Nainen joka ei ole vielä sanonut ei

Tämäkin päivä piti nähdä, kun vasemmistodemari Erkki Tuomioja kannattaa porvarillista Sauli Niinistöä. Ja oikeistodemari Liisa Jaakonsaari vihreiden Pekka Haavistoa, jos omaa presidenttiehdokasta ei löydy.

Näin pohti minulle yksi demari eduskunnan käytävillä tällä viikolla.

Puheenjohtaja Antti Rinteen ja häntä ehdokkaan etsinnässä auttavan puoluesihteerin Antton Rönnholmin tuska vain kasvaa. Pitäisi löytää henkilö, joka uhrautuu tilanteessa, jossa Sauli Niinistön uudelleenvalinta näyttää äärimmäisen todennäköiseltä.

Katseet ovat tiettävästi varsin tiukasti eduskuntaryhmässä, jota Rinne apureineen seuloo läpi.

SDP:n eduskuntaryhmän ulko- ja turvallisuuspolitiikan tunnetuimmat osaajat ovat tunnetusti kieltäytyneet, mutta sieltä löytyvät muun muassa syksyllä 2011 Paavo Lipposelle esivaalin hävinneet Tuula Haatainen ja Ilkka Kantola.

Ministerinäkin vuosia toiminut Haatainen on ollut asiassa jopa näinä puolueen noloina päivinä aktiivinen. Hän kehotti toissa päivänä STT:n mukaan puoluejohtoa (lue: Rinnettä) ”ottamaan keskustelu haltuunsa ja selkiyttämään asiaa”. Kirsikaksi kakun päälle hän painotti sitä, että puolueella pitää olla oma ehdokas, eikä hän ainakaan suoraan kieltäytynyt itse ehdokkuudesta.

Haatainen pärjäsi kevään kuntavaaleissa pormestariehdokkaana hyvin ollen paras demari Helsingissä. Tasa-arvoasioissa kunnostautunut poliitikko kuuluu myös entisen presidentin Tarja Halosen lähipiiriin, mikä ei ole huono meriitti SDP:ssä. Hän ylsi eilen myös Eero Heinäluoman ”shortlistille”.

Nainen sen ehdokkaan pitäisi olla, painotti eilen kansanedustaja Maria Guzenina demareiden omassa Demokraatissa. Hänen mukaansa Sauli Niinistölle pitäisi olla vaaleissa ”vastavoima, joka puhuu sosialidemokratiaa”.

Omalta osaltaan hän ”aika vaikeana näen, että pystyisi irtautumaan kaikista kuntatöistä ja eduskuntatöistä”. Eli puhetta on, mutta ei haluja uhrautua. Eikä oikein substanssiosaamistakaan presidentille kuuluvista ulko- ja turvallisuuspoliittisista asioista.

Vahvempaa harrastusta noihin asioihin demareissa olisi kieltäytyneen kärkikaartiin takana Sirpa Paaterolla ja Satu Taavitsaisella, jotka ovat eduskunnan puolustusvaliokunnan jäseniä. Paatero on entinen ministeri, joka on puolueessaan yhä hyvin näkyvällä paikalla puoluevaltuuston puheenjohtajana.

Jonkun heistä – tai sitten jonkun muun – on karkotettava verkkokalvoiltaan vuonna 2012 flopanneen Paavo Lipposen pettyneet kasvot surkean alle 7 prosentin äänisaalin jälkeen.

Ehdokkaan olisi lisäksi kyettävä innostamaan puoluekoneisto tekemään innostuneesti vaalityötä tilanteessa, jossa vastassa on ylivoimainen ennakkosuosikki, joka voi tulla valituksi jopa ensimmäisellä kierroksella.

Pitäisikö puoluejohtajan luvata uhrautujalle ministerin salkku, kun vuoden 2019 vaalien jälkeen sellaista herkkua voi olla SDP:llekin luvassa?

 

 

 

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu