Le Penin murskatappio ja Suomi

Maahanmuuton, islamin ja Euroopan unionin kiihkeä kritisointi eivät vakuuttaneet äänestäjiä Ranskassa, ja niinpä Marine Le Pen jäi lopulta kauaksi himoitsemastaan presidentin virasta.
Yltiökansallinen Marine Le Pen sai taakseen noin kolmanneksen äänestäjistä. Kaksi kolmesta äänensä antaneista kannatti keskustaoikeistolaisen, EU-myönteisen Emmanuel Macronin valintaa.
”On olennaista huomata, että Marine Le Pen teki odotuksia huonomman tuloksen. Hänen odotettiin saavan 40 prosentin kannatus, kun nyt näyttää siltä, että tulos jää noin 35 prosenttiin”, Ruotsin entinen pääministeri Carl Bildt kirjoitti blogissaan heti vaalituloksen selviämisen jälkeen.
Ranskan vaaleja jännitettiin erityisesti Euroopassa, mutta niitä seurattiin suurella mielenkiinnolla ympäri maailman.
Jos Le Pen olisi voittanut, olisi tänään herätty aivan toisenlaisissa tunnelmissa: monien demokraattisten valtioiden valtionpäämiehet tuskailisivat, finanssimarkkinat hermoilisivat ja äärioikeistolaiset juhlisivat. Moskovan Kremlissä oltaisiin todennäköisesti mielissään.
Nyt on kuitenkin Eurooppa-mielisten juhlan aika. Macronille alkoi sataa poliittisten johtajien onnitteluja eilen illalla heti tuloksen selvittyä, myös Suomesta.
”Onnittelut @EmmanuelMacron. Ranska on valinnut yhteistyön Euroopassa. Odotan yhteistyötämme Eurooppa-neuvostossa”, pääministeri Juha Sipilä (kesk.) twiittasi englanniksi.
Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö osoitti myös olevansa tyytyväinen tulokseen, kun Yle häntä illalla haastatteli.
”Ainakin jos verrataan vaihtoehtoon Le Peniin, niin totta kai tämä on hyvä uutinen Euroopalle, Niinistö totesi Ylellä, kuten Ilta-Sanomat kertoo.
Macronin yllttävänkin kova vaalimenestys oli osin sen ansiota, että moni ranskalainen lähti äänestämään aktiivisesti Le Peniä vastaan. Tutkimusyhtiö Ipsosin Mathieu Gallard kertoi Twitterissä, että peräti 43 prosenttia Macronin äänestäjistä ilmoitti motiivikseen Le Penin vastustamisen.
Yksi mielenkiintoisimmista suomalaiskommenteista vaalitulokseen saatiin ulkoministeriltämme Timo Soinilta, etenkin kun päällä on kisa hänen seuraajakseen. Soini oli pannut myös merkille Le Penin vastustajien aktivoitumisen vaaliuurnille.
”Yhden asian liikkeellä ei voi tuon pidemmälle päästä, mitä Le Pen pääsi”, hän sanoi Ylen mukaan.
Perussuomalaisten puheenjohtajan ominaisuudessa Soini totesi puolestaan, että ”perussuomalaiset ei ole yhden asian liike, toisin kuin Le Penin puolue Kansallinen rintama”.
Tuo kommentti on tulkittavissa piikiksi maahanmuuton ja islamin kritisoinnista poliittisesti elävälle Jussi Halla-aholle. Hän kuuluu puoluejohtajan linjauksia seurailevan, ministeriksi nostetun, Sampo Terhon kanssa ennakkosuosikkeihin kilvassa puheenjohtajaksi.
Perussuomalaisten puoluekokoukseen 10.-11.6. on aikaa enää melko tasan kuukausi. Le Peniä presidentiksi kannattanut Halla-aho ei saanut Ranskasta nostetta omaan kampanjaansa.
Huuskolta jäi noteeraamatta Ranskan presidentinvaalien suurin jytky: maan valtapuolueet romahtivat vaalien ensimmäisellä kierroksella täysin.
Kansallisella rintamalla on Ranskan parlamentin 577-paikkaisessa alahuoneessa nykyisellään kaksi edustajaa. Macronin En Marche! (suom. Liikkeelle) -nimisen poliittisen järjestön paikkamäärä on toistaiseksi nolla.
Olemattomasta parlamenttiedustuksesta huolimatta nämä kaksi kansanliikettä jylläsivät presidentinvaalin loppukisassa keskenään valtapuolueiden johdon seuratessa näytelmää oletettavasti varsin ristiriitaisin tuntein.
Todellinen kysymys kuuluu: mitä tapahtuu kesäkuun parlamenttivaaleissa. Ranskaa ei välttämättä ole helppo johtaa uuteen onnelaan pelkillä uuden marssipuolueen rahkeilla.
Ilmoita asiaton viesti
En lähtenyt mainitsemaasi valtapuolueiden romahdusta tässä esille tuomaan, mutta tottahan se on. Ja aivan oikein, kuukauden päästä pidettävistä Ranskan kansalliskokouksen vaaleista ja niissä syntyvistä asetelmista on tulossa mielenkiintoiset.
Ilmoita asiaton viesti
Poisto, (kommentoin toisen blogiotsikon perusteella.)
Ilmoita asiaton viesti
Macronin selvä voitto tuskin oli yllätys lainkaan näitä muutosvaaleja vähääkään seuranneelle. Ranskalaiset ovat kyllästyneet maan vanhaan poliittiseen kulttuuriin ja johtajiin, jotka eivät ole pystyneet uudistamaan maan taloutta. Macron iski tässä varsin hedelmälliseen maaperään tieteellisen tarkan analyysin perustein.
BBC luonnehti Macronin voittoa, eikä vähäisimmäksi syyksi jäänyt vaaliohjelma ja sen painopisteet, jotka päätettiin syvähaastattelemalla 25.000 eri puolilla Ranskaa asuvaa henkilöä kysyen äänestäjien perimmäisistä toiveista tulevalle presidentille. Näiden haastattelujen vastausten perusteella rakennettiin voittoon vienyt hieno kamppanja kansalaisten omin toivomin vaalilupauksin.
Voisiko populismia enää rakentaa tämän tehokkaammin, paremmin ja harkitummin ?
Ilmoita asiaton viesti
Isä oli onnistunut parhaimmillaan 18% kannatukseen, tytär 35 + %, bell ringing? Ja vielä niin sosialistisessa maassa kuin Ranskassa. Työlaissa yli 1000 sivua, uudistuskyvytön maa, mistä seuraa Macronin kyvyttömyys uudistaa ranskaa kasvu-uralle. Samanlainen hypetys edellisen eli Hollanden voittaessa, tosin silloin Arhis kumppaneineen orgasmin partaalla… puolueeton rampa ankka, still bell not ringing??????
Ilmoita asiaton viesti
Tarkennetaan noita lukujasi hieman. Isä Jean-Marie Le Pen sai vuonna 2002 vajaat 17 prosenttia toisen kierroksen äänistä ja hävisi Jacques Chiracille vielä murskaavammin kuin tytär Marine Le Pen nyt Emmanuel Macronille. Marine Le Pen sai äänistä runsaat 34 prosenttia.
Lähteet:
https://en.wikipedia.org/wiki/Jean-Marie_Le_Pen
https://www.aamulehti.fi/maailma/lahes-kaikki-aane…
Vuonna 2002 juuri kukaan ei odottanut isä Le Penin oikeasti voittavan. Nyt aika moni odotti tytär Le Penin voittoa, koska alla olivat Trumpiin ja Brexitiin liittyneet yllätykset. Gallupitkin lupailivat jonkin verran parempaa menestystä Le Penille kuin lopullinen tulos oli.
Ilmoita asiaton viesti
”Uudistuskyvytön”? Ovat kuitenkin saaneet aikaiseksi niinkin mrkittävän uudistuksen kuin 35h työpäivän. Muualla vasta varovaisesti uskalletaan kokeilla ja huomata positiivisia vaikutuksia.
Jos ja kun Ranskalaisten työlaeissa on 1000 sivua niin varmasti jokainen on kirjoitettu johonkin todelliseen tarpeeseen. Meillä vallitseekin työpaikoilla työnantajien mielivaltainen sanelu. Tarvitsisimme uudistushenkisesti lisää suojaa työntekijöille — heti.
P.s. huomio äänimääristä on tärkeä huomio. Sama äänimäärän kasvu jäi valtatiedonlevitteiltä huomiotta myös Alankomaiden vaaleissa.
Ilmoita asiaton viesti
Vasemmiston suhtautuminen äärioikeistolaiseen Macroniin on todellakin käsittämätön.
Siis ainakin Suomessa. Uus/neoliberalisti, jos näkee, että sana äärioikeistolainen on varattu johonkin muuhun kontekstiin, kun on näitä Milton Friedmannin tasoisia juttuja. Tähän kun lisää eu – maanisuuden yhdistettynä maksimaalisen populistiseen imagoon on soppa valmis. Eri asia tietysti mitä mies sekä pystyy tekemään että itse asiassa edes ajaa, noh, selvinee ajan myötä.
Ilmoita asiaton viesti
Miten ranskalaiset vanhemmat kertovat tyttölapselleen, ettei hänesta voi koskaan tulla presidenttiä?
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka et ilmeisesti ihan tosissaan tuota kommenttiasi ole laittanut niin todettakoon, että ehdokkaan sukupuoli oli olemattomassa roolissa näissä vaaleissa.
Ilmoita asiaton viesti
Jep, sarkasmiahan tuossa oli. Trumpin kohdalla monet valittivat, että naisilta vietiin iäksi mahdollisuus päästä presidentiksi. Jännä, ettei sama tapahtunut nyt.
”ehdokkaan sukupuoli oli olemattomassa roolissa näissä vaaleissa.”
Miksi se oli olemattomassa roolissa ja miksi se joskus on olennaisessa roolissa? Eihän sen pitäisi koskaan olla missään roolissa.
Ilmoita asiaton viesti
Arvelisin sukupuolen olleen olemattomassa roolissa, koska kohderyhmäanalyysissä oli huomattu ettei nationalismi ja sukupuoli meriittinä uppoa samoihin ihmisiin. Kampanjaorganisaatio valitsi sen viestin jonka koki vahvemmaksi, koska yhdessä käytettynä viestit olisivat heikentäneet toisiaan.
Ilmoita asiaton viesti
Sipilän hallituksen ohjelmassa (s. 32-33) sanotaan, että
– EU:n jäsenyys on poliittinen valinta, joka kytkee Suomen läntiseen arvoyhteisöön.
– Suomi on talous- ja rahaliiton jäsenenä sitoutunut edistämään euroalueen vakautta.
–> Soinin seuraajan on sitouduttava noihin jatkaakseen hallituksessa.
Ennustan kauosmaista PS:n puoluekokousta.
http://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/R…
Ilmoita asiaton viesti
Tuo mihin viittaat hallitusohjelman kirjaukseen ei ole koko totuus vaan ohjelmaan on kirjattuna yksitiskohtaisemmat tavoitteet EU-politiikassa kasvuun, vakauteen ja turvallisuuteen. Vakauden kohdalla on kirjoitettu mm. ”Euroopan unionin on keskityttävä olennaisimpiin kysymyksiin, eikä integraatiota ole tarpeen syventää kaikilla politiikan aloilla. Hallitus arvioi kaikkea EU-sääntelyä talouskasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden
näkökulmasta ja edellyttää vastaavaa käytäntöä myös EU:n toimielinten tasolla. Suomi tavoittelee nykyistä vähemmän, mutta parempaa ja kevyempää sääntelyä. Pk-yrityksiä koskevia joustoja on käytettävä täysimääräisesti. Hallitus ei lisää kilpailukykyä haittaavaa ylimääräistä taakkaa EU-sääntelyn kansallisessa toimeenpanossa ja vahvistaa Suomen kykyä arvioida EU-sääntelyn taloudellista merkitystä ja oikeudellisia ulottuvuuksia.”
Ero on tuossa kohdin jo siihen mitä Macron on kertonut vaalitilaisuukissa. Hän kun on haluamassa Ranskan syventävän EU:n integraatiopolitiikkaa, jopa verotusoikeuden luovuttamisella komissiolle.
Vakauden kohdalla hallitusohjelmaan on kirjattu mm. ”Hallitus suhtautuu kielteisesti Suomen vastuiden kasvattamiseen eurokriisin hoidossa. Ensisijainen keino euromaan rahoitusongelmien hoitoon ovat maan kansalliset toimet talouden tervehdyttämiseksi ja julkistalouden vakauttamiseksi. Jos nämä keinot eivät riitä, toissijaisena keinona on sijoittajanvastuun toteuttaminen. Kahdenväliset luotot eivät kuulu hallituksen keinovalikoimaan eurokriisin hoidossa. Mikäli Euroopan vakausmekanismia joudutaan vielä käyttämään, sen tulee tapahtua vain mekanismin nykyisen kapasiteetin ja pääomarakenteen puitteissa.”
Katsotaan kääntykö keskustan nuttu vastuiden kasvattamisessa, kun päätetään esim. lähiaikoina Kreikan velkaleikkauksesta.
Ilmoita asiaton viesti
Macron korosti puheessaan eurooppalaisuutta ja sen arvoja ”Eurooppalaisuus on elämäntapa”. Kuten myös koko vaalikampanjansa aikana. Vanhoihin puolueisiin ei luotettu tarpeeksi eurooppalaisten arvojen vaalijana kun vaihtoehtona oli ultranationalisti. Kansa on osoittanut kaapin paikan. Maata halutaan kehittää EU:n sisällä. Maan ja koko Euroopan talouselämä kiittää. Epävarmuustekijöitä kun maailmalla riittää tarpeeksi. Mielenkiintoiseksi tilanne muodostuu EU:n ja USA:n (tai paremminkin Trumpin) välisissä vapaakauppaan liittyvissä neuvotteluissa. Trump kohtaa yhtenäisen neuvottelijan. Trumpin haave päästä neuvottelemaan suuremman oikeudella ja vaikutusvallalla yksi kerrallaan – murentui merkittävästi. Samalla vahvistui neuvotteluasema Iso-Britannian suuntaan. Periaatteista ja ehdoista tuskin tullaan tinkimään EU:n puolella. Toki helpompi se on Maynkin vetää vastapuolella neuvotteluja kun toisella puolella pöytää on yhtenäistä ja toivottavasti asiallista ja oikeudenmukaista linjaa noudattava kauppakumppani.
Ilmoita asiaton viesti
Seppo, toteat aivan oikein, että Trump kohtaa yhtenäisen EU-neuvottelijan. Toki hän onnitteli heti Macronia:
https://demokraatti.fi/trump-onnitteli-suuresta-vo…
Tosin, onnitteli hän huhtikuussa Turkin Erdoganiakin:
https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/218796-trump-onn…
Ilmoita asiaton viesti
Ihan hyvä, että Macron voitti, mutta ei tuo tulos ollut mikään yllättävä tappio Le Penille.
Hän varmasti tiesi, suurinpiirtein kannatuksensa, ja onhan tuo tulos populistiselle liikkeelle Ranskassa valtavan iso kannatus. 11 miljoonaa Ranskalaista oli Le Penin takana, ei lupaa mitään kauhean helppoa aikaa Ranskaan.
Miettikääs, jos Suomessa Halla-Aho saisi 35% presidentinvaaleissa, olisiko se ”murskatappio” 🙂
Ilmoita asiaton viesti
– Miettikääs, jos Suomessa Halla-Aho saisi 35% presidentinvaaleissa, olisiko se ”murskatappio” 🙂
Olisi se, koska toinen puoli olisi 65%. Miksi tehdä enää sellaista populismia, jonka rajat on piirretty nyt 34 prosenttiin. Pitää jonkun perineisessä populismissakin muuttua, että pääsee lähelle pedon lukua, eli Macronin 66,06% on jo lähellä sitä.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen ja Ranskan presidentinvaaleja ei enää ykyään kannata verrata keskenään, koska kyse on aivan eri kategorian virkamiehen valinnasta. Kekkosen aikana Suomen presidentin valtaoikeudet olivat vielä samanlaiset kuin Ranskassa nykyään, osin vielä suuremmat. (Esimerkiksi Suomen Tasavallan presidentti pystyi ominpäin julistamaan sotatilan maahan milloin halusi).
Ilmoita asiaton viesti
Tässä mennyt nyt purot ja vellit sekaisin. Ei nämä toinen kierros kerro puolueen kannatuksesta yhtään mitään. Mm. RKP:n Elisabeth Rehn sai presidentinvaaleissa 1994 toisella kierroksella 46,1 % äänistä. Uskooko joku että RKPn kannatus olisi ollut noissa samoissa lukemissa? Le Penin puolueella on 2 paikkaa 577 paikkaisessa Ranskan parlamentissa. Siitä lähdetään, ainakin toistaiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Liioin en muista median puhuneen Pekka Haaviston murskatappiosta Suomen presidentinvaaleissa 2012, vaikka tappion suuruusluokka oli samalla tasolla kuin nyt Ranskan vaalitulos.
Haavisto sai 37,4 % ja Niinistö 62,6 % annetuista äänistä vaalien toisella ja ratkaisevalla kierroksella.
Ilmoita asiaton viesti
Haavisto sai 4 kertaisen kannatuksen taustapuolueensa kannatukseen nähden.Le Penin kerroin oli alle 1.5.
Ilmoita asiaton viesti
Pekka Haavisto kärsi murskatappion Suomen presidentinvaaleissa 2012. Tämä on fakta.
Yksittäisen riippumattoman ja ajattelevan kansalaisen ei kannata sotkeutua lillukanvarsiin Suomen valtamedian tapaan.
Ilmoita asiaton viesti
Sovitaan näin. Haavisto kärsi murskatappion. Lohduttaako?
Ilmoita asiaton viesti
Totta kai Haavisto kärsi murskatappion. Tosin perussuomalaisten, keskustan ja demarien ehdokkaat hävisivät mennen tullen Haavistolle. Eli mikä sana kuvaisi heidän menestystään? Ja tässä(kin) tapauksessa pienehkön puolueen edustaja pesi paljon suurempien puolueiden ehdokkaat.
Ilmoita asiaton viesti
1,5? Le Penin puolueella on vain kaksi edustajaa parlamentissa.
Ilmoita asiaton viesti
”Yhden asian liikkeellä ei voi tuon pidemmälle päästä, mitä Le Pen pääsi”
Le Pen aikoo näköjään luoda nahkansa, puolueen nimeä myöten.
”The National Front, which has embarked on an alliance strategy, must also deeply renew itself in order to live up to this historic opportunity and the expectations of the French,” she said. ”I therefore promise to undertake a profound transformation of our movement in order to constitute a new political force.”
http://www.france24.com/en/20170507-france-marine-…
Ilmoita asiaton viesti
Vaikea uskoa suureen uudistumiseen, koska Macronin uudistus on voittanut, Le Pen ei voi varastaa sieltä mitään koska vastustaa Macronin politiikkaa. Le Penin taistelukentäksi jää siten 34 % ja sillä on pärjättävä.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän Le Pen jotain keksi, ja nämä olivat presidentinvaalit, joissa osa äänistä tuli muilta kuin peruskannattajilta. Kesäkuun kansalliskokouksen vaaleissa nähdään puolueen äänisaalis ja sekin paljonko sillä irtoaa Ranskan vaalisysteemillä paikkoja.
Ilmoita asiaton viesti
Juu juu mutta katto on 34% eikä se riitä enempään, kuten Timo Soinikin jo ennätti todeta. Kysymys kuuluukin kannattaako sellaiseen liikkeeseen antaa ääntä, joka parhaimmillaankin on vain kolmannes siitä mistä on kysymys. Ainahan noita takiaispuolueita on ollut, mutta todellista valtaa käyttää aivan eri tekijät. Le Pen antoi nyt kaikkensa ja hävisi kuin hävisikin vanhaa naista rakastavalle keltanokalle.
Ilmoita asiaton viesti
No mutta tuon perusteella ei kannata äänestää kuin voittajaa 🙂
Kyllä niilä pienilläkin puolueilla on merkitystä, onhan Euroopassakin maahanmuuttovastaisuus kasvanut, kun on painetta tullut lisää.
Suomessa, Tanskassa ja Hollannissa on politiikka kiristynyt, vaikka eivät populistit voittaneetkaan.
Macronin voitto on hyvä asia Euroopalle, mutta kyllä nuo populistit vielä kiusaa tekevät ja pitkään. Pari terroristi-iskua, niin taas on meteli suuri, ja paineet edelleen kasvavat.
Paljon lisää pikkupuolueita vaan Suomeenkin, niin tulee värikästä ja vaihtoehtoista meininkiä.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän se kaava Petteri hyvä ole kaikille populisteille sama mutta tuolle iänikuiselle nationalisimille se sitä jo alkaa olla.
Ilmoita asiaton viesti
Le Penin (puolueen) kannatus on liikkunut 6…7,5 miljoonan kieppeillä ja itseasiassa prosentuaalisesti laskenut viime vuosina verrattuna vaikkapa ensimmäiseen kierrokseen. Se kuitenkin on parempi mittari (molempien kohdalla) kuin toinen äänestys. Tulevaisuudessa Le Penin puolue voi hyvinkin kutistua takiaiseksi. Esimerkkinä vaikkapa UKIP/Farage. Tai kuten Saksassa nationalisteille on käymässä. Muuttaako sitten Le Pen linjaansa. Pieniä viitteitä alkoi olla ilmassa mm. Euron suhteen.
Ilmoita asiaton viesti
Le Penin imagoonkin tuli säröjä kun tappio Macronille oli paljon ennakoitua suurempi, katsotaan miten kesäkuussa käy.
Ilmoita asiaton viesti
Macron ei ole vielä voittanut mitään. Ranska on kyllä presidenttivaltainen maa mutt parlamentin puolueiden kanssa ei noin vain voi asettua poikkiteloin. Todennäköisesti seuraavaankin parlamentiin tulee paljon enemmän muiden kuin Marche-liikkeen kannattajia.
Poliittisesta ohjelmastahan hän ei oikeastaan sanonut mitään mutta tällä kertaa riitti se, että Le Pen sanoi riittävän selkeästi oman ohjelmansa, jota 65% ranskalaisista ei halunnut. Arvelen kuitenkin Macronin tietävän, että Ranskan kolme ongelmaa ovat talous, talous ja talous. Voi olla, että hän myös tietää, mitä pitäisi tehdä mutta jokaisesta yksittäisestä toimenpiteestä 80% ranskalaisista on eri mieltä. Joten veikkaan Sipilän kohtaloa. Yritystä olisi mutta kampittajia riittää.
Eikä kannata voitontunnossa vielä haudata Euroopan oikeistopopulistisia muutosliikkeitä. Vaikka Merkel vie vielä kerran CDU:n vaalivoittoon Saksassa Euroopan ongelmat vaativat toimia sekä valtiotasoisesti että Euroopan laajuisesti. Sosialisteista siihen ei ole mutta porvarienkin on ymmärrettävä, että jokainen ei voi olla voittaja. Jolloin voittajien on annettava kohtuulliset selviämisen mahdollisuudet myös häviäjille.
Ilmoita asiaton viesti
Aikamoinen taisteluasema Ranskan poliittisella kentällä olisi tuo 34 prosenttiakin; lähes 200 paikkaa kansalliskokouksessa! Vai oliko tuo sinun vaaliveikkauksesi Ranskan kesäkuun vaaleihin, Ari Alsio?
Kansalliskokouksen vaalijärjestelmä ei tiettävästi tue Marine Le Penin pyrkimyksiä saada läheskään noin suurta edustajamäärää parlamentin alahuoneeseen. Jokseenkin sama kompa on edessään myös Macronilla.
Ilmoita asiaton viesti
Heh heh, sehän on katto kannatuksessa ei varma tulos. Perinteinen äärioikeistolaisuudeksi nimetty populismi koki siis rajansa. Rajoistahan Le Pen halusi juurikin pitää itse kiinni. Nyt hän karsinoi itsensä 34% sisälle lopullisesti. Se ei tarkoita sitä että se prosentti hänelle taataan jatkossa. Parlamentin vaaleissa voi Le Pen hävitä nuo kaksi paikkaansakin, tappio kun ruokkii tappiomielialaa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä huomio, Seija. Jos Halla-aho voittaisi perussuomalaisten pj-kisan, lähtisiköhän hänkin jossain vaiheessa muuttamaan koko liikkeen olemusta nimeä myöten? Perussuomalaiset-brändi kun yhdistynee aika pitkään Timo Soiniin.
Ilmoita asiaton viesti
Halla-aho vaikuttaa niin kaavoihinsa kangistuneelta että vaikeaa kuvitella suurta muutosta, mutta eihän sitä aikaa myöten tiedä sen enempää kuin sitäkään kauanko PS sinnittelisi Halla-ahon johdolla.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikea kuvitella, että Halla-aho olisi niin kokoava voima kuin Soini jytkyissään, mutta vaikea kuvitella myöskään Terhon yltävän sellaisiin suorituksiin. Terholtakin meni Le Penin tappion myötä vähän terää omasta kampanjastaan, koska hän on ollut Halla-ahoa aktiivisempi tuomaan esille EU-kansanäänestyksen mahdollisuutta Suomessa.
Ehkä asia on niin, että Halla-aholla on kaksi asiaa, maahanmuutto- ja islam-kritiikki. Terholla niin ikään on kaksi asiaa, EU-kansanäänestys ja ruotsin kielen aseman heikentäminen. Soini onnistui haalimaan tämän kaiken omien siipiensä suojaan, mikä nosti puolueen vuoden 2011 eduskuntavaaleissa 19 prosentin kategoriaan.
Ilmoita asiaton viesti
Oikeastaan luulisin, että Le Penin valinta olisi pikemminkin suosinut Halla-ahon kampanjaa, koska hän on fundamentaalisessa oman agendansa radikalismissa samanlaisissa sfääreissä julkisuusimagossaan kuin Le Pen. Sampo Terho on paljon ”kiltimpi”.
Ilmoita asiaton viesti
PS:n tilanne on yksinkertaisesti se, että Halla-aho ja Terho ovat ehdokkaina kun vetovoimaisempaa ei ole sen jälkeen kun Soinista tuntuu olevan veto lopussa ja vetovoimakin menneen talven lumia.
Ilmoita asiaton viesti
EU:n asettamalle velkaantumisrajalle jo vuosia sitten kintaalla viitanneen Ranskan kannatti pysyä ruodussa, että tulevaisuudessa sen jättivelan maksajia löytyy muista euromaista kun EU:n sosialistinen tukiruletti on pakko pyöräyttää käyntiin jälleen kerran.
2014:
”Ranskan julkinen velkataakka on nyt 95,1 prosenttia bruttokansantuotteesta. Se tarkoittaa, että velan määrä ylitti toisen vuosineljänneksen lopussa kahden biljoonan eli 2 000 miljardin euron symbolisen rajapyykin.”
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/ranskan-velka-p…
Ilmoita asiaton viesti
Ranskalla on törkeän paljon velkaa, eikä Le Pen olisi sen hoitamiseksi mitään poppakonsteja keksinyt. Talouskasvukin on ollut selvästi EU:n toista vetojuhtaa, Saksaa heikompaa. Ranskaa ei pidetä maailman finanssimarkkinoilla kuitenkaan kriisitaloutena, ja toivotaan, että talousmies Macron saa hyvää aikaan.
”Jos hän saa Ranskan talouden liikkeelle, se antaa mahdollisuuksia Suomelle”, totesi eilen illalla myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/20170507220012425…
Ilmoita asiaton viesti
Ranskan talouskasvu viimeisten kymmenen vuoden aikana on ollut hitaampaa kuin Saksassa tai EU/EMU-maissa keskimäärin ja samalla sanalla sanoen täysin olematonta – siis inflaation veroista.
Ilmoita asiaton viesti
EU-mieliset ranskalaiset saattoivat äänestää sikaa säkissä.
”Macronilta kovia sanoja EU:sta ja Saksan ylivallasta”
Viite:
https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/220311-macron-va…
Ilmoita asiaton viesti
Olihan se varsinainen katastrofi, että Le Pen edes oli toisella kierroksella, mutta ehkä valtapuolueiden huonot ehdokkaat tekivät yllätyksen mahdolliseksi. Silti yli 30 prosentin kannatus toisella kierroksella on liikaa. Ranskalla on edessään pitkä matka paluuseen eurooppalaiseksi sivistysvaltioksi.
Ilmoita asiaton viesti
Hollanden jälkeen ei olisi tainnut olla merkitystä sillä kuka oli ehdokkaana.
Ilmoita asiaton viesti
Maansa rajojen ulkopuolelle avoimesti katsovat ranskalaiset voittivat murskaavalla enemmistöllä. Siinä missä Macron sai Le Peniä vastustavia ääniä, sai myös Le Pen Macronia vastustavia ääniä. Ymmärtääkseni vasemmiston oli erityisen vaikea suhtautua kumpaankin toisen kierroksen ehdokkaaseen.
Ilmoita asiaton viesti
Lisäksi on huomioitava, ettei Macron saanut kaikkien äänioikeutettujen ranskalaisten lukumääräistä enemmistöä taakseen, ainoastaan uurnille vaivautuneiden äänestäjien enemmistön.
Merkittävällä osalla äänestäneistä oli päämotiivina Le Penin vastustaminen, ei Macronin tukeminen.
Voidaankin aiheellisesti epäillä, onko Macronilla Ranskan kansan todelinen poliittinen tuki takanaan. Kesäkuun kansalliskokous näyttää, puuttuuko Macronin valtaistuimesta selkänoja.
Ilmoita asiaton viesti
Tämän politiikantutkijan mukaan kyse ei ollut murskatappiosta.
https://www.lapinkansa.fi/ulkomaat/ranskan-vaalitu…
Ilmoita asiaton viesti
Jos uskoo tosissaan voittoon ja jää voittajasta yli 30 prosenttiyksikön päähän (34 – 66), on mielestäni perusteltua puhua murskatappiosta. Nämä eivät olleet 45 – 55 -vaalit puhumattakaan pienemmästä marginaalista.
Ilmoita asiaton viesti
Joka kolmas ranskalainen päätti olla äänestämättä Ranskan tulevasta presidentistä vaalien toisella kierroksella joko pysymällä kotona tai käymällä äänestyspaikalla äänestämässä tyhjää tai jättämällä hylätyksi tulevan äänen.
Näitä äänestyspaikalle vaivautuneita protestoijia oli peräti 11% kaikista ääniä antaneista.
Tätä voidaan pitää näiden kansalaisten murska-arviona niin Macronin kuin Le Penin kyvystä toimia Ranskan presidenttinä.
P.S. Uskoiko Le Pen tosissaan voittonsa ?
Ilmoita asiaton viesti
Ennakointia: Macronilla on Ranskassa suunnilleen sama tehtävä kuin Sipilällä Suomessa. Mittakaava vain on moninkertainen. Saa nähdä yrittääkö hän pankkimaailmasta saamillaan opeilla hallita valtakuntaa, kuten Sipilä yhä yrittää hoitaa Suomen asioita ikään kuin kysymyksessä olisi yritys.
Liberalistiseen taloususkoon hurahtanut ei ehkä ymmärrä, mistä valtiontaloudessa on kysymys. Jos se jotain lohduttaa, niin Le Peninillä ei olisi ollut minkään sortin talousviisautta. Kokonaisuutena umpikujan ja vastakkainasettelun nousun vaara on suuri.
Ilmoita asiaton viesti
Itse asiassa valtiontaloutta voi kyllä hoitaa pitkälti samalla tavalla kuin yrityksen kamreeri hoitaa firman taloutta.
Sen sijaan kansantaloutta ei voi. Kansantalouden menestymisessä vallitsevat aivan toisenlaiset lainalaisuudet.
Ilmoita asiaton viesti
Saksalainen lehti FAZ päättää analyysinsa seuraavasti.
Mikäli saksalais-ranskalainen moottori taas pyörittää Eurooppaa, on globalisaation mahdollisuudet pakko hyödyntää. EU voi tulevaisuudessa voittaa vain lisäämällä markkinataloutta. Ei enää jakamalla lisää verorahaa Brysselin kautta.
”Damit der deutsch-französische Motor Europa wieder Schwung verleiht, müssen die Chancen der Globalisierung angenommen werden. Die EU kann die Zukunft nur mit mehr Marktwirtschaft gewinnen, nicht mit noch mehr Umverteilung von Steuergeld durch Brüssel.”
Jos Macron saa edistyskykyisen (tahto ei riitä) hallituksen, voi saksalaisten toive hyvin saada jalansijaa. Palataan siis viime sodan jälkeisiin aatoksiin – jotka synnyttivät myöhemmin Euroopan Unionin. Ehkäpä päätöksenteko helpottuu kun briteillä tulee olemaan oma agendansa. Toivotaan näin. On Suomen, Ruotsin ja Tanskan etu, että meillä kaikilla on tiivis kytkentä saksalaisvetoiseen elinkeinoelämään. Sitä voidaan edelleen vahvistaa.
Ilmoita asiaton viesti
Todennäköinen asetelma Ranskassahan tulee olemaan, että Macron tulee saamaan tuen parlamentissa vain tekemällä sopimuksen tasavaltalaisten kanssa. Ja tämän sopimuksen sisältö tulee olemaan, että tasavaltalaiset olennaisesti johtavat talouspolitiikkaa. Mistä tapahtuessaan nyt ei voi oikein harmissaankaan olla.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten totesin yli vuosi sitten, kuka tahansa oikeiston ehdokas olisi voittanut toisella kierroksella Le Penin näillä tai suuremmilla luvuilla. Todennäköisesti vasemmistonkin ehdokkaat olisivat toisella kierroksella voittaneet Le Penin, mutta pienemmällä marginaalilla. Tähän jo etukäteen selvä syykin on mainittu blogissa: Noin puolet Macronin äänestäjistä äänesti häntä vain siksi, että he äänestivät Le Peniä vastaan. Näin olisi tapahtunut riippumatta siitä, kuka toisella kierroksella olisi ollut vastassa.
Näiden vaalien todellinen harmi on, että Fillonin sijasta saatiin Junckerin-Merkelin yhteisvastuufederalismia ja lapsellisen moralisoivaa rajat auki kehitysmaihin ja yhyhyy maailman hätä -politiikkaa kannattava Macron. No, toisaalta pitää olla tyytyväinen, että kerrankin äänestäjät rankaisivat nepotistisesta suhmuroinnista, johon Fillon siis kaatui. Fillonin valinta olisi kuitenkin ollut edes jonkinlainen signaali, että Junckerin ja koko Juncker-Verhofstadt-Schultz/Merkel -EU-politiikka, joka tuotti mm. kansainvaellusfiaskon ja Brexitin sekä kroonisen eurokriisin, on tiensä päässä.
Kaikkineen tietty on hyvä, että Le Pen ei tehnyt Trumpeja. Hän olisi yrittänyt paluuta jonnekin de Gaullen aikaan, mikä olisi ollut paitsi mahdotonta, myös tuottanut yrityksessä suuren vanhingon.
Saksan liittokanslerivaalithan ratkesivat jo joulukuussa, kun Seehofer ei lähtenyt haastamaan Merkeliä CDU/CSU:n sisällä. Mikä tarkoittaa, että siellä äänestäjät pääsevät syyskuussa valitsemaan poliittisen dementian. Joka on toki paljon parempi kuin toisena vaihtoehtona oleva poliittinen haimasyöpä, jos nyt jotain positiivista pitää yrittää asetelmasta hakea.
Ilmoita asiaton viesti
Sillanpään kommentti on tässä jo pitkässä keskusteluketjussa toistaiseksi ainoa jossa edes jotenkin viitataan siihen miten maaginen asia yhteiskunnallinen ”valta” on.
Vaikka vaaleista puhutaan kuin niissä olisi ollut kyse nimenomaan arvovalinnoista, aniharva taitaa tajuta, etteivät yhteiskunnassa ”vallassa” olevat arvot — siis sellaiset arvot joita julkisesti tunnustetaan, jotka tiedonvälitys auktorisoi ja joita tällaisten vaalitulosten jälkeen kyselemättä nimitetään ”enemmistöarvoiksi” — ole sama asia kuin se mitä ihmisten valtaenemmistö sisimmässään ajattelee.
Durkheimilaisen sosiologian perusasiat ovat totaalisesti omaksumatta. Se, että niin sanotuilla ”enemmistöarvoilla” on enemmän enemmistöasemaan kuin varsinaisiin arvosisältöihin liittyviä ominaisuuksia, on jäänyt ymmärtämättä. Jos ihmiset määrittelevät itsensä kielteisestä käsin, negatiivisella kultilla on tosiasiassa enemmän ”valtaa” kuin näennäisesti voittavalla vaihtoehdolla.
Se että yhteiskuntamme päättäjiltä ja itsensä ”sivistyneiksi” noteeraavilta tiedonvälityksen edustajilta järjestään puuttuu kyky ja ilmeisesti halukin paneutua sosiologian perusasetuksiin, ei lakkaa hämmästyttämästä minua. Vaikka onkin varsin vaikeaa tajuta että on olemassa yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä, joita ei voi palauttaa yksilötasolle, silti ”sivistyneistön ja suvaitsevaiston” jatkuva itsepetos — tai itsensä pitäminen täydellisessä pimennossa sosiologisista tosiasioista — on käsittämätöntä.
Yhteiskunnallista keskustelua käydään täälläkin lähinnä urheilukilpailujen mentaliteetilla ja puitteistuksessa. Riittää että poliitikot juoksevat kannatusprosentteja tavoitellen aivokalkilla muuratuilla radoilla. Se näyttää olevan ainoa uutisoinnin ja keskustelun arvoinen asia. Se mitä yhteiskunnassa — ja varsinkin sen kaikenmääräävässä kerroksessa, julkispinnan alla — todella tapahtuu on ilmeisesti samantekevää.
Sivistyneiden ihmisten on turha odottaa poliitikoilta mitään. Poliitikot tuskin ovat kiinnostuneita politiikan sosiologiasta. Mutta toimittajien pitäisi olla — ja olisi median tehtävä esittää asiat niin että olennaiset kysymykset nousisivat julkispinnan alta esiin. Mutta missä on laadukas journalismi? Minä vaan kysyn.
Ilmoita asiaton viesti
Ranskaan ja populismiin erikoistunut Turun yliopiston tutkija Laura Parkkinen toteaa KP-nettilehden kirjoituksessa
”Le Penin yli 30 prosentin äänisaalis kertoo Ranskassa kuitenkin siitä, että oikeistopopulismi on sielläkin nousussa.
– Voi olla, että oppositioasemassa Front National (Kansallinen rintama) pystyy kasvattamaan kannatustaan entisestään. Emmanuel Macronin on presidenttinä huomioitava se, että kansallismieliset saivat vahvan kannatuksen, Parkkinen pohtii.
Macronin selkeä voitto vaaleissa kertoo myös siitä, että Ranskassa oli Yhdysvaltojen tapaan tilausta politiikan ulkopuolelta tulevalle ehdokkaalle. Perinteiset puolueet saivat Ranskassa kuonoonsa jo ensimmäisellä kierroksella.”
https://kp24.fi/uutiset/511609/ranskan-vaalitulos-…
Kannattaa otta huomioon, ettei Macronin saama äänisaalis kuitenkaan ollut niin järisyttävän suuri, kun huomioidaan Le Penin saamat äänet ja tyhjien äänien määrä, noiden määrä yhteensä kun on 45,5 prosenttia ja Mcronille jää 54,5. Äänestämättä jättäneiden määräkin edellisiin pressan vaaleihin oli suuri monta prosenttia. Jakautuneisuus kansassa jatkuu kyllä Ranskassa tämänkin vaalin jälkeen, kuten Parkkisen kertomasta kannasta voi päätellä.
Ilmoita asiaton viesti
Tietenkin. Lisäksi, jos vertaa Le Pen vanhemman suoritukseen toisella kierroksella vuosituhannen vaihteessa, tyttären suoritus on aivan toiselta planeetalta ja kertoo, että Marine Le Pen ei ole presidentiksi ”unelectable” toisin kuin isänsä. Poliittiset mannerlaatat todellakin liikahtivat.
Huusko nyt vain haluaa typerästi ja myooppisesti tulkita tämän tuloksen avoimeksi mandaatiksi Junckerin-Merkelin politiikalle. Mikä on valtava virhe, kuten kyseinen politiikkakin kokonaisuudessaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tosiasiassa vaalitulos on 34 prosenttia Le Penille ja 66 prosenttia Macronille, vaikka sitä miten päin kääntelisi. Yhtä totta on se, että perinteisten puolueiden ulkopuolelta tulevat Macron ja Le Pen saivat ensimmäisellä kierroksella kumpikin runsaat 20 prosenttia äänistä ja menivät jatkoon. Kansainvälisesti avoimen Macronin saalis oli 24 prosenttia ja yltiökansallismielisen Le Penin 21 prosenttia: http://yle.fi/uutiset/3-9579900
Mitä tulevissa vaaleissa tapahtuu, on arvailua. Yltiökansallismielisten meno saattaa hiipua tai sitten päinvastoin kasvaa.
Tämä kahtiajakautuneisuuden korostaminen on nykyisin muotia. Kun vastakkain on loppusuoralla kaksi, jakautuvat äänestäjät aika luonnollisesti heidän kahden taakse tai sitten epämieluisampaa vastaan. Nyt kaksi kolmesta äänesti Macronia ja yksi kolmesta Le Peniä.
Ilmoita asiaton viesti
Äänestystulos (virallinen) on tuo joka uutisoitu Macron vs Le Pen, mutta kun samalla huomioidaan tyhjät äänet (protestiäänet) onkin tulos toisenlainen. Protestiäänien huomioiminen muuttaakin Macronin kannatusta alenevaan suuntaan. Joku merkitys on protestiäänille laskettava.
Ilmoita asiaton viesti
Oliko Sirpa tyhjään äänestyslappuun kirjoitettu, että se oli Macronia tai Le Peniä vastaan annettu? Jos ei, niin mistä voi päätellä, että ne oli annettu Macronia vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Sanoinko jossain tyhjien äänien olevan protesti Macronille? Eikös ne kaiken järjen mukaan ole kummallekin? Noin ainakin itse käsitän. Macron kuitenkin lienee saanut huomattavasti enemmän äänestyksellä protestiääniä kuin Le Pen, joten hänen virallisesta äänimäärästä laskin pois tuon tyhjien ääniem määrän. Voihan tuota laskea muullakin tavoin. Ihan miten kukin haluaa laskea. Ensimmäisessä äänestyksessä saatuihin äänin suhtetettuna Macron kuitenkin on saanut protestiääniä huomattavasti enemmän.
Ilmoita asiaton viesti
– Le Penin saamat äänet ja tyhjien äänien määrä, noiden määrä yhteensä kun on 45,5 prosenttia ja Mcronille jää 54,5
Et ehkä sanonut, mutta noin kirjoitit! Hollande voitti 2012 reilun 51 % kannatuksella presidentin tehtävät. Joten Sirpan tavallakin laskien Macron voitti selkeästi.
Ilmoita asiaton viesti
Tyhjä äänestyslippu on tyhjä äänestyslippu. Äänestäjän arvion mukaan kumpikaan ehdokas ei näissä vaaleissa silloin täyttänyt Ranskan presidentille kuuluvia vaatimuksia.
Hylätyssä äänestyslipussa voikin sitten olla luettavissa äänestäjän tarkempi analyysi ehdokaasta/ehdokkaista. Toivottavasti saamme tutustua näihin analyyttisiin perusteluihin myöhemmin.
Ilmoita asiaton viesti
#60: Tarkoitus oli kai ilmaista, että vaalin äänistä 66% ei ole Macronin takana, vaan 0,88×0,66 eli 58%. Saati sitten koko maan äänioikeutetuista.
Tyhjien ja hylättyjen äänien osuus oli suurin koskaan eli 12% ja äänestysaktiivisuus poikkeuksellisen matala.
Ja silti tästä yritetään maalata jotain murskavoittoa ja vahvaa mandaattia Macron-Juncker-Merkelille.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä yhdistää Macronin esimerkiksi Junckeriin? Eli voitko laittaa linkin?
Ilmoita asiaton viesti
http://www.politico.eu/blogs/playbook-plus/2017/04…
http://www.politico.eu/article/macron-france-presi…
Ilmoita asiaton viesti
Nuo todistavat Junckerin halua Macroniin nähden, mutta ei ole merkkiä siitä , että Macron ylistäisi mitenkään Junckeria. En näe heitä yhteistyökykyisinä. Macron ei voittanut sen takia, että siipeilisi vanhan juopon kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
#71: Macron on peesaillut Juncker/Merkeliä vahvasti politiikassaan, mm. vaati pakotteita Puolaa vastaan, jos tämä ei ota vastaan Merkelin tilaamaa kehitysmaakansainvaellusta jne.
Mutta tosiaan, tämä peesailu ei (onneksi) ole Macronin voiton syy.
Ilmoita asiaton viesti
Silti en usko Macronin alistuvan Junckerin politiikkaan altavastaajana, tai voi alistuakin jos hänet halutaan sellaiseen moodiin väkisin äänestäjien taholta työntää.
On muistettava, että Macron irtautui Hollanden politiikasta eikä halua sellaista joojoo-miehen osaa itselleen Junckerin ja Merkelin kainalossa, kuin Hollande esitti.
Ilmoita asiaton viesti
#75: Merkel valitaan uudelleen syyskuussa, mikä tarkoittaa myös Junckerille jatkoaikaa. Macron ei tule olemaan Ranskassa niin vahvassa asemassa parlamentin todennäköinen paikkajakauma huomioiden, että hänellä olisi lähellekään Merkelin vipuvoima EU:ssa. Sanoisin, että on väistämätöntä, että hän tulee myötäilemään Juncker-Merkeliä, halusi hän tai ei.
Ilmoita asiaton viesti