Oli se ”Trump” lähellä Suomessakin

Keväällä 2011, kun Timo Soini julisti jytkyään, oli Suomessa hyvin lähellä käydä se mikä Yhdysvalloissa kuluneella viikolla. Vain historian oikusta Trump-ilmiö ei toteutunut täällä täydessä mitassaan myöskään 2015.

Soinin perussuomalaiset teki vuoden 2011 eduskuntavaaleissa mielipidemittaukset yllättäneen trumpmaisen nousun. Sen seurauksena puolue sai 560 075 ääntä, mikä oli vain noin 39 000 ääntä – yhden keskikokoisen kaupungin verran – vähemmän kuin vaalit voittaneen kokoomuksen äänisaalis.

Voittokulku jatkui. Vain pari kuukautta vaalien jälkeen nousi perussuomalaiset maan suurimmaksi puolueeksi. Sen kannatus oli Ylen gallupissa historiallisen huimat 23 prosenttia.

Jos vaalit olisi pidetty Suomessa siis kesällä 2011, olisi pääministerin nimi voinut olla seuraavat neljä vuotta hyvinkin Timo Soini. Ainakin hän olisi todennäköisesti päässyt piikkipaikalta yrittämään hallituksen muodostamista. Sitä olisi tuolloin äimistelty aika tavalla kansainvälisessä mediassa.

Kannatuksen nousun taustalla oli puolueen eurokriisin keskellä terävöitynyt kansallismielinen populistinen politiikka. Kreikan, Portugalin ja muiden ongelmat olivat kaatuneet paremmin asiansa hoitaneiden eurokumppaneiden syliin ja siitä Soini otti kaiken poliittisen ilon irti.

Soinin puolueväen kampanjoinnissa vuonna 2011 nojattiin hyvin samankaltaisiin väitteisiin kuin Donald Trumpin voitokkaassa kampanjassa tänä vuonna: vahva kansallisvaltio pärjäisi taloudellisesti yksin paremmin kuin osana ensisijaisesti muita hyödyttäviä kokonaisuuksia ja maahanmuutto, ennen kaikkea islaminuskoisten maahanmuutto, olisi lähinnä turmiollista ja epäilyttävää.

Soinin väki lähti avoimesti tai vähemmän avoimesti kutakuinkin samoilla teemoilla eduskuntavaaleihin 2015, ja pitkään näytti, ettei se kisaisi mitalisijoista. Mutta niin vaan se nousi eduskunnan toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja pääsi hallitusneuvotteluihin, joiden aikana Soini itse pääsi valitsemaan ulkoministerin ja valtiovarainministerin salkkujen välillä.

Vain muutama kuukausi vaalien jälkeen nousi Euroopassa ja myös Suomessa ennennäkemätön turvapaikanhakijoiden aalto, kun Syyriasta, Irakista ja muista sodan runtelemista maista pakeni valtoimenaan väkeä.

Ulkoministeri Soinin puolue oli ottamassa tätä aaltoa vastaan hallituksessa. Entä jos tämä yllättävä ilmiö olisi käynnistynyt vaalien alla alkukeväästä 2015, kun perussuomalaiset teki vaalityötä oppositiosta?

Ei liene kovin kaukaa haettua olettaa, että siitä olisi tullut vähintään yhtä hyvä vaalivaltti puolueelle kuin eurokriisistä vuonna 2011, minkä se olisi voinut hyödyntää kampanjassaan niin, että perussuomalaiset olisi noussut heittämällä maan suurimmaksi ja Soini itseoikeutetusti hallitusta muodostamaan.

Toisaalta, jos Soini olisi pakotettu tai hän olisi malttanut jäädä ulos hallituksesta 2015, johtaisi hän tällä hetkellä hyvin todennäköisesti maan suurinta puoluetta.

Nyt hänen päätöksentekovastuuseen otettu puolueensa on pudonnut maan viidenneksi suurimmaksi, ja maailmassa täytyy tapahtua erikoisia asioita, jotta hän voisi nousta enää Suomen Donald Trumpiksi, eli henkilöksi, jolla on maan sisäpolitiikassa eniten valtaa. Sen paikan nappasi hänen nenänsä edestä ensin Jyrki Katainen (kok.), sitten Juha Sipilä (kesk.).

Mutta jos historian tapahtumat olisivat menneet vähän toisessa järjestyksessä ja Soini olisi noussut pääministeriksi vuonna 2011 tai 2015, miten se olisi vaikuttanut Suomeen?

Olisiko täällä esimerkiksi nyt lupa nostattaa kansanryhmiä toisiaan vastaan samaan tapaan kuin Trump teki vaalikampanjassaan Yhdysvalloissa? Saisiko muiden uskontoja ja kansallisuuksia ivata kansallismielisten populistien johtamassa Suomessa ilman, että hävyttömyyksistä voisi tulla syyte samaan tapaan kuin nykyisin?

Olisivatko liberaalia demokratiamallia, EU:ta ja euroa pitkään kannattaneet saksalaiset tulleet euro- ja EU-eron kanssa todennäköisesti flirttailevaan Suomeen telakkaostoksille? Olisiko täällä enemmän vai vähemmän töitä kuin nykyisin?

Mitä olisi tehnyt läntisiä säröjä taitavasti hyödyntävä, ja niiden syntymiseen vaikuttava, Venäjä?

Toki Soinilla olisi ollut demokraattisen järjestelmän tuottamia jarruja vähän samaan tapaan kuin Trumpilla Yhdysvalloissa jatkossa on; ei yhden poliittisen johtajan kampanjahöpötys aina likimainkaan toteudu.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu