Laskisitko sinä eläkettäsi?

Talousnobelisti Bengt Holmström teki yllättävän vedon lähtiessään maalitauluksi eläkealennuspuheillaan. Avaus ei ollut uusi, mutta esittäjä oli.

Viimeksi eläkesoppaa yritti Suomessa hämmentää ankarammin toimittajakaksikko Jari Hanska ja Teemu Muhonen, joiden kirja Eläketurma (Vastapaino, 2016) julkaistiin viime vuoden lokakuussa. Juttua Hanskan ja Muhosen ajatuksista on täällä.

Perusteema Holmströmillä on täysin sama kuin Hanskalla ja Muhosella: Maksussa olevien eläkkeiden pitäisi pystyä joustamaan tulevaisuudessa myös alaspäin. Eläkelupaus olisi voitava rikkoa. Nykyinen järjestelmä on epätasa-arvoinen niin, että nuoremmat ikäluokat ovat joutumassa vanhempien maksumiehiksi.

Eläkeammattilaiset riensivät viime viikolla tyrmäämään Holmströmin Kauppakamarin tilaisuudessa esittämän puheenvuoron kohteliaasti.

Johtaja Jaakko Kiander Ilmarisesta muistutti, että ”maksuylijäämät ja sijoitustuotot ovat kasvattaneet yksityisen ja julkisen sektorin eläkevarat yhteensä lähes 200 miljardiin euroon. Tästä eteenpäin eläkemenojen ennakoidaan olevan maksutuloa suuremmat, mutta erotus pystytään kattamaan sijoitustuotoilla”.

Holmström jatkoi kuitenkin viikonloppuna näkemyksensä puolustamista sanomalla, että joustomahdollisuus pitäisi kirjata lakiin, koska ”todennäköistä on, että emme aina voi pitää luvatusta kiinni”.

Poliittiseen keskusteluun antautunut arvostettu professori arveli, että ”jos eläkemaksujen taakka käy nuorten ja yritysten mielestä liian raskaaksi, he lähtevät muualle”, hän sanoi Helsingin Sanomissa.

Hän on saanut sivustatukea jo Helsingin kokoomuslaiselta pormestarilta Jan Vapaavuorelta ja demareiden entiseltä puoluesihteeriltä, Kreabin toimitusjohtajalta Mikael Jungnerilta.

Holmströmin puheenvuoron tekee mielenkiintoiseksi sen ajankohta. Budjettiriihi häämöttää tämän kuun lopussa, palkkaneuvottelut ovat käynnissä ja keskustelu palkansaajan nettotuloista kuplii.

Veroja pitäisi monen mielestä alentaa, koska palkasta vähennettävät työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksut nousevat myös ensi vuonna.

Holmströmin esitys tuli sikäli kehnoon aikaan, että koko syksyn palkkaneuvotteluihin valmistautuva Suomi oli juuri ehtinyt seota Finnairin toimitusjohtajalle luvatusta 130 000 euron lisäeläkkeestä. (Ei Finnairissa tosin ole palkitsemisissa ihan tasapuolisesti onnistuttu muutenkaan: lentäjille on luvassa kymppitonnien bonuksia samaan aikaan, kun muut työntekijäryhmät kärvistelevät säästöohjelman seurauksena, kuten Uusi Suomi kertoi perjantaina tässä jutussaan).

Nyt meidän kaikkien eläkeikää kovaa vauhtia lähestyvien tai jo eläkkeellä olevien olisi hyvä kysyä itseltämme: olisitko sinä valmis laskemaan eläkettäsi nuorten hyväksi, jos tarve olisi pakottava?

Kun paino on sanalla pakottava, minä saattaisin vaikka ollakin.

Sitä en tosin tiedä, miten tuo pakottava tarve pitäisi määritellä, ja silloin on aina vaarana, että joku poliitikko keksii sen meidän puolestamme.

 

 

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu