Iskeekö Venäjän lipominen suomalaisten omaan nilkkaan?

Olipa kerran Suomen valtio ja sen enemmistöomistama energiayhtiö Fortum, joka lähti vuosikymmen sitten liput liehuen Venäjän markkinoita valtaamaan.

Alkuvuodet olivat tuloksellisesti surkeita. Sitten iski vielä jääkausi lännen ja Venäjän välille jälkimmäisen valloitettua Ukrainalta Krimin härskisti vuonna 2014. Tästä seurasi myös ruplan romahdus ja Venäjälle talouskriisi.

Fortum on onnistunut tähän asti surffaamaan läpi länsi-Venäjä-pakotekriisin kuin ei mitään. Vuoden 2015 elokuussa, keskellä suurten kansainvälisten erimielisyyksien, se teki lopullisen päätöksensä lähteä mukaan Fennovoiman ydinvoimalaan, jonka suomalaiset siis tekevät Pyhäjoelle yhdessä venäläisten kanssa.

Käytännössä Fortum pelasti tuolloin ydinvoimalahankkeen jatkon, mikä monien asiantuntijoiden mukaan ei perustunut suoraan liiketaloudelliseen yhtälöön vaan se oli poliittinen peliliike, koska yhtiöllä oli huomattavan paljon panoksia Venäjällä. Sitä voi pitää suoranaisena lipomisena, koska yhtiö ei saanut tuolloin läpi tavoitettaan vesivoimakiistassa.

Nyt Fortum on joutunut uuteen tilanteeseen, jossa vanhat Venäjä-myönteiset teot eivät välttämättä paljoa paina. Venäjän hallituksen virallisessa Rossijskaja Gazeta -lehdessä julkaistiin viime viikolla kirjoitus, jonka mukaan Suomen valtion enemmistöomistamasta Fortumista ”on tullut todellinen uhka paitsi energia- myös Venäjän muulle turvallisuudelle”. 

Fortum itse aikoo ryhtyä oikeudellisiin toimenpiteisiin väärien tietojen levittämisestä Venäjällä. Asia on mennyt myös valtiolliselle tasolle, sillä Suomen pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on sanonut ”nostavansa asian keskusteluissa esille”.

Puhutaan jo sen verran isoilla kirjaimilla, että Fortumin Venäjä-riski on havahduttanut monet. Esimerkiksi vanha Venäjän-bisneksen osaaja Kim Gran on tuonut esille öljy-yhtiö Shellin vastoinkäymiset Venäjällä runsaat kymmenen vuotta sitten. Jättimäinen länsiyhtiö joutui silloin vetäytymään Sakhalin Energy -projektistaan.

Rajuimmat spekuloijat puhuvat suoremmin ”konfiskaation” mahdollisuudesta, eli siitä, että Fortumin omaisuutta voisi päätyä Venäjän haltuun. Tällaista kieltä on käyttänyt esimerkiksi Helsingin yliopiston Renvall-instituutin Venäjän ja Itä-Euroopan yliopistolehtori Arto Luukkanen Uuden Suomen Puheenvuorossa.

Osakemarkkinoilla Granin ja Luukkasen esiin tuomia pelkoja ei ole otettu ainakaan tähän mennessä vakavasti. Tosin eilen Fortumin osake vähän heilahteli, minkä taustatekijäksi kansainvälinen uutistoimisto Bloomberg nosti poliittiset riskit Venäjällä ja siihen liittyen Uudessa Suomessa ilmestyneen Kim Gran -jutun.

Fortumia seuraavat osakeanalyytikot tiedostavat kyllä Venäjään liittyvän poliittisen riskin, mutta suureen dramatiikkaan ei analyysitaloissa uskota. Jos uskottaisiin, alkaisi myös osake kärsiä, sillä viime vuonna Fortumin voitoista syntyi jo yli kolmannes Venäjällä.

Tulosta siellä pitäisi nykymuotoisesta Fortumista syntyä jatkossakin vähintään viime vuoden kaltaiset noin 300 miljoonaa euroa, jotta Fortumin massiivinen Venäjän-operaatio alkaisi näyttää pitkässä juoksussa kannattavalta, arvioi eräs Uuden Suomen haastattelema analyytikko. Oman lisänsä tuo Uniper, jonka Venäjän-bisneksistä pitäisi ropista jatkossa lisää tuohta Fortumille.

Varsinaista omistukseen liittyvää riskiä konkreettisempi riski on Venäjän ruplan arvoon liittyvä epävarmuus. Ruplan heikkeneminen tarkoittaa Fortumin näkökulmasta aina pienempää euromääräistä tulosta ja päinvastoin.

Viime kädessä Fortumin riskipeli venäläisten kanssa on koko Suomen kansaa koskettavaa riskipeliä, joka voi lopulta iskeä omaan nilkkaan. Fortum maksoi tänä keväänä valtion kassaan puolisen miljardia euroa osinkoja, mikä oli noin puolet valtion saamista osinkotuloista.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu