykkää, kun joskus voi käydä vaikka mukavalla saarella katselemassa, kuinka ne tuotot kasvavat. Täältä lähtevät irakilaisetkin mieluummin sodan alle, kuin jäävät tähän jäätyneeseen helvettiin , jossa on paska ilmasto, synkät ihmiset, käsittämätön kieli, karmea ruoka, paska palvelu…
Ilmoita asiaton viesti
Irlannissa oli alhainen yritysverotuksen taso jo ennen kriisiä, mikä myös ylikuumensi sen taloutta. Emme me sellaista tarvitse, jos kohta ei yrityksiämme voi myöskään ankarammin verottaa kuin kilpailijamaiden yrityksiä.
http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2010/11/20/…
Ilmoita asiaton viesti
Oliko se nyt varmasti niin että Sipilän mukaan työllisten määrä kohoaisi 110 000 henkilöllä vaalikauden loppuun eli vuoteen 2019 mennessä?
Jos muistan oikein YLE:n uutisissa mainittiin pari päivää sitten, että jos kaikki menee nappiin työllisyysvaikutus lisääntyy 20000 uudella työpaikalla seuraavan 5 vuoden aikana?
Jos pakolaistilanteemme jatkuu nykyisenkaltaisena 30000 hakijaa vuodessa, niin eipä taideta tuolla 20000 uudella työpaikalla työttömyysongelmat kovin korjaantua. Voinhan toki olla väärässä, mutta korjatkaa jos muistatte paremmin.
Ilmoita asiaton viesti
Markka-aikaan Suomessa tehtiin ulkoisia devalvaatioita eli markan arvoa alennettiin kilpailukyvyn palauttamiseksi, joskus jopa 50 %, eikä enemmistö heti edes huomannut elintasonsa laskeneen kerta heitolla 50%. Tosiasiaan herättiin vasta kaupassa, kun esim. kahvi oli kallistunut 50%.
Nyt hallitus ja AY-liike yhdessä ovat ehdottaneet muutaman prosentin sisäistä devalvaatiota kilpailukyvyn parantamiseksi, ja syntyi älämölö. Vuositasolla 200-1000 euron ”palkan alennus” muka tuhoaa ihmisten ostovoiman. Ei tuhoa, vaan panee harkitsemaan, mitä ostaa, vähäksi aikaa.
Asun Japanissa ja saan euroeläkkeeni kuukausittain. Kun yenin arvo euroon verrattuna vaihtelee voimakkaasti, se vaikuttaa useita prosentteja yenieläkkeeseeni joka kuukausi. Nyt on meneillään yenin vahvistuminen, mikä merkitsee, että eläkkeeni ostovoima pienenee yeneissä. Vahvimmillaan yenin arvo oli viisi vuotta sitten, jolloin se oli reilusti alle euron eli 90 yenillä sai euron. Heikoimmillaan yksi euro maksoi 170 yeniä, jolloin tienasin yeneissä 70 % parempaa eläkettä (alkuperäiseen fifty fifty 1 euro = 100 yeniä verrattuna). Yenin arvosta riippuen eläkkeeni ostovoima vaihtelee yeneissä enemmän kuin Suomen markan ulkoinen devalvointi koskaan suomalaisen palkansaajan kukkaroa.
Omaa tilannetta voi parantaa, kun ostaa euroja sen olessa heikoimmillaan yeniin nähden, ja vaihtaa ne takaisin yeneiksi euron ollessa vahvimmillaan yeniin nähden. Sanottakoon sitä vaikka valuuttakeinotteluksi, jolla Suomessakin on moni tullut miljonääriksi.
(Sanottakoon, etten ole tätä keinoa toistaiseksi käyttänyt, kun elämistään voi säädellä säästäväisyydellä, mutta silti tinkimättä hyvästä ruuasta.)
Muuten olen tästä suomisopasta sitä mieltä, että AY-liike pitää ajaa alas ja valtio säätää minimipalkkalain ja verotuksen alarajaksi esim. 20.000 euroa vuodessa. Silloin voidaan poistaa kaikki sosiaaliset tuet, ainakin terveiltä ja työkykyisiltä ihmisiltä, jne.
(Japanissa minimipalkka on 7 euroa tunti ja verotuksen alaraja 15.000 euroa (nykykurssilla).
Ilmoita asiaton viesti
Voiko tuolla 7 €/tunti palkalla elää kohtuullisesti Japanissa? En tunne maan hintatasoa mutta ehkä Eerikäinen-san voisi valaistaa asiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Jos tekee pätkätyötä täyttä päivää eli 8 tuntia päivässä (yhdelle tai useammalle työnantajalle) 6 päivänä viikossa, vuosiansio on 16.128 euroa, käytännössä lomien takia hieman vähemmän. Kun ansiot ylittävät 15.000 euroa vuodessa, joutuu tekemään veroilmoituksen. Siinä on paljon erilaisia vähennyksiä, kuten puolisovähennys 2.500 euroa ja perusvähennys 2.500 euroa jne., joten veroa ei joudu maksamaan, ja mahdolliset ennakonpidätykset 10% palautetaan.
Käytännössä siis ei joudu maksamaan veroja alle 20.000 euron ansioista.
Yksi ihminen elää hyvin tuolla ansiolla, vaikka ruoka esimerkiksi on ainakin 2 kertaa kalliimpaa kuin Suomessa (maitolitra 2 euroa), mutta asuminen ja liikkuminen halvempaa.
Ilmoita asiaton viesti
Jos olet freelansseri (vaikkapa eläkkeellä ollessasi), taho, joka ostaa palvelujasi, maksaa sinulle palkkiostasi alv:n (8%),jota ei tarvitse tilittää kuin tietyn rajan ylimenevältä osalta. Saat siis ylimääräistä palkkiolisää.
Maksaakohan US jokaiselle blogistilleen (jonka se on kutsunut palkkiota vastaan kirjoittamaan vakituisesti tai silloin tällöin) alv:n? En tiedä Suomen käytäntöä, mutta epäilen, ettei maksa. Japanissa maksetaan.
Ilmoita asiaton viesti
Mainio bisnes Pekka Perältä joka osti alunperin Talvivaaran kahdella eurolla Outokummulta. Uskoo ken tahtoo, eikä kysy keiden ketunhäntä pilkottaa Perän kainalon alta. Talvivaaran taistelut ovat synnyttäneet monta veteraania, kuten Aral-järven kuivatus NL:ssä.
Ilmoita asiaton viesti