Putin loukkaa suomalaistenkin arvoja

Salamurhia, naapurimaiden alueiden anastuksia, kyberhyökkäyksiä, vaaleihin sotkeutumisia, tahallisia ilmatilaloukkauksia, ihmisvirtojen ohjailua rajojen yli ja ydinaseilla pelottelua.

Nämä kaikki ovat presidentti Vladimir Putinin valvovan silmän alla tapahtuneita tekoja, joilla on pönkitetty Putinin yksinvaltaa Venäjällä ja joilla on samalla pyritty aiheuttamaan vahinkoa muille valtioille ja niiden ihmisille.

Kiistattomat pahanteot ovat olleet yksinkertaisesti arvojamme halventavia. Myös rahallisesti haitta on suurta: esimerkiksi Venäjän sotilaiden viimevuotisesta ”NotPetya”-kyberhyökkäyksestä seurasi arviolta miljardien dollarien vahinko pitkin Eurooppaa, Aasiaa ja Yhdysvaltoja.

Pahat teot eivät valitettavasti taida jäädä tähän, sillä Venäjä on seuraavat kuusi vuotta saman henkilön hallinnassa, missä se on ollut 31.12.1999 lähtien. Tuolloin Putin astui tehtävään Boris Jeltsinin äkkieron jälkeen ensin virkaatekevänä ja tuli valituksi keväällä 2000 Venäjän presidentiksi vaaleilla.

Putin valittiin toiselle kaudelle 2004, mutta perustuslaillisista syistä hän käväisi 2008–2012 pääministerinä halliten silloinkin tosiasiallisesti maata. Paluu presidentiksi tapahtui 2012, mitä ennen yksi toimikausi oli päätetty pidentää amerikkalaismallisesta neljästä vuodesta suomalaistyyppiseen kuuteen vuoteen.

Entinen KGB-agentti Putin hallitsee Venäjällä odotetusti ainakin vuoteen 2024 asti, mikä tekee hänestä pitkäaikaisemman yksinvaltiaan kuin neuvostodiktaattori Josif Stalinista.

Tällä hetkellä 65-vuotias Vladimir Putin valittiin hyvin keskusjohtoisesti lähtien siitä, että Putinin hallinto oli sulkenut vaaralliseksi katsomansa päävastustajansa Aleksei Navalnyin kilpailun ulkopuolelle. Tapahtumaa ei voi kutsua vaaleiksi ollenkaan siinä mielessä kuin me vaalit kansanvaltaisessa lännessä ymmärrämme.

Tosiasiassa meidän täällä Suomessa on muutenkin erittäin vaikea ymmärtää Venäjän näennäisdemokratiaa, vaikka tutkijat esittävät sen olemuksesta hyviä valistuneita arvioita. Yleinen näkemys on, että maata hallitsevat niin sanotut silovikit, joihin kuuluu turvallisuuspalvelun, sisäisen järjestyksenpidon ja puolustusvoimien johtoa.

Koska emme kuitenkaan ymmärrä putinilaisuuden sielua, meidän pitäisi pohtia enemmän itseämme ja sitä, miksi pönkitämme tuota todistetusti ulkomaailmalle haitallista järjestelmää niin paljolla bisneksellä kuin EU-pakotteet ikinä sallivat. Ja myös sitä, miksi suomalaiset eivät halua lähteä osaksi läntistä puolustusliittoa Natoa, jonka osana olisimme myös sotilaallisesti täysin sitoutuneita arvoihin, joiden ytimessä ovat mielipiteenvapaus, moniarvoisuus, puolueeton oikeuslaitos, avoimuus ja rehelliset vaalit.

On ihan aiheellista kysyä, olemmeko eurot edellä menevä kansakunta, jossa on haluja kumartaa syvään kenelle tahansa, jos se meitä taloudellisesti hyödyttää? Esimerkiksi Fennovoiman kaltainen ydinvoimalahanke valtionyhtiö Fortumin tuella on mahdollinen Suomessa, mutta olisi tuskin mahdollinen juuri missään muussa läntisessä demokratiassa.

Lisäksi, onko suurella osalla suomalaisista kuvitelma, että Putin ajattelee meistä jotenkin erityisen mukavasti, vaikka itäsuunnasta tullut kiusaava toiminta on kohdistunut meihin aivan kuten muihinkin?

Tai ollaanko täällä pohjimmiltaan yksinkertaisesti sitä mieltä, että ne härskiydet mitä Putinin valtakauden aikana on nähty esimerkiksi Ukrainassa tai Virossa, eivät kosketa Suomea?

Vaikka itäbisneksiä tekeville yrityksille sekä osalle kansaa Putinin arvaamattomat liikkeet maailmalla saattavat olla yhdentekeviä, on hyvä, että valtiojohtomme on tiukan paikan tullen hereillä. Presidentti Sauli Niinistö mainitsi viime viikolla kaksi kertaa Venäjän, kun hän tuomitsi Isossa-Britanniassa hermomyrkyllä tehdyn murhayrityksen.

”Venäjän myötävaikutus asian selvittämiseksi on tarpeen. Molemmat tapauksen taustasta esitetyt vaihtoehdot, Venäjän tietoinen toiminta tai se, että vaaralliset aineet eivät ole sen hallinnassa, ovat hyvin huolestuttavia”, tiedotti Venäjän-politiikkaamme johtava tasavallan presidentti.

Tämä viimeisin Venäjään liitetty episodi kertoo, kuinka arvaamattomien ja uhkaavien voimien kanssa olemme tekemisissä seuraavatkin kuusi vuotta.

 

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu