Skandaali oven takana

Tutkijat Erkka Railo, Mari K. Niemi, Ville Pitkänen ja Sini Ruohonen ovat tehneet merkittävän työn kasatessaan vuosien 1945 – 2015 eduskuntavaalikampanjat yksiin kansiin.

Kirjassaan Kamppailu vallasta (Docendo, 2016) he nostavat esiin monia teemoja, joista vaalirahoitus ei ole suinkaan merkityksettömin.

Suomen henkilövaalijärjestelmässä yksittäiset ehdokkaat ovat hyvin riippuvaisia sponsoreiden heille tarjoamasta rahoituksesta. Nämä sponsorit ovat yhdistyksiä, yrityksiä ja yksityishenkilöitä.

Siinä pelissä vain mielikuvitus on rajana. Kun vallanhimo kasvaa, on useammankin poliitikon ja tätä rahoittavan tahon moraali venynyt todistetusti kuin kuminauha.

Suomen järjestelmä suorastaan ajaa siihen suuntaan, että seuraava vaalirahaskandaali kurkkii oven takana, voidaan kirjan kirjoittaneiden politiikan tutkijoiden viesti tiivistää. Edellisestä skandaalista seurannut vuoden 2009 vaalirahoituslaki ei olisi riittävä sitä estämään.

Ketkä poliitikot sitten olisivat riskiryhmässä, jos uusi vaalirahaskandaali iskee?

Yhtenä ryhmittelynä voisi todeta, että mieskansanedustajat, koska heitä on sponsoroitu avokätisesti. Esimerkiksi SDP:ssä kansanedustajamiehet saivat vuoden 2015 vaaleissa yhdistystukea keskimäärin lähes 10 000 euroa enemmän kuin naiset. Yritykset taas sponsoroivat läpi menneitä keskustan ja kokoomuksen miesedustajia viitisen tonnia naisedustajia avokätisemmin.

Eduskuntaan valittiin 2015 kaksi miestä enemmän kuin edellisellä kerralla, kaikista kansanedustajista selvä enemmistö, 59 prosenttia.

Huomattavaa on, että pääministeripuolue keskustan eduskuntaryhmässä vain alle kolmannes on naisia. Jopa äijäpuolueena pidetyssä perussuomalaisissa meni suhteellisesti enemmän naisia läpi.

Liittyykö keskustan miesvaltaisuus siihen, että yritysten vaalilahjoituksia ropisi keskustan naisille vaaleissa 2015 selvästi miehiä vähemmän?

Jos vaalirahaskandaali 2.0 tulee, viittaavat kaikki merkit siihen, että sen ytimessä rypevät varsinkin suurten puolueiden miespoliitikot. Tuttua kauraa edelliseltä kierrokselta.

Vai pitäisikö koko järjestelmä viedä ennen seuraavaa rahoitusskandaalia kohti Ruotsin mallista puoluelähtöistä listavaalia? Suomessakin oli oma sovelluksensa sellaisesta vuoteen 1954 asti, kuten kirjasta voi knoppitietona poimia.

Tämä kirjoitus on julkaistu tänään ensin Kauppalehdessä, joka kuuluu Alma Talentiin, kuten myös Uusi Suomi.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu