Suomen rauhan ajan pahin kriisi
”Suomi on rauhan ajan historiansa pahimmassa kriisissä”, EIP-johtaja, kokoomuspoliitikko Jan Vapaavuori kirjoittaa eilen julkistetussa kirjassaan Puoliholtiton Suomi (Otava, 2016).
Suomen kriisi on monisäikeinen: talous ei sanottavasti kasva, julkinen talous velkaantuu räjähdysmäisellä vauhdilla, työmarkkinajärjestöjen sopu antaa aina vain odottaa itseään ja maan hallitus on järjestöjen panttivankina eli sekään ei pysty mitään tekemään tilannetta helpottaakseen.
Tai pystyy se jotain tekemään: leikkaamaan julkisia menoja ja korottamaan veroja. Kumpaakin on tekeillä ja ihmisiä kiukuttaa.
Tällä viikolla takajaloillaan ovat olleet opiskelijat opintotuen leikkausten takia, yliopistomaailma tieteen tukemisen vähentyessä ja vaikeavammaiset heidän tukiensa laskiessa.
Esille hallituspiireissä on noussut Helsingin Sanomien mukaan myös esimerkiksi lapsilisien paneminen verolle ja työttömyysturvaan tehtävät säästöt.
Valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) on vakuutellut, että sovitusta neljän miljardin euron sopeutustavoitteesta ei tingitä.
Jos tingitään, voi alkaa todellinen luisu Suomen kansainvälisessä luottoluokituksessa. Se taas nostaisi väistämättä lainarahan hintaa.
Jonain päivänä myös vastuuta eniten karttelevat poliitikot joutuisivat huomaamaan, että se taivaasta satava lainaraha ei olekaan ”ilmaista”.
Kertauksen vuoksi: yksi prosentti tekee 100 miljardista yhden miljardin, viisi prosenttia viisi miljardia.
Surkeaa tilanteessa on se, että yksikään menoleikkaus tai veronkorotus ei edistä talouskasvuamme. Eikä oikeastaan kukaan pidä niistä.
Oppositiopoliitikot ja muut populistit hyödyntävät tilannetta ja hallitsevat julkisuutta. Milloin äänessä on vihreiden Ville Niinistö, vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki tai SDP:n Antti Rinne ja milloin joku populistishenkisempi tai poliittisemmin orientoitunut tiedemies.
Haukkuja piisaa, muttei lääkkeitä.
Vähän populistiseen turinointiin sortui eilen myös kokoomuslainen Jan Vapaavuori tuomitsemalla jyrkästi koulutusleikkaukset tarjoamatta mitään tilalle. Kun nimittäin kysyin häneltä kirjanjulkistustilaisuudessa, pitäisikö koulutuksen sijaan leikata esimerkiksi sosiaaliturvasta (kuten tehtiin Vapaavuoren ihailemien Ahon ja Lipposen hallitusten aikana), ei selkeää vastausta tullut.
Vaikka Suomi on rauhan ajan historiansa pahimmassa – tai ainakin pitkäkestoisimmassa – talouskriisissä.
Jos vaikka tarjotaan vaihteeksi vaihtoehtoja.
Olisiko joku tällainen auttanut:
”Mitä olisin tehnyt toisin, kuin tämä hallitus”
”Aivan ensimmäiseksi olisi pitänyt rakentaa Suomi-talkoiden ja yhteiskuntasopimuksen perusta moraalisesti kestävämmälle pohjalle. Olisin torpannut heti alkuunsa nämä ”leikkausylilyönnit” joihin kuuluvat esimerkiksi vaikeavammaisten sosiaalituen leikkauksen suunnittelu. Ottaisin vuokrasääntelyn käyttöön. Sääntelyllä pienennettäisiin asuntojen vuokria ja jarrutettaisiin vuokrien korotuksia, jotta saataisiin vastaavan suuruinen ”pelivara” palkanalennuksiin, jolla parannettaisiin kilpailukykyä.
Lapsinlisät olisin verottamisen sijaan poistanut kokonaan suurituloisilta. Se on tarkoitettu perheen toimeentuloksi. Vanhustenhoitoon lisättäisiin resursseja tuntuvasti. Koulutussäästöt olisivat toteutuneet vain kohdentamalla tutkimusrahoitusta ja vähentämällä tohtoriksi valmistuneiden määrää ja vähentämällä yhteiskuntatieteiden koulutuspaikkoja. Yritystuissa tehtäisiin merkittävät säästötoimenpiteet. Suurin osa yrityksistä ei yritystukia tarvitse. Nämäkin yritykset saisivat lisää hyötyä kilpailukyvyn paranemisen vuoksi.
Suurituloiset virkamiehet, virastojen johtohenkilöt, ammattiliittojen ja järjestöjen johtohenkilöt ja kansanedustajat joutuisivat palkkojen ja palkkioiden leikkauksien kohteeksi. Heidän osalta kehitettäisiin malli jolla palkkaleikkaukset saataisiin toteutettua. Viimekädessä kiristettäisiin heidän tuloverotusta tuntuvasti ja siirrettäisiin heidän verottomia tuloja verotuksen piiriin jos ei muuten onnistu. Näiden ryhmien palkankorotukset jäädytettäisiin.
Olisin tiukentanut verottoman yleishyödyllisen toiminnan ehtoja niin, että järjestöjen suoraan tai välillisesti saamat osingot ja muut tulot muuttuisivat verolliseksi. Näin AY-liikkeen saamat tulot joutuisvat verotuksen piiriin. Puoluetukia ja muun poliittisen toiminnan tukia leikattaisiin tuntuvasti. Esimerkiksi tällaista muuta tukea on poliittisten koulutusjärjestöjen saama tuki.”
Ilmoita asiaton viesti
Tosta voisi syntyä jonkinlaista pohjaa sitten tarvittaessa niiden hankalampien toimenpiteiden toteuttamiseen, kun parempiosaiset ja vahvemmassa asemassa olevat näyttävät ensin esimerkkiä ”uhrautumisesta”. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Ihan kehityskelpoisia ajatuksia, mutta luulen, ettei hallituksellakaan niistä ole pulaa, vaan ehkä enemmänkin kyvystä ja rohkeudesta toteuttaa.
Näissä esittämissäsikin on tosin tulkinnanvaraisia kohtia, kun mennään yksityiskohtiin. Esimerkiksi tässä: ”Lapsilisät olisin verottamisen sijaan poistanut kokonaan suurituloisilta. Se on tarkoitettu perheen toimeentuloksi. ”
Missä menisi suurituloisen raja?
Ilmoita asiaton viesti
Se tossa saattaa olla keskustelua herättävä poliittisesti herkkä kysymys, joten ehkä parempi olisi muuttaa lapsinlisä kokonaan samanlaiseksi kuin asumistukikin, joka on käytännössä tarkoitettu vähävaraisille. Samankaltaisilla kriteereillä voisi lapsinlisää myöntää.
Ilmoita asiaton viesti
Jos lähdettäisiin ensin maksamaan kaikista lapsista sama lisä , kuin ensimmäisestä. Säästöä tulisi eikä tarvittaisi tulorajojen. Kuka tätä vastaan voi olla?
Ilmoita asiaton viesti
Tätikin olisi setä, jos sillä olisi ne. Pilkun viilaus ei auta, kun laivasta näkyy enää savupiippu.
Neuvostoliiton aikana syntynyt Suomen kolmikantainen sopimisen malli on ajanut jäävuoreen avoimessa taloudessa. 7 miljardin ihmisen harmaa talous. Sen luulisi olevan jo kaikille selvä. Tästä ei nousua näy ennenkuin suurista ikäluokista aika jättää.
Ainoa järkevä teko on myydä kaikki ja siirtää varoja pois Suomesta ja mieluiten jättää uppoava laiva, jos ei ole sitten omaa edunvalvontakoneistoa tai kuulu sellaiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Jos esimerkiksi astuisi voimaan yleinen vuokrasääntely ja vuokratasoa pudotettaisiin, niin esimerkiksi voitaisiin saada luokkaa 200-300€:n leikkaus palkkoihin, jos samalla summalla pudotettaisiin vuokria. Tämä on suuntaa antava esimerkki. 900€/kk markkinahintainen vuokrakaksion vuokra jos olisikin 600€/kk.
Tällainen elinkustannusten muutos ja sen hyödyn siirtäminen työvoimakustannuksiin olisi merkittävä muutos työvoimakustannuksissa. Meillä ei jotenkin haluta nähdä ongelmaa elinkustannusten aiheuttamaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Mikäköhänlainen neuvotteluasetelma olisi yhteiskuntasopimuksen suhteen ollut AY-liikkeellä, jos olisi asuntojen vuokria pudotettu jo ennakkoon ja vaikka osa vuokrien halpenemisesta jäänyt kansalaisten hyödyksi? Olisi ollut hankalaa ammattiliittojen lähteä venkoilemaan yhteiskuntasopimuksen kanssa, kun jäsenistö olisi koennut saaneensa selvää hyötyä. 😉
Lakkouhkauksiako sellaisissa olosuhteissa?
Tossa esimerkissäni on itseasiassa elvyttäväkin elementti, joka lisäisi kulutusta.
Ilmoita asiaton viesti
Nimenomaan juuri kehityskelpoisista ajatuksista on pulaa. Ja se koskee myös Vapaavuorta (jossain määrin): ongelmat osataan kuvata hyvin, mutta ratkaisuja puuttuu.
Eikä niitä ole ns. yleisellä mielipiteelläkään eli ei kysymys ole siitä, etteikö ongelmia tiedosteta, vaan siitä, että toimivia ratkaisuja ei ole ollut kenelläkään esittää.
Tämä ns. yhteiskuntasopimuskin todennäköisesti vain syventää lamaa (mutta ehkä sitä ei huomata, koska kasvua alkaa tulla – yhtesikuntasopimuksesta tai sen puutteesta huolimatta.
Ilmoita asiaton viesti
Suurituloinen on hän, joka tienaa enemmän kuin minä.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen talous sai sitä mitä se tilasi. Käänne Suomen taloudessa tapahtui tosiasiassa jo 1988.
Lama tuli pienellä viiveellä. Nokia buumi vain siirsi onnettomien päätösten realisoitumista.
Suomessa ei ole lamaa, vaan pysyvä olotila. Suomen talous menee alaspäin, eikä loppua ole näkyvissä.
Ilmoita asiaton viesti
Onhan vaihtoehtoja olemassa ja onhan niitä tarjottu. Suomi on kuin alkoholisti ja taitava selittäjä, jopa valehtelija.
Viennin ongelmatkin laitetaan sen syyksi, että Eurooppa on lamassa eikä investoi, ja sen takia Suomen investointituotteisiin perustuva vientimme ei vedä.
Pari päivää sitten Ruotsin tilastointilaitos kertoi, että Ruotsin talous kasvoi voimakkaasti, ja se tapahtui nimenomaan investointitavaroiden viennin ansiosta (Investeringsvaror drog upp varuexporten).
http://www.scb.se/sv_/Hitta-statistik/Statistik-ef…
Ilmoita asiaton viesti
→ #4/KS: ”Suomi on kuin alkoholisti ..”
Vieraskynässä (HS. 18.3.2016 s.A5) P. Eriksson antaa osittaisen kunnian tästä alkoholisoitumisesta entiselle valtionvarainministeri Antti Kalliomäelle (sd).
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsilla onkin oma valuutta. Irlantikin kasvaa vauhdilla pohjalla käynnin jälkeen . Kun Irlannillakin on euro eikä devalvointimahdollisuutta, niin palkkoja alennettin 17 prosenttia ja tauti alkoi parantumaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä Jaakko Kianderin kirjaamaa analyysiä Vapaavuoren kehumien Ahon ja Lipposen hallitusten leikkauksista:
Leikkausten uhreja 1992 – 1998 olivat sairaat, työttömät, eläkeläiset, lapsiperheet, nuoret ja köyhät. Löytyy täältä VATTin tutkimuksesta sivulta 91: https://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/j27-…
Eli tulevissakin leikkauksissa kärsijöitä on paljon. Osuvat ne myös yliopistoihin, jotka eivät toki romahda kivikaudelle, kuten professori Teivo Teivainenkin eilen A-Talkissa myönsi. Eilinen A-Talk: http://arenan.yle.fi/1-3073425
Ilmoita asiaton viesti
Ton lisäksi sosiaalitukia, ei ole kovin montaa kertaa nostettu. Onkohan tullut ainoastaan vain yksi korotus niihin? Samaan aikaan palkkoja on korotettu useita kertoja. Esimerkiksi opintotukikin jäi niin pahasti kustannuskehityksestä jälkeen ja yleisesti jouduttiin toteamaan, ettei valtiolla ole varaa korottaa sitä niin paljon, jotta olisi saanut kustannuskehityksen kiinni.
Ilmoita asiaton viesti
Neuvoin (tai käskin) elokuussa 2015 Markkua lukemaan tämän nimenomaisen Jaakko Kianderin kirjoittaman raportin 90-luvun lamaan johtaneista syistä (Laman opetukset, Suomen 1990-luvun kriisin syyt ja seuraukset). Kommentoin tuohtuneessa tilassa Markun blogiin jossa hän otti esille 90-luvun laman ja linkkasin omassa kommentissani tämän Kianderin raportin.
En sitten tiedä oliko minun ansiotani että Markku on ilmeisesti lukenut tämän teoksen, mutta tunnen onnistumisen tunnetta että tuohtumukseni ja kyseinen kommenttini ei ehkä mennyt hukkaan. Loistavaa!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, Markku, teksistäsi!
Paljon paremmin ei eurojäsenyyttä kannattava voi ruotia eurojäsenyytemme vuoksi tulleita oireita.
Leikataan vaikka jalkamme poikki. Sitten huomenna ihmetellään, miksemme menesty 100 metrin pikajuoksussa.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä on Henrin selitys sille, että euromaista menestymme Kreikan jälkeen huonoimmin? Pitäisihän sen euron vaikuttaa muidenkin euromaiden talouteen jos se kerran on kaiken selitys. (Toki eurolla on vaikutuksensa, mutta ne juuri Suomea runtelevat ongelmat taitavat sittenkin olla vähän muualla).
Ilmoita asiaton viesti
Kyselee ihminen, joka viitisen vuotta sitten kirjoitti viennin merkitystä painotettavan ihan liikaa. Ja jonka puolue kokonaisuudessaan vieläkin on samaa mieltä.
Hyvinvointimme ei edelleenkään pohjaudu rahan nostamiseen seinästä eikä keskinäiseen selänpesuumme.
Ilmoita asiaton viesti
Edelleen taloudestamme 2/3 syntyy kotimarkkinoiden toiminnasta. Itse asiassa aika monen meitä paremmin nyt pärjäävän euromaan ”salaisuus” on kotimarkkinoiden veto. Kotimarkkinoita ei pidä väheksyä. Ei myöskään palvelusektoria. Valitettavasti nykyhallitus tuntuu osin uhraavan kotimarkkinat viennin nimissä, ja vaikuttaa, ettei se lääke oikein toimi.
Ilmoita asiaton viesti
Keskustelua on hyödytöntä jatkaa niin kauan, kun ilmiselvästi et ymmärrä (materiaalisen) hyvinvointimme peruskiviä.
Pohjois-Korean kotimarkkinat lienee on maailman suurin. Kuubakin vahvalla sisäisellä palvelusektorillaan tulee vahvasti perässä.
Ajatus Suomen Kestävään nousuun saattamisesta kotimarkkinoiden vetämänä olisi hedelmällisempi, mikäli väestöpohjamme olisi vaikkapa 100 miljoonaa euroa ja maamme luonnonvarat olisivat erittäin monipuolisia. Voisimme silloin käyttää toisenlaisia mekanismeja vaikkapa kotimaisen palvelusektorin nostamiseksi ja sitä kautta myös muun talouden vauhtiin
saattamiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kommenttiin #15
Optimaalisen valuutta-alueen teorian ja tutkimusten mukaan euro sopii varsin hyvin Saksalle. Suomelle euro ei ole optimaalinen valuutta. Jos Suomella olisi ollut sama valuutta Ruotsin kanssa, olisimme nousseet yhdessä Ruotsin kanssa finanssikriisistä ja taloutemme olisi kasvussa. Nyt olemme olleet kahdeksatta vuotta euroalueen kummajainen ja hännän pitäjä.
Ilmoita asiaton viesti
Euromaita on 19 ei 2. Näistä 17 on vahvemmalla kasvu-uralla kuin Suomi.
Ilmoita asiaton viesti
Parahin Marko Kivelä,
ymmärtääkseni olet vihreiden jäsen? Joten kysymykseesi, jotta miksi Suomessa ei osata elää eurossa on siinä, ettei täällä osata leikata palkkoja!
Nyt tehdään niin ”yhteiskuntasopimuksen” nojalla, jossa siirretään pakollisia maksuja kädestä toiseen.
Tarvitsemme noin viisi kappaletta samanlaisia yhteiskuntasopimuksia nyt vuoden sisään ja aina about yhden joka tuleva vuosi.
Jotta voisimme elää eurossa.
Jos tämä ei maistu vihreille, niin alkakaapa kampanjoimaan Suomen euroeron puolesta. On turha kitistä lapsilisäveroista tms., jos itse ONGELMAAN ei haluta puuttua.
—
Mutta onneksi on markkinat. 🙂 Nehän lopetti Suomen ekan eurokriisin. Tuloksena oli Suomelle kelluva, kansallinen valuutta. Sekä hetken viiveellä rähähdysomainen talouskasvu.
Ilmoita asiaton viesti
Ja kuinka monessa noista yhdeksästätoista euromaasta on leikattu palkkoja? Voin kertoa, että yllättävän harvassa, eli selityksesi ei oikein toimi. Kun keskitytään tähän pahaan euroon, jää helposti huomaamatta, että ne perimmäiset ongelmat ovat jossain aivan muualla. Oma valuutta toki tarjoaisi lääkettä kriisin hoitoon, mutta se ei estä kriisien syntyä, kuten vaikkapa 90-laman lävitse eläneet muistavat.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikissa, missä se on ollut tarpeen. Se, joka ei osaa suhteuttaa syklejään Saksan tahtiin, saa tuta Frankfurtin raivon.
Tai näin se meni. Nykyisinhän Kaiserstrassen geriatriselta psykoosiosastolta printataan vessapaperia siihen malliin, ettei pankinjohtajatkaan kykene pyyhkimään.
Mutta…
Kreikkalaisuutisissa luki (Muistaakseni Skai):
44 prosenttia luotoista on tuottamattomia.
51 prosenttia kiinnelainoista (esim. asuntolainat) ovat tuottamattomia.
Kun Suomessa 90-luvun alun ekan eurokriisin aikaan pankeilla oli 10 prosenttia hapanta lainakannassaan, niin se oli pankkikriisi.
Eli mitä enemmän jätetään pankeille pystyyn (nythän kuulemma kaikki on hyvin) niin sitä riemuisammin surffaamme kohti uusia euroaaltoja, joiden lähettäjä on kukas muukaan kuin EU:n suosikkipoika Erdogan.
Ilmoita asiaton viesti
Irlannin talouskasvu 6,9 prosenttia viime vuonna. Eurolla ei ole mitään tekemistä Suomen ongelmien kanssa.
http://www.irishtimes.com/business/economy/ireland…
Ilmoita asiaton viesti
Kun tarpeeksi euron vuoksi pudotellaan niin kai sieltä pohjilta joskus noustaan?
Ilmoita asiaton viesti
Eikös Irkut painaneet ”omia” eurojakin noin 50 miljardin edestä muutama vuos sitten?
Tuollasella summalla saatas varmaan vähän buustia tännekkin.
Ilmoita asiaton viesti
Vesa on oikeassa. Tässä lähde niille, jotka eivät asiasta ole hyttysinä:
http://www.businessinsider.com/ecb-allows-ireland-…
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä me voisimme leikata, siis tervehdyttää itsemme. Niin teki myös Irlanti, mutta vasta pakon edessä. Nyt sitten siellä onkin talousralli päällä.
Voi olla, että meidätkin pitää ulkoa päin jotenkin päätöksiin pakottaa, koska se paljon puhuttu tilannekuva on eri tahoilla edelleen niin kovin erilainen.
Ilmoita asiaton viesti
Irlanti on yksi esimerkki siitä, miten yhteiskunta saadaan sisäisesti hajalle. Etelä-Euroopassa päästiin niin pitkälle, että koko sukupolvi saatiin hajalle.
Suomella oli paremmat ”puskurit”. Siksi tämä tulee Suomeen viiveellä.
Jotta ketkä kaikki haluamme taluttaa teuraalle pitääksemme Suomen toimimattomassa valuuttaunionissa?
Mitä tehdään, kun Italian kansa kyllästyy tähän? Täällä Etelä-Euroopassa elävänä ei voi kuin odottaa.
Täällähän järjestettiin viime kesänä kansanäänestys, minkä tulosta eliitti ilmeisesti noudatti?
Ilmoita asiaton viesti
Vuosi sitten Aidan Regan Dublinin Eurooppa-instituutista pohti Suomen ja Irlannin talouseroja ja selitti Irlannin talouskasvun sen valtiojohdon aktiivisilla toimilla.
”Whether one likes it or not, the State strategy in shaping economic recovery in Ireland is the outcome an embedded relationship between the public sector and large foreign owned global tech firms. This deeply embedded role for the state in the international market underpins Irelands capacity to make the transition to export-led growth in internationally traded services, rather than austerity, declining labour costs or macroeconomic stabilization. It is, fundamentally, about strategic political decision making, rather than market competition. If the European Commission is serious about generating the conditions for economic and employment growth in the Euro area it needs to rethink its textbook approach to supply-side “structural reform”. It needs a State-led industrial and enterprise policy.”
Irlantilaiset eivät myöskään lähteneet kilpailemaan työn hinnasta niillä teknologia-aloilla, joilla kilpailevat maat saattoivat valmistaa tuotteita murto-osalla Irlannin työvoimakustannuksista.
http://europedebate.ie/what-explains-the-irish-eco…
Ilmoita asiaton viesti
#35
Ei Suomi selviä omin avuin talouskaaoksestaan. Suomi on entinen Ruotsin ja Venäjän maakunta. Ei nähdä kokonaisuuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Niin kuin on laita pohjoismaisissa kokouksissa, suomalaisten tulee olla mielellään vaiti. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin tapa sanoo. Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta ruotsalaiseltaan, sillä suomalaisen on sopimatonta arvuutella johtokunnan kokouksessa. Teidänkö luotanne viisauden sana on lähtenyt liikkeelle? Tai onko se tullut pelkästään teidän luoksenne?
Ilmoita asiaton viesti
Suurempi talouskasvu näyttää olevan raunioille rakentamista. Eli ensin pitää syntyä ne rauniot, jotta tulee suurempaa talouskasvua, joten tuskin se suuremman talouskasvun tavoittelu kovin monia innostaa, kun näkee mikä hinta siitä ensin pitää maksaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmettelen edelleen kovin tuota retoriikkaa ”Haukkuja piisaa, muttei lääkkeitä.”. Kaikki oppositiopuolueet ovat kaiken aikaa esittäneet vaihtoehtoja. On oikeastaan vaikeaa nähdä miten oppositio olisi voinut tuoda enemmän lääkkeitä esille. Hallituspuolueiden edustajat voisivat vihdoin todeta noista vaihtoehdoista, että onhan oppositio esittänyt vaihtoehtoja, mutta ne ovat olleet kokoomukselle ja muille hallituspuolueille karvaampia kuin hallituksen tekemät leikkaukset.
Kyse ei missään vaiheessa ole ollut vaihtoehtoisten lääkkeiden puutteesta vaan siitä, että hallitus on tehnyt ideologiset valinnat ja toimii niiden mukaan. Olisi aika jo lakata teeskentelemästä, etteikö vaihtoehtoja esitettäisi. Mutta silloin katoaisi toki tuo pakon tuoma suoja ja hallituksen täytyisi myöntää, että autoveron alennus, maataloustuista kiinni pitäminen, navetoiden kehittäminen ja muutamat muut asiat ovat tärkeämpiä kuin köyhimpien asema tai koulutuksen tason ylläpitäminen.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös se ole aina joka hallituksen osalta sama ihmettely. Ihmettelijät siirtyvät hallitukseen ja aiheuttavat sitten entisille hallituspuolueille ihmettelyä, kun ei esitetyt vaihtoehdot kelpaa. Paljon on tarjolla vaihtoehtoja ja lääkkeitä, mutta mikään puolue ei opposition vaihtoehtoja ja lääkkeitä halua. Niin vain ihmiset toimivat, kun kilpailevat vallasta.
Ei kelpaisi Kivelällekään opposition vaihtoehdot, vaikka olisivat kuinka hyviä, jos istuisi hallituksessa se on varma. Ehkä tämä ihmettely kuuluu tähän poliittisten roolien mukaisen näytelmän käsikirjoitukseen. Nyt on roolit vaan näin päin.
Ilmoita asiaton viesti
Ei se yleensä ole ihan näin räikeää. Mutta totta on, että rotoriikan tasolla harjoitettu politiikka on turhan usein sitä ainoaa oikeaa. Onneksi usein hallituksen tai ainakin hallituspuolueiden kansanedustajien ja rivijäsenten joukosta löytyy niitä rohkeita jotka osaavat välillä nähdä opposition ehdotuksissa niitä hyviä ja toteuttamiskelpoisia ideoita.
Ilmoita asiaton viesti
Käytännössä se on niin räikeää, kun ei juuri koskaan ole opposition esitykset edenneet yhtään mihinkään. Esimerkiksi Helsingin kaupunginvaltuustossa ei sielläkään etene juuri muiden kuin valtaapitävien esitykset. Näin se vain toimii. Jos olisi toisin, niin olisi paljon konkreettisia esimerkkejä, jolla tämä kumottaisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Voisitko esittää tiivistelmän noista lääkkeistä?
Tällainen tavallinen lehtien seuraaja kun on ollut näkevinään enimmäkseen ehdotuksia menojen lisäyksistä ja verojen korotuksista.
Ilmoita asiaton viesti
Löydät tietoa niistä kunkin puolueen sivuilta ja puolueiden edustajien kirjoituksista sekä eduskuntapuheenvuoroista… Löydät ne itsekin jos haluat etsiä.
Ongelma on siinä, että tavallinen lehtien seuraaja seuraa suodatettua materiaalia ja jostain syystä media ei ole erityisemmin kiinnostunut kaikenmaailman varjobudjeteista ja vaihtoehtoisista leikkauskohteista. Huuskolle voisi heittää tästä pallo: ”miksi Uudessa Suomessa ei tuoda juurikaan esille oppositiopuolueiden vaihtoehtoja ja verrata niitä hallituksen linjauksiin?”
Ilmoita asiaton viesti
Väitteen tueksi ei siis ollut edes yhtä linkkiä, tiivistelmästä puhumattakaan. Ydinkohdat, jos sellaisia on, on kyllä helppo tiivistää. Minä kyllä heittäisin pallon näille varjobudjettien tekijöille. Jos heillä on varteenotettavaa esitettävää, asiat voi pakata yhdeksi lukukelpoiseksi paketiksi. Tuollainen ”etsikää jostakin jos viitsitte” kertoo ilmeisesti olennaisen odotettavissa olevasta annista.
Ilmoita asiaton viesti
Ei aivan. Se ettet itse viitsi tutustua asiaan, kertoo toki jotain. Itselläni taas ei aika riitä siihen, että tekisin kolmen pääoppositiopuolueen varjobudjeteista tiivistelmät vain keskustelupointiksi tai että tekisin moiset vielä RKP:n ja kristillisten linjauksista. Jos et halua tutustua noihin, niin se on sinun asiasi, mutta älä narise siitä, että ne ovat olemattomia vain koska et viitsi niihin tutustua. Sellainen on älyllistä epärehellisyyttä.
Ilmoita asiaton viesti
Luulisi Kivelän löytävän kädenkäänteessä edes linkin oman puolueensa varjobudjettiin tai osaavan luetella ydinkohdat käden käänteessä. Epämääräisten lähteiden seulominen opastuksella ”kai jossakin on jotakin, etsi itse” kertoo paljon. Vaihtoehdon olemassaoloa koskevan väitteen uskottavuutta parantaisi, jos väitteen esittäjä pystyisi tukemaan väitettään edes jollakin konkreettisella faktalla. Se, että väitteen esittäjä ei viitsi sitä tehdä, kertoo varsin paljon.
Ilmoita asiaton viesti
Se on laitettu tuonne alemmas jo tunteja sitten, etsi niin löydät. (kommentti 33)
Ilmoita asiaton viesti
Ok. Tuota kaipasinkin.
Ilmoita asiaton viesti
Marko, on erilaisia osaratkaisuja esitetty valtiontalouden korjaamiseksi, mutta mikä olisi se neljän miljardin euron sopeutusohjelma, jonka joku puolue oppositiosta olisi valmis pistämään nyt käytäntöön? Ensimmäiseksi tulee mieleen vasemmistoliiton ajama velkaelvytys eli päinvastainen toimenpide.
Kuten tiedetään, suurta sopeutusohjelmaa tarvitaan kipeästi, koska kansainväliset luottoluokittajat ja Euroopan komissio katselevat meitä jo vähän paheksuen:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-200000113693…
Ilmoita asiaton viesti
Aika moni taho nimenomaan varoittaa meitä liiasta säästämisinnosta. Joukossa mm Maailmanpankki ja OECD.
Vihreiden vaihtoehtobudjetti löytyy täältä:
https://www.vihreat.fi/vaihtoehtobudjetti2016
Viitseliäämmät voivat hakea vastaavat demareiden ja vasemistoliiton sivuilta.
Ylipäätään kannattaa huomata, että kaikki muut puolueet kannattavat jonkinasteisia leikkauksia, vasemmistoliitto on tuolla voimakkaammin elvyttävällä ja leikkauksia välttävällä linjalla aika lailla yksin, vaikka tiettyä ymmärrystä sille löytyykin myös muista puolueista.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä se juuri onkin, kun EU ja luottoluokittajat sanovat yhtä, jotkut toiset instituutiot toista. Ja sitten on vielä tietysti asetelma Suomen valtavirtaekonomistit vs. Jäntti, Kanniainen ja kumppanit. Kukin poliittinen taho hakee itselleen sopivan mielipiteen poliittisen taloustieteen maailmasta. Itse luotan enemmän maalaisjärkeen: jos elää riittävän pitkään yli varojensa, käy todennäköisesti huonosti.
Ilmoita asiaton viesti
Tuota tuota. Markolle ja Markulle. Missäköhän Euroopassa on luottoluokittajat? Entä Aasian alueella?
Ne ovat Amerikassa. Mikä takaa niiden määritelmät johonkin luokitukseen? Puolueettomasti?
Ilmoita asiaton viesti
Arhinmäeltä toimittaja kysyi velkaelvytyksestä, kun Arhinmäki ihmetteli velan pitämistä isona mörkönä. Mikä on se varasuunnitelma, jos velanotto ei toimi, jossain pitäisi kuitenkin olla se takaraja, jolloin velanottamista ei enää kannata lisätä? Arhinmäellä ei ollut mitään vastausta siihen. Ei ollut suunnitelma B:tä.
Politiikka on tossa suhteessa niin paljon helpompaa kuin yritystoiminta. Veronmaksajia syntyy kokoajan lisää uusia sukupolvia. Yritystoiminnassa täytyy pakosti harrastaa riskienhallintaa ja tehdä riskienhallintasuunnitelmia. Politiikassa niin ei tehdä.
Ilmoita asiaton viesti
Valtion talous toimii myös toisella tavalla kuin yrityksen talous. Valtion taloudessa rahan kiertonopeus on tärkeä tekijä, eli valtion kannattaa pitää mahdollisimman paljon rahaa kierrossa (myös velkarahaa), ja turvata näin kysyntää, kun taas yritys ei voi vaikuttaa positiivisesti omaan pärjäämiseensä kuluttamalla lisää. Tämän takia yritystaloutta ja valtiontaloutta ei pitäisi kovin kevyesti vertailla keskenään.
Ilmoita asiaton viesti
Mikään ei ole osaamattomampi heitto, kun heittää velan ja siihen liittyvän riskinoton suhteen, että valtio on eri asia kuin yritykset. 😀
Ei ole mitään hajua mistä on kysymys, kun sellaisia heittelee.
Valtio ottaa velan rahoittaakseen jotain toimintojaan. Valtio ottaa siinä tiedostamattaan tai tietoisesti riskin, joka on hallittu tai hallitsematon liittyen siihen kuinka kauan se rahoittaa velalla. Riski liittyy luonnollisesti velan kasvun aiheuttamiin seurauksiin, kuten velanhoitokulut.
Tämän asetelman hallitsemiseen voi käyttää riskienhallintaa. Joten on suorastaan järjetöntä lähteä hettelemään tyyliin, valtiontalous on eri asia kuin yritykset. Tässä suhteessa logiikka on aivan sama. Väite osoittaa ettei olla aivan perillä taloudenhoidosta.
Ilmoita asiaton viesti
Taloustieteen perusteet. Tutustu.
Ilmoita asiaton viesti
Valtio maksaa velanhoitokulut siinä kuin muutkin ja velanhoitokulut kasvavat sitä mukaa kuin se velkakin. Siinä on aivan yksinkertainen taloustieteen peruste. 😀
Ehkä tunnetuimpia ylivelkaisten maiden velkojen anteeksiantoja tapahtui II maailmansodan jälkeen, kun Saksa sai velkoja anteeksi. Tässä suhteessa valtiot ovat eri asemassa kuin yritykset, mutta sitä ennen veronmaksajat joutuvat hoitamaan suurenevia velanhoitokuluja.
Ilmoita asiaton viesti
Lääke: Euroero. So simple.
Tepsi edelliseenkin eurokriisiimme.
Ilmoita asiaton viesti
Tästä tulee vaikutelma :”Kaikki oli siis oikeesti surkeaa paitsi tietysti minä joka pelastin Turun (telakan”. Mutta mistä sen tietää.
1)Taas on median metatulkintaa eli väännetään kirjan paria lausetta edes takaisin. Ennen kuin sanoo mitään kirjasta se olisi syytä lukea kannesta kanteen. En pidä näistä keskusteluja kovin antoisina. Vapaavuoren lausunnot julkaisutilaisuudessa on taas eri asia.
2)Suomen rauhan ajan pahin kriisi. Jep. Mutta vieläköhän media huomenna kertoo taantumasta ja juuri kulman takana häämöttävästä kasvusta? Negatiiviset lööpit myyvät mutta rajansa yltiöoptimismillakin, ollaanko sitä / tätä rajaa lähestymässä?
Ilmoita asiaton viesti
Maassamme on asenne: Voidaan ehkä leikata muilta – meille lisää.
Suomen Tasavallan Presidentti Sauli Niinistön puheet ja oman esimerkin näyttäminen ei näyttäisi kantavan hedelmää. Olemme moraaliltamme jo ihan liiaksi sosialidemokratisoitunut valtio.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta jos vaikka leikattaisiin palkansaajien elinkustannuksia, eikös siitä syntyisi lisää ”jakovaraa”?
Ilmoita asiaton viesti
Oppositiopuolueiden muodostama hallitus (ns. six-pack) antoi vaihtoehtoiset näyttönsä, lääkkeensä ja visionsa Suomen pelastamiseksi jo vuosina 2011-2015.
Ei toiminut Jyrki/Jutta, eikä Alex/Antti, vaikka Ville, Paavo, Carl ja Päivi olivat mukana. Ehkä syy onkin tottumus punavihreässä itsepetoksessa elämiseen?
Kiander sentään myöntää, että 1990-luvun lamasta tapahtunut nopeahko nousu alkoi melko pian sen jälkeen, kun vahvan markan puolustuksesta (hinnalla millä hyvänsä) luovuttiin.
Ilmoita asiaton viesti
Kummasti Sepoltakin unohtuu, että nykyinen hallituspuolue kokoomus oli viime hallituksen johtava puolue ja edellisen hallituskauden aikana se johtava puolue oli keskusta. Ja että nykyinen valtionvarainministeri oli edellisen hallituksen pääministeri… Vai että oppositiopuolueiden muodostama hallitus…
Ilmoita asiaton viesti
Vaalikaudella 2011-2015 ei syntynyt mitään valmista, koska toinen päähallituspuolue kokoomus halusi leikata ja toinen eli SDP korottaa veroja. Niinpä ne tekivät sitä 50-50-hengessä eli hallitus leikkasi ja korotti veroja, mitä ei voi kutsua talouspolitiikaksi vaan laihaksi kompromissipolitiikaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Korjaisin avausvirkkesi muotoon:
”Vaalikaudella 2011-2015 ei syntynyt mitään valmista, koska halusimme hirttäytyä euroon”.
Ettekö te jumansviidu huomaa, että te haette SYITÄ kaikkialta muualta kuin missä se on?
Jos olisitte olleet oikeassa, niin olisimme hyvin porskuttamassa. Te ette halunneet kuunnella kriitikoita, vaan syytätte ”populismista”.
—
Irlannin yritysverotus on yksi askel. Suomessa junttamainenen punaviherpöpö ei suostuisi KOSKAAN tähän. Ja koska ei suostu, niin parempi antaa niille julkisille paperinpyörittäjäbyrokraateille kelluvaa valuuttaa.
Ilmoita asiaton viesti
Henri, ei Venäjänkään talous ole rahan kelluttamisella noussut, hinnat kyllä.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö?
Energiamarkkinoilla lienee tällä haavaa hieman turbulenssia. Vuosi sitten ostin lämmitysöljyä tänne tundraiseen Kreikkaan 1,1 euroa per litra. Nyt voisin saada jopa 85 senttiin litra.
Venäjän taloushan ei ole energiariippuvainen? Silloin jos olisi niin ruplan kuuluisikin heiketä.
Venäjän talouteenhan eivät MILLÄÄN MUOTOA vaikuta talouspakoitteet tai maan käymät sotilastoimet Syyriassa? Ei tietenkään.
Euro on jumalasi.
Ilmoita asiaton viesti
No nyt on lennokasta jumalajuttua. Ei valuuttoja voi pitää jumalina, olivatpa ne luonteeltaan yhteisvaluuttoja tai kelluvia kansallisia valuuttoja.
Jos yhteisvaluutan vaihtaminen muita kansainvälisiä osapuolia (esimerkiksi velkojia) kuulematta markkaan olisi 100 miljardin euron valtionlainapottimme sekä kansalaisten, kuntien ja yritysten velkojen ja saamisten osalta läpihuutojuttu, se alkaisi tuntua houkuttelevalta ajatukselta. Mutta kun se ei olisi läpihuutojuttu.
Olen ennenkin kysynyt, että kuka maksaisi niille, jotka tuossa järjestelyssä saisivat nenilleen? Miten kävisi Suomen valtion ja suomalaisten ylipäätään uskottavuudelle lainamarkkinoilla?
Ilmoita asiaton viesti
Edelleen: eurot -> markat. Todennäköisesti nenilleen ottaisivat pikavippejä jo muutoin kärkkyvät instituutiot.
Keskipitkällä välillä (2-5 vuotta) en usko suuriin mullistuksiin. Jos Suomi lähtisi määrätietoisesti kohti järkevämpää talouspolitiikkaa, niin se suunta tulisi pitää.
Pitkällä aikavälillä 5-10 vuotta sijoittajat nettoisivat. Voi olla, että NYKYISISTÄ papereista tulisi takkiin, mutta rullauksessa olisi sitten mielekkäämpi tuottotaso.
—
Mutta miksi mietit nykyisiä sijoittajia? He ovat aikanaan ottaneet riskinsä. Suuri osa Suomen joukkovelkakirjoista on Suomen lain alaisia. Suomen lait päättää Suomessa eduskunta.
Islanti teki juuri niin kuin pitikin: pankkiirit telkien taakse (googlaa nyt vaikka hakusanat, niin vertaa eurooppalaiseen pelleilyyn ”Hypo real estate”), ei pankkitukia, ja nyt maa posottaa NIIN tyytyväisenä. Työttömyyskin on jossain alle 4 prosenttia (Snellmann!)
Onko Islantiin luottoa? No on. ”Konkurssinkin” jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Islannin kymppivuotinen korko on 6%, Suomen 0,5%. Islannin korkotasolla Suomi maksaisi korkomenoja verovaroista 6 miljardia euroa vuodessa.
Islannin korot: http://www.investing.com/rates-bonds/iceland-10-ye…
Suomen korot: http://www.suomenpankki.fi/en/tilastot/korot/Pages…
Ilmoita asiaton viesti
Islannin inflaatio taas on siellä missä nyt vaikka IMF, EKP ja BOJ haaveilevat eli kahdessa pojossa. Lainojen korko on näitä harvoja hyviä juttuja muuten edes negatiiviset korot eivät saa aneemisissa talouksissa mitään aikaan. Yksi hyvä juttu vastaan kymmenen negatiivista ei saa kokonaiskuvaa plussan puolelle.
Ilmoita asiaton viesti
Islannin talouskasvulla ja inflaatiotasolla tuo ei ole ongelma.
Perimmäinen kysymys on tietysti se, haluammeko me ylipäätään talouskasvua?
Minusta euromyönteisten vastaus on selkeä: ”Emme halua.”
—
Mutta se herättää minussa kysymyksen: ”Miksi ihmeessä sitten itkette?”
Ilmoita asiaton viesti
Suomen talous ei käänny kasvu-uralle suunnitelluilla, heikommassa asemassa oleviin kohdistuvilla leikkauksilla ja pääministerinleikkauksella (=keisarinleikkauksella) väännetyllä yhteiskuntasopimuksella.
Suomessa on yli 300 kuntaa, 14 maakuntaa, 44 korkeakouluyksikköä ja on avia, elyä, maakuntaliittoa, sairaanhoitopiirejä sekä hallintoalakohtaista ministeriötä hallituksineen tai keskusvirastoineen. Näillä kaikilla on oma hallintonsa, joka maksaa maltaita. Eikä tarvitse olla edes mikään selvännäkijä, että näissä hallintoyksiköissä tehdään päällekkäisiä töitä. Reilun 5 miljoonan väestöpohjalla Suomessa on tolkuttomaksi paisunut hallintojärjestelmä, joka kaipaisi jotain juustohöylää jykevämpää leikkuria. Puuttumalla näihin rakenteisiin saataisiin saataisiin merkittäviä kustannussäästöjä, vähennettäisiin byrokratiaa ja tehostettaisiin julkisia palveluita, mikä näkyisi kansalaisille aiempaa jouhevampana asioiden käsittelynä.
Samalla toteutettu ansioverotuksen tuntuva kevennys kohentaisi kotimaistta kysyntää parantuneen ostovoiman ansiosta ja sitä kautta loisi pohjaa maamme talouskasvulle.
Leikkaukset koulutuksesta ja tutkimuksesta ovat täysin hölmölän hommaa, mikä tavoitteena on saada aikaan talouskasvua. Sen sijaan opetus-, tutkimus- ja koulutusrakenteessa tehtyjen rakenteellisten säästöjen rinnalla tehtävät panostukset koulutuksen ja yrityselämää palvelevan tutkimuksen aiempaa vahvempaan hyödyntämiseen esim. erilaisin innovaatiokannustein loisi vahvemman pohjan talouskasvun edellytyksille kestävällä tavalla.
Mutta suurin ongelma Suomessa on se, että tsaarinvalta maassamme päättyi liki 100 vuotta sitten, mutta siitä on jäänyt aivan järjetön hallintojärjestelmä ylläpidettäväksemme, mitä ei millään norminpurkutalkoilla korjata.