”Mamu-Suomessa” on entistä turvallisempaa

Vuosi 2016 oli pelottava monelle suomalaiselle ja Suomessa asuvalle ulkomaalaiselle. Asiamedia uutisoi lukuisista rikoksista: oli ryöstöjä, pahoinpitelyjä ja raiskauksia. Karmeita tapahtumia uhreilleen.

Vähemmän asialliset verkkosivustot löivät löylyä omalla pelottelutyylillään, ja sosiaalinen media oli pullollaan monenmoista törkyä kanssaihmisistä, etenkin maahanmuuttajista.  Edellisen vuoden lopulla ryöpsähtänyttä turvapaikanhakijoiden määrää pidettiin muukalaiskammoisissa porukoissa selityksenä kaikelle maailman pahuudelle. 

Jotkut poliitikot kalastelivat näistä vesistä itselleen kannatusta syyttelemällä ihmisryhmiä ja tulivat oikeudessa tuomituksi.

Mutta kuinka turvallista oli suomalaisilla kaduilla vuonna 2016? Varmasti väärään aikaan väärässä paikassa hyvinkin turvatonta, mutta poliisin kokoaman katuturvallisuusindeksin valossa kaikkiaan turvallisempaa kuin aiemmin 2000-luvulla.

Erityisesti katuturvallisuus on kohonnut kymmenessä vuodessa Kuopiossa, Lahdessa, Turussa, Oulussa ja Helsingissä. Kuopion katuturvallisuus kohosi peräti 27 prosenttia verrattuna kymmenen vuoden keskiarvoon. (Lue tästä tarkempaa tietoa Suomen katuturvallisuudesta)

Mutta entä se poikkeuksellisen suuri turvapaikanhakijamäärä, joka oli Suomessa viime vuonna odottamassa päätöstä, seurasiko siitä rikosten kokonaiskuvaan merkittävä muutos?

Ei seurannut. Itä-Suomen poliisin ylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen sanoi Ylelle, että vuoden 2015 syksyllä käynnistynyt laajamittainen turvapaikanhakijoiden maahantulo ei ole juuri näkynyt rikostilastoissa. Tehdyistä yksittäisistä rikoksista ja häiriöistä suurin osa on tapahtunut hänen mukaansa vastaanottokeskusten sisäpuolella.

Katuturvallisuusindeksi lasketaan yleisellä paikalla tapahtuneiden ryöstöjen, pahoinpitelyjen, vahingontekojen sekä liikennejuopumusten painotetusta lukumäärästä ja suhteutetaan väestön määrään. 

Niinpä, ovat kriitikot huomanneet, siinä ei siis ole mukana seksuaalirikoksia.

Myös asiasta ensin uutisoinut Yle kertoo saaneensa palautetta juuri tästä asiasta ja se teki uuden jutun aiheesta. Siinä poliisi kertoi, että seksuaalinen ahdistelu tuli rikosnimikkeenä rikoslakiin 2014, minkä vuoksi indeksin vertailtavuuden säilyttämiseksi muutoksia sisältöön ei ole tehty.

Se äärimmäisen ikävä asia on totta, että seksuaalirikosten määrä kasvoi prosentuaalisesti merkittävästi viime vuonna. Niissä oli epäiltynä aiempaa selvästi useammin ulkomaan kansalainen, tosin myös uhriksi oli joutunut aiempaa useammin ulkomaalainen. (Rikosten määrästä 2016 tietoa täällä)

Mutta vaikuttaisiko tämä katuturvallisuusindeksiin? Ilmeisesti ei mainittavasti, sillä suurin osa raiskauksista tapahtuu tekijälle ja uhrille tutuissa sisätiloissa. Tuntemattoman hyökkääjän niin sanotut puskaraiskaukset ovat Suomessa hyvin harvinaisia, vaikka juuri nämä kammottavat tapaukset nousevat herkästi otsikoihin.

Myös poliisille ilmoitetut seksuaaliset ahdistelutapaukset ovat Suomessa yhä suhteellisen harvinaisia. Yhtään tapausta väheksymättä ilmoituksia tuli koko Suomessa viime vuonna runsaat 500, kun esimerkiksi pahoinpitelyrikoksia ilmoitettiin poliisille lähes 34 000.

Suomen kaduilla on edelleen tilastofaktan valossa turvallista, mikä ei tarkoita, että minne tahansa voisi mennä mihin aikaan tahansa. Tilastoihin eivät toisaalta yleensä päädy ne kaduilla tapahtuvat ahdistavatkin huutelut ja viheltelyt, joita etenkin naisten on iät ja ajat pitänyt sietää niin päivällä kuin illalla.

Katuturvallisuutta valvoo Suomessa poliisi, jonka tontille ilmaantui viime vuonna kutsumattomia vieraita kansalaisten turvallisuuden tunnetta hämmentämään. Onko niitä odineita ja muita joukkioita muuten enää edes olemassa?

Kun suomalaisten turvallisuudesta puhutaan, nostavat maahanmuuttoon kielteisesti suhtautuvat lähes poikkeuksetta Ruotsin esiin varoittavana esimerkkinä. Totta on, että Ruotsin suurimpien kaupunkien suurten vuokratalolähiöiden kaduilla on aika ajoin levotonta, kuten esimerkiksi Tukholman Rinkebyssä viime viikolla.

Ei ole kuitenkaan aivan sattumaa, että Helsingin seudulla vastaavalta mellakoinnilta on säästytty. Täällä on tietoisella omistus- ja vuokrataloasumisen sekoittamisella estetty ongelma-alueiden syntymistä. Ehkä maahanmuuttajien kotouttamisessa on Suomessa onnistuttu muutoinkin suhteellisen hyvin, vaikka puutteitakin on.

Helsingin Sanomien eilen esille nostamassa Meri-Rastilassa esimerkiksi on vuokra-asuntoja vain runsaat puolet (Tässä hyvää tutkimustietoa Meri-Rastilaan liittyen), kun Ruotsissa 1960- ja 1970-luvulla toteutetun miljoonaohjelman synnyttämissä jättilähiöissä on ensisijaisesti vuokrataloja.

Esimerkiksi pitkän uran pääkaupunkiseudun asuntopolitiikassa tehnyt Hannu Penttilä uskoo, että niin sanottu sosiaalinen sekoittaminen toimii jatkossakin. Tätä kaavaa sovelletaan kaikkien uusien asuinalueiden suunnittelussa, kuten hän on Länsiväylässä muistuttanut.

 

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu