Pakko onnistua yhtä hyvin kuin Esko Aho

Tapasin maanantaina kenraalimajuri evp. Lauri Purasen. Hänellä on Suomen ilmavoimien tulevaisuuden – ja koko maanpuolustuksen – kannalta huomattavan suuri rooli.

Entinen Ilmavoimien komentaja toimii puolustusministeriössä ohjelmajohtajana vetämässä tarjouskilpailua, jossa F/A-18-Horneteille etsitään korvaajia, joista ainakin osa lentänee Suomen taivaalla vielä vuonna 2060.

Tulevien hävittäjien pitää tuottaa valtava suorituskyky, joka tekee puolustusvoimistamme nykyiseen tapaan – tai toivottavasti vielä enemmän –  uskottavan edessä olevien vuosikymmenien aikana. Käytännössä noiden hävittäjien pitää olla lähtötilanteessa kyvykkäämpiä kuin Venäjän vastaavat ja pysyä sellaisina myös jatkossa.

Suomalaisten hävittäjien pitää kyetä erinomaiseen ilmavalvontaan, mutta niiden pitää olla myös sodan, sen pahimman vaihtoehdon, olosuhteissa äärimmäisen tehokkaita ilmataisteluissa ja ilmasta maahan tapahtuvassa vaikuttamisessa.

Suomi etsii Purasen johdolla ei enempää eikä vähempää kuin maailman parasta konetta Suomen tarpeisiin. Mittarit ovat moninaiset ja niistä voi lukea tästä haastattelusta:

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/244478-kenraali-lauri-puranen-avaa-suom…

Maailma on muuttunut paljon vuoden 1992 tilanteesta, jolloin Esko Ahon (kesk.) hallitus valitsi hyvin onnistuneesti amerikkalaiset Hornetit, joita hankittiin 64. Presidentillistä tukea nuorelle pääministerille tarjosi tuolloin Mauno Koivisto.

Napakymppipäätös syntyi keskellä talouslamaa ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkitunnelmissa. Silloin mukana kisassa oli jopa venäläinen tarjokas, mikä nykyisisessä ilmapiirissä ei olisi mahdollista. Sotilaiden poliittisille päättäjille suosittama Hornet teki ilmavoimistamme Euroopan tasolla poikkeuksellisen laadukkaat.

Lue tästä, miten Horneteihin päädyttiin 1992: 

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201707022200238131_u0.shtml

Tällä kertaa tarjouspyyntö on lähdössä amerikkalaiselle Boeingille (konetyyppinä F/A-18 Super Hornet), ranskalaiselle Dassaultille (Rafale), brittiläis-saksalaiselle Eurofighterille (Typhoon), amerikkalaiselle Lockheed Martinille (F-35) ja ruotsalaiselle Saabille (Gripen).

Vaikka sotilaiden päissä olisi tässä vaiheessa jotkut konetyypit asettuneet toisten edelle, se pysyi Purasta haastatellessakin visusti piilossa. Ehkä suosikkeja ei tosiaan edes ole, koska tarjottavista paketeista aletaan vasta käydä yksityiskohtaisia keskusteluja, ja varsinaiseen ratkaisuun on vielä muutama vuosi aikaa.

Lopullisessa päätöksentekovaiheessa peliin astuvat myös yleisemmät intressit, eli turvallisuus- ja puolustuspoliittiset vaikutukset. Päättäjänä vuonna 2021 on ensi eduskuntavaalien jälkeen muodostettava Suomen hallitus tasavallan presidentti Sauli Niinistön myötävaikuttamana. Rahoituksen sinetöi tuleva eduskunta.

Eduskuntapuolueet ovat lähtökohtaisesti sitoutuneet hankintaan viimevuotisen puolustuselonteon pohjalta. Hankkeen kannalta ei pitäisi olla valtavan isoa eroa sillä, onko tulevan pääministerin nimi Petteri Orpo (kok.), Juha Sipilä (kesk.), Antti Rinne (sd.) vai Touko Aalto (vihr.) tai joku muu.

Toki oppositiosta, myös demareista ja vihreistä, on tuotu esiin myös kriittisiä näkemyksiä. Esimerkiksi SDP:n Rinne on painottanut, ettei selonteossa esitettyihin rahamääriin ole kukaan toistaiseksi sitoutunut.

Nihkeintä ja muista poikkeavaa linjaa on vetänyt keskikokoinen oppositiopuolue vasemmistoliitto. Li Anderssonin johtamassa puolueessa on arvosteltu jyrkästi tulevia kustannuksia.

”Se on liikaa”, vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on sanonut pohdiskellessaan edessä olevia hävittäjäkustannuksia. Vasemmistoliitossa on livetty rivistä HX-hankkeessa myös siten, että siellä on lähdetty avoimesti kannattamaan ruotsalaisten kauppaamaa vaihtoehtoa.

Puolustusministeriön virkamiesten tehtävänä on tässä vaiheessa ”pitää kova ja verinen kilpailu yllä”, kuten entinen hävittäjälentäjä Puranen asetelmaa kuvaa.

Pitkin matkaa käydään keskusteluja ja vaihdetaan kokemuksia Suomelle ystävällismielisten maiden kanssa. Tähän mennessä ajatuksia on vaihdettu esimerkiksi Tornado-hävittäjiään uusivien saksalaisten kanssa.

Itse valinta on itsenäinen. Voi kuitenkin olla, että muiden maiden tekemiset vaikuttavat ajatteluun, kuten Ulkopoliittisen instituutin vieraileva tutkija Matti Pesu on Uudelle Suomelle ounastellut.

Jos Suomi joskus hakeutuu Naton jäseneksi, kaikki tarjolla olevat konetyypit käyvät, koska ne ovat Nato-yhteensopivia. Näin ovat myös nykyiset monitoimihävittäjiksi muunnetut Hornetit.

Päättäjät ovat tässä tarkoin varjellussa hankkeessa paljon vartijoita. Tehokkaan koneen pitää olla veronmaksajille myös taloudellisessa mielessä paras. Purasen tarjoamien lukujen perusteella hävittäjiin uppoaa 30 vuodessa hankintoineen ja käyttöineen 13–16 miljardia euroa nykyrahaa.

Ei kuitenkaan kymmeniä miljardeja euroja, kuten esimerkiksi Yle Uutisissa ja Vihreässä Langassa on väitetty.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu