Väärin onnistuttu, Juha Sipilä

Ruotsissa sanotaan, että Nordean menettäminen Suomeen oli Ruotsin hallituksen vika. Samalla logiikalla Suomessa pitäisi sanoa, että Nordean saaminen tänne on hallituksen ansiota.

Näinhän asia ei tietenkään ole, mutta ei maamme hallitus täysin ansiotonkaan ole. Pitkän jatkumon seurauksena Suomi on mukana eurooppalaisissa ytimissä, myös talous- ja rahaliitossa sekä sen pankkiunionissa.

”Saamme tasapuolisen ja ennustettavan toimintaympäristön. Suomi on pankkiunionissa ja se on yksi suurimmista kotimarkkinoistamme”, Nordean konsernijohtaja Casper von Koskull on perustellut siirtymää Suomeen Kauppalehden mukaan.

Olisiko Nordea tehnyt tällaisen ratkaisun, jos Suomen Eurooppa-sitoutumisen horjuttajat olisivat vahvoilla eduskunnassa, jopa maan hallituksessa?

Ehkä se olisi nähty vain ohimenevänä ilmiönä, vaikka hallituksen takapiruna ennen perussuomalaisten hajoamista toiminut Jussi Halla-aho on uhonnut Suomen EU- ja euroerolla. Ehkä ei. ( Iltalehti: Halla-aho ajaisi Suomen eroa eurosta ja EU:sta )

Mutta nyt on Suomessa vakautta ilmassa. Hallitusyhteistyö keskustan, kokoomuksen ja Sampo Terhon johtamien sinisten välillä toimii. Siitä on käytännön esimerkkinä heittämällä syntynyt budjettiratkaisu.

Parantuneesta hallitusyhteistyöstä olen kuullut puhetta myös pääministeri Juha Sipilän ja valtiovarainministeri Petteri Orpon suunnasta. Eli ei ollut maan kannalta ollenkaan hullumpi asia, että Sipilä hankki kesällä hallitukselleen jatkoaikaa siipirikkojen sinisten avulla.

Sekin on suomalaisten etu, että maan talous on jatkanut kasvuaan, investointitahti on kiihtynyt ja työpaikkoja syntynyt kovaan tahtiin.

Olisiko tämäkin mennyt poliittisen kriisin oloissa toisin?

Itse olen oppinut, että talouden toimijat odottavat poliitikoilta jatkuvuutta ja ennustettavuutta. Toki Sipilän hallitus on myös kämmäillyt, erityisesti sote-uudistuksensa kanssa.

Lähes huomaamatta on käynyt niin, että paljon arvostelua osakseen saaneet kiky-sopimus ja palkkamaltti ovat palauttaneet Suomen kustannuskilpailukyvyn suhteessa Ruotsiin. Niissäkin on vahvasti näkyvissä pääministerin kädenjälki.

Talouttamme edistäneitä poliittisia ansiota on myös edellisillä hallituksilla. Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen toteuttama yhteisöveron pudotus 20 prosenttiin vaikuttaa yrityksiin kiistattoman positiivisesti, vaikka ex-valtiovarainministeri Jutta Urpilaiselle se toi potkut SDP:n johdossa.

Kuinka paljon ennustettavuudella, vakaudella ja verotuksen justeeraamisella on ollut merkitystä yksittäisten onnistumisten kohdalla – sellaisten kuten Turun telakka, Äänekosken biotuotetehdas ja Uudenkaupungin autotehdas – on vain arvailtavissa.

Poliittiset suhdanteet eivät tunnetusti kulje samaa tahtia talouden onnistumisten kanssa. Tämän saivat kokea Yhdysvalloissa ex-presidentti Barack Obaman johtamat demokraatit viime syksynä ja sen on saanut nyt kokea Suomessa pääministeri Juha Sipilän keskusta.

Pääministeripuolue on kannatuskriisissä ja se kulkee vääjäämättä kohti vaalitappiota tulevissa vaaleissa. ( Juttua tuoreesta Ylen gallupista täällä ) 

Heikko kannatus hyvissä talouden oloissa tekee pääministeri Sipilästä aliarvostetun. Epäsuosio taitaa johtaa hänen lähtöönsä valtakunnanpolitiikasta parin vuoden sisällä.

 

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu