Perussuomalaisten rutto ja kolera

Perussuomalaisen puolueen jäsenet valitsevat ensi lauantaina puheenjohtajan, joka yrittää viedä auringonlaskun puolueen kohti uutta nousua. Tosiasiassa he valitsevat ruton ja koleran välillä, enkä tarkoita sillä henkilökohtaisesti tarinan päähenkilöitä Jussi Halla-ahoa ja Sampo Terhoa vaan sitä, mitä tuosta valinnasta seuraa tuli heistä kumpi tahansa valituksi.

Viikonloppuna paljastui taas yksi merkki perussuomalaisten sisäisistä vastakkainasetteluista, kun Lännen Median Lauri Nurmi raportoi, että ”soinilais-terholaiset” kansanedustajat voisivat lähteä puolueesta omille teilleen, jos Terho ei voita lauantaina.

Halla-aho ehti panna jo oman tykityksensä ”seteliselkärankaisista” Facebookiin ennen kuin väistyvä puheenjohtaja Timo Soini ja puolue-eliitin suosikki Terho kiistivät uutisen.

Soini ei vain kiistänyt uutista vaan vattuili henkilökohtaisesti Helsingin Sanomien toimittajalle Marko Junkkarille, joka oli kirjoittanut samasta aiheesta Lännen Median vanavedessä.

”Marko Junkkari lankesi Lännen Median ansaan ja kirjoitti arvolleen sopimattoman pakinan Soinista ja seteliselkärankaisista. Ajatus siitä, että loikkaisin perustamastani puolueesta, on mieletön. Se oli Juudas, en minä, joka meni ja hirtti itsensä”, Raamattunsa lukenut Soini sanaili blogissaan.

Halla-ahon kosto Soinille ja hänen lähipiirilleen olisi kuitenkin suloinen, jos hän voittaisi. Soini riisuttaisiin vallasta täysin alasti, ja hän olisi ulkona ulkoministeriön käytäviltä ennen kuin ehtisi kissaa sanoa.

Soinille kävisi kuten ikikepulaiselle Paavo Väyryselle, saisi ehkä kunniapuheenjohtajuuden muistoksi takavuosien loistosta. Myös Soinin lähipiiristä ainakin puolustusministeri Jussi Niinistö joutuisi ehkä valmistelemaan heti lähtöä ministerin tehtävistä.

Miten kävisi puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalolle, joka hakee Jyväskylässä jatkokautta? Ja muulle puoluetoimiston väelle? Tai ministeri Sampo Terholle ja ministeri Jari Lindströmille? Olisiko edessä suurpuhdistus?

Yksi laajempia kansalaispiirejä koskeva kysymys on se, miten kävisi maan hallitukselle. Esimerkiksi kansanedustaja Kaj Turusen mukaan Jyväskylässä ratkaistaan, jatkaako perussuomalaiset hallituksessa ja jopa se, jakaantuuko puolue.

Turunen uskoo, että Jussi Halla-aho veisi perussuomalaiset oppositioon, ja Terho pitäisi puolueen hallituksessa, Etelä-Saimaa raportoi tänään.

Vaikka erinäisiin maahanmuuttajaryhmiin ääripenseästi suhtautuva Halla-aho ei veisi perussuomalaisia suoraan oppositioon, voivat monikulttuurisuutta arvostavat hallituskumppanit olla tähän halukkaita. Joka tapauksessa näköpiirissä siintää Halla-ahon voittaessa rähisevän ja vaikutusvallattoman oppositiopuolueen asema viimeistään vuoden 2019 vaalien jälkeen.

Vaan eivät perussuomalaiset Terhostakaan mitään messiasta olisi saamassa. Hän ei keksi omassa EU-kritiikissään kansaan vetoavia lippalakkeja, omenoita ja meloneita, kuten Soini, jonka sanavalmiiseen johtajahahmoon koko perussuomalaiset perustuu.

Terho on tyyliltään tiukkailmeinen asiapoliitikko, jota voisi erehtyä luulemaan oikean laidan kokoomuslaiseksi tai EU-änkyräpään keskustalaiseksi. Olisi maailmanluokan yllätys, jos hänen tyyppisensä poliitikko saisi populistipuolueen lentoon.

Terhon omin poliittinen operaatio on EU-kansanäänestyksen väläyttely, millä hän asemoi perussuomalaisia samalle pelikentälle, jolla on jo pitkään vaikuttanut lilliputtipuolue nimeltä Itsenäisyyspuolue. IPU jäi myös viime vaaleissa ilman kansanedustajia, koska EU-eron sanoma ei nyt vain uppoa suomalaisiin.

Ja niin, minkähänlaiseen myllytykseen halla-aholaiset ovat valmiita, jos Terho voittaa? Kaikki eivät esimerkiksi ole päässeet puolueen jäseneksi puheenjohtajasta päättämään, mistä voidaan leipoa vaikka minkälaista riitaa.

Ei näin repivä valtataistelu puoluekokoukseen pääty.

 

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu