Tähän kuvaan tiivistyy Suomen ongelma nro 1

Suomessa on avoimia työpaikkoja suhteessa työvoimaan kolmanneksi eniten Euroopassa. Usko tai älä, näin Eurostatin tilastojen mukaan on.

Erityisen paljon avoimia työpaikkoja on Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa, mutta myöskään Uudellamaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla ei avoimista työpaikoista pitäisi olla pulaa.

Pulaa sen sijaan on monien työantajien kohdalla oikeanlaisista työntekijöistä, koulutetuista ja vähemmän koulutetuista.

Saamme lukea jatkuvasti juttuja siitä, kuinka kasvukeskusten työantajat eivät löydä työntekijöitä, kun taloudessa rullaa nyt ihan mallikkaasti.

”Ihmetellä täytyy nykyajan menoa ja asennetta. Väkeä ei löydy fyysiseen työhön, vaikka palkkaakin tulisi yli virallisten normien”, pohti espoolaisyrittäjä Kauppalehdessä viime keväänä. Palkkaakin oli tuossa yrityksessä tarjolla 14 – 16 euroa tunnilta.

Kohtaanto-ongelma kokonaisuudessaan pitää Suomen työllisyysasteen kilpailijamaihin nähden onnettomana, edelleen alle 70 prosentissa. Perusasteen varassa olevien työllisyysaste on selvästi alle 50 prosenttia, ylemmällä korkeakouluasteella taas peräti 85 prosenttia. (Ylempi kuva tämän jutun yhteydessä)

Tilanne sapettaa niin hallitusta kuin oppositiotakin, joista ensin mainittu yrittää toivottavasti hakea ongelmaan joitain helpottavia ratkaisuja budjettiriihessä tänään ja huomenna.

Kun Suomessa miesten työllisyysaste on runsaat 70 prosenttia, on se Ruotsissa ja Tanskassa lähemmäs 80 prosenttia. Kotimaassa syntyneillä luku on käytännössä sama kuin se, jossa ovat mukana kaikki miehet, täällä ja muualla syntyneet.

Heikko työllisyysaste tarkoittaa sitä, että veronmaksajia on aivan liian vähän suhteessa heihin, jotka eivät tuota työnteollaan valtion kassaan veroeuroja. Ja se on iso ongelma, koska valtiontalous pyörii yhä miljardeja miinuksella.

Kohtaanto-ongelmaan liittyy erityisen paljon työttömien eri syistä johtuva haluttomuus muuttaa pois kotikonnuilta.

Tilastokeskuksen mukaan esimerkiksi 15-34-vuotiaissa yli kolmannes ei ole halukas muuttamaan työn vuoksi. Pohjois- ja Itä-Suomessa muuttohaluttomien osuus on peräti puolet. (Alempi kuva tämän jutun yhteydessä)

Tilastot ovat kylmiä, kenties turhan syyllistäviäkin.

Yksi painava syy muuttohaluttomuuteen on asumisen kalleus kasvukeskuksissa. Pääkaupunkiseudulla vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen neliövuokrat ovat laukanneet lähes tuplaksi verrattuna muualle maahan.  

Jos vuokraa yksiöstä tai kaksiosta pitää maksaa 700 – 1000 euroa, täytyy nettotulojen olla vähintään parin tonnin luokkaa, jotta rahaa jää muuhunkin.

Sitten on vielä se asunnon löytäminen, vaikka maksuvaraakin olisi.

Ja lopuksi ystävällinen kannustus täältä katsomosta: Hallitus, hoitakaa homma!

 

 

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu