Torilla oli isänmaallinen meininki, paitsi…

Helsingissä viime lauantaina järjestetty rasisminvastainen Peli poikki -tilaisuus oli upea osoitus siitä, että suomalaiset ovat valmiita lähtemään liikkeelle sankoin joukoin hyvän asian puolesta, kun tarve on.

Nyt oli tarve. Natsistisen Suomen vastarintaliikkeen, SVL:n, mielenosoituksessa Helsingin Rautatieaseman tuntumassa oli pahoinpidelty kahta viikkoa aiemmin nuori mies. Hän kuoli viikkoa myöhemmin, joskin kuolinsyy on yhä epäselvä. Teosta on epäiltynä ja vangittuna SVL:n natsi.

Helsinkiin kokoontui lauantaina arviolta 15 000 henkilöä marssimaan ja kuuntelemaan puheita ja musiikkiesityksiä Senaatintorille. Minut noin suuri määrä suoraan sanoen yllätti.

Samaan aikaan Helsingin Narinkkatorilla oli äärioikeistolaisia tästä pyöreästi tuhannesosa omassa tilaisuudessaan.

Nämä 15 000 ja 15 kertovat oikeat mittasuhteet siitä, ketkä Helsingissä oikeasti vastustavat rasismia ja ketkä kannattavat. Verkossa tuo suhdeluku näyttää välillä aivan toisenlaiselta, koska äärioikeistolaiset saavat kiihotettua toisiaan samoihin jankkauksiin ja uhoamisiin tehokkaasti.

Senaatintorilla oli yleisesti ottaen positiivinen tunnelma, ihmiset olivat tavallisia eri-ikäisiä, erikokoisia ja erivärisiä suomalaisia. Tilaisuuden pääpuhujaksi oli saatu eläkkeellä oleva presidentti Tarja Halonen, jolla oli tuohon tilaisuuteen oikein valittu napakka viesti.

”Demokratia on joukkuepeli, jossa reilun pelin säännöt koskevat kaikkia. Me emme hyväksy keinoksi väkivaltaa tai sillä uhkaamista”, Halonen sanoi.

Hän kertasi myönteisessä hengessä myös, kuinka Suomi on ollut edelläkävijä poliittisten oikeuksien antajana kaikille:

”Nämä oikeudet ovat luoneet meille kotimaan, joka kansainvälisessä vertailussa on aktiivinen, solidaarinen ja yhteistyökykyinen. Toivon, että viesti siitä kaikuu kauas rajojemme taakse”.

Seuraava puhuja, suomalaista äärioikeistoa tutkinut Mikael Brunila oli valinnut aivan toisenlaisen linjan. Hän puhui ensin Espanjassa 1930-luvulla käydystä sisällissodasta ja hyökkäsi sitten Suomen istuvaa hallitusta vastaan.

”Miltä näyttäisi sellainen fasismin vastainen yhteisymmärrys, jonka paineessa kokoomuksen ja keskustan ministerien olisi sanottava perussuomalaisille, että heidän kanssaan ei tehdä politiikkaa, että ´tästä he eivät kulje’? Brunila kysyi viitaten kommunistisen Espanjan sisällissodan toisen osapuolen iskulauseeseen.

Brunila intoutui puheessaan nimittelemään poliisia rasistiseksi. En sitä edes paikan päällä kuullut, mutta jälkikäteen sen olen hänen omilta sivuiltaan lukenut.

”Miltä näyttäisi antirasistinen yhteisymmärrys, jonka turvin uskaltaisimme yhdessä sanoa siirtolaisia etsivälle rasistiselle poliisille ja viranomaisille, että ´ei, tästä te ette kulje´?”, Brunilan puheessa sanotaan.

Hän uskoo, että me kaikki torilla olleet olimme etsimässä vastausta noihinkin kysymyksiin.

Särähti pahasti. Esimerkiksi minä en ollut tekemässä puoluepolitiikkaa tai tekemässä ylityöllistettyjen maahanmuuttoviranomaisten ja poliisin työtä tyhjäksi. Enkä varmasti nimittelemässä suomalaista poliisia rasistiseksi.

Olin vastustamassa rasismia ja sitä, että epäisänmaallinen natsiliike SVL on saanut riehua Suomessa niinkin vapaasti kuin on.

Halosen ja Brunilan lisäksi tilaisuudessa puhuivat kansalaisaktivisti Maryan Abdulkarim, Helsingin yliopiston tutkija Karin Creutz ja Etnon pääsihteeri Peter Kariuki. Etenkin etnisten suhteiden parissa työskentelevän Kariukin puheesta jäi mieleen juuri se eteenpäin katsova positiivinen asenne, jota lähdin Senaatintorille etsimään.

Tilaisuuden lopetus Finlandia-hymniin oli järjestäjiltä mykistävän tyylikäs valinta. Siihen tiivistyi osallistava, ei pois sulkeva isänmaallisuus.

 

 

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu