Valeuutiset tulivat jo Suomenkin vaaleihin – Pekka Haaviston tapaus

Reilusti yli puolet suomalaisista pitää todennäköisenä, että verkossa leviää keksittyjä uutisia presidentinvaaleihin liittyen.

Tämä, kuten moni muukin kiinnostava kansalaisnäkemys uutisista, selviää perinteisiä ammattimedioita edustavan Medialiiton valeuutistutkimuksesta.  Sen mukaan varsin moni suomalainen törmää valheellisena pitämiinsä uutisiin joka viikko. (Lue juttu tutkimuksesta Markkinointi&Mainonta-lehden verkkosivuilta täältä).

Tutkimusta uutisilla harhaanjohtamisesta on tehty maailmallakin. Esimerkiksi Britanniassa parlamentin alainen tiede- ja teknologiatutkimuskeskus (POST) on selvittänyt valeuutisproblematiikkaa. Sen selvityksessä muistutetaan, että maan aikuisväestöstä online-uutiset ovat vuonna 2017 jo seuratumpia tv-uutiset.

Verkossa ja sen sosiaalisessa mediassa alkuperäinen uutislähde häipyy taustalle, kun tunteita nostattavat otsikot leviävät nopeammin kuin itse jutut ehditään lukea.

Levitykseen päätyvät rinta rinnan riippumattoman median (mm. Uusi Suomi, Yle ja Helsingin Sanomat) ja puoluesidonnaisen median (mm. Verkkouutiset, Suomen Uutiset ja Kansan Uutiset) kirjoittamat uutiset sekä journalistisiin periaatteisiin sitoutumattomien sivustojen (mm. MV-lehti ja Oikea Media) jutut ja valeuutiset.

Tämän lisäksi yksittäiset blogit saavat sosiaalisen median kautta osakseen toisinaan valtavasti huomiota. Näin Facebookissa ja Twitterissä leviävät myös poliitikkojen sekä heidän kannattajiensa ja vastustajiensa blogit. Varsinkin jälkimmäisissä esiintyy tahallisesti harhauttavaa sisältöä.

Brittiläisen POSTin selvityksessä muistutetaan, että valeuutiselle ei ole kiistatonta määritelmää. Ei ole määritelty, miten se eroaa esimerkiksi propagandasta, jota esimerkiksi natsi-Saksassa ja Neuvostoliitossa käytettiin julkeasti kansan sumuttamiseen.  

Valeuutisia tehtaillaan lukijan harhauttamiseksi joko tarkoituksellisesti vääristynein tulkinnoin tai tekaistuin faktoin. Tehtailijoiden toiminta on ajassamme joko poliittisesti tai taloudellisesti motivoitunutta.

Poliittista halua on nähty niin Yhdysvaltain presidentinvaalien, Britannian Brexit-äänestyksen kuin Ranskan presidentinvaalien yhteydessä nähdyssä informaatiosodassa. Sen taustalta on löytynyt venäläistä toimintaa, jonka presidentti Vladimir Putin tosin kiistää kiistämästä päästyään.

Joissain tapauksissa poliittinen motivoituminen ilmenee jonkin julkaisun keskittymisenä yhteen ainoaan asiaan, kuten maahanmuuttajien ja/tai maahanmuuton arvosteluun. Siinä toiminnassa on käytetty aseena rikoksesta epäiltyjen nimien julkaisemista.

Taloudellinen motivaatio taas liittyy yliampuviin juttuihin, joille tekijät hakevat klikkejä, jotka he pyrkivät mainostajilta rahastamaan. Se voi toimia rinnan poliittisten tarkoitusperien kanssa.

Klikkijournalismiin ovat syyllistyneet myös perinteisemmät tiedotusvälineet, edustamani Uusi Suomi muiden joukossa. Tämä ei tee näistä välineistä valemedioita silloin, kun ne ovat sitoutuneet korjaamaan virheensä. (Havaintoni mukaan halpa klikkijournalismi on vähentynyt ammattimediassa, ehkä osin valeuutiskeskustelun vuoksi)

Oma lukunsa puolueellisuuden suhteen ovat suomalaiset puoluelehdet, jotka ovat kallellaan taustaryhmittymäänsä. Ne pyrkivät edistämään uutistoimituksellisin konstein puolueensa agendaa. Julkisen sanan neuvoston laatukriteereihin ne ovat kuitenkin sitoutuneet perussuomalaisten Suomen Uutisia lukuun ottamatta, millä ne erottuvat selvästi valemediasta.

Ei Suomen Uutisiakaan voi valemediana pitää, vaikka joku nimettömiin lähteisiin pohjautuva turvapaikanhakijajuttu ei minua ole vakuuttanut. Lehti ajaa roolinsa mukaisesti Laura Huhtasaaren asiaa käynnissä olevissa presidentinvaaleissa samoin kuin median omituisemmalla puolella toimiva Oikea Media -julkaisu.

Huhtasaari on muuten ainoa ehdokas, joka jakelee somessa Oikea Media -julkaisun juttuja siinä missä puoluelehtensä ja muiden verkkolehtien juttuja.

Valeuutistoiminta ei ole Suomessa uusi vaali-ilmiö, vaikka nyt siihen on myös suuri yleisö havahtunut. Vuoden 2012 presidentinvaalien alla ehdokas Pekka Haavisto (vihr.) joutui valheellisen väiteryöpyn kohteeksi, mitä on taas yritetty käynnistää nyt käytävien vuoden 2018 presidentinvaalien alla.

Pekka Haavistoa yrittää mustamaalata varsinkin Helsingin yliopiston epidemiologian dosentti Mikko Paunio (sd.). Hän kampanjoi oudoilla Haaviston koulutukseen liittyvillä väittämillään Oikea Media -julkaisussa, kuinka sattuikaan.

Koulutusasian ponnahdutti pintaan jo vuonna 2011 arvostettu Suomen Kuvalehti, jonka aihetta käsitellyt vanha juttu poistettiin Iltalehden mukaan verkosta, kun Haavisto oli esittänyt korjauspyyntönsä. En tässä esitettyjä väitteitä yksityiskohtaisemmin toista. (Iltalehden 21.7.2017 tekemä juttu aiheesta Pekka Haaviston kommentein on luettavissa täällä: http://www.iltalehti.fi/politiikka/201707212200236379_pi.shtml )

On muuallakin tehty juttuja kyseenalaisiin lähteisiin nojaten. Verkosta löytyy yhä se, kun SDP:n entinen meppi, kirjailija Lasse Lehtinen mätki eduskuntavaalien 2015 alla vihreitä yleensä ja Pekka Haavistoa erikseen Ilta-Sanomien kirjoituksessaan.

Lehtisen lähteenä ja ihailun kohteena oli dosentti Mikko Paunion kirjoittama Vihreä valhe -kirja, jota Lehtinen nimitti ”kevään roimaksi tietokirjaksi”. Pientä paikkailua siitäkin seurasi Haaviston käymää koulua koskien.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu