Suomi voisi ottaa vastaan tuhansia kiintiöpakolaisia

Eurooppa on ollut syksystä 2015 lähtien neuvoton suuren turvapaikanhakijamäärän kanssa. Yli miljoona hakijaa vuodessa ylitti maanosan kantokyvyn, sillä se kiihdytti eripuraa yksittäisten valtioiden sisällä ja Euroopan unionin jäsenmaiden välillä.

Kipuilu ei ole hellittänyt. Se on nyt siirtynyt Euroopan mahtimaan Saksan sisälle horjuttamaan liittokansleri Angela Merkelin asemaa, ja toinen suuri EU-valtio Italia on ajautunut poliittiseen kestokriisiin. Enää ei puhuta vain Unkarin ja Puolan kaltaisten sooloilijoiden eristettävissä olevasta ongelmasta.

Näissä tunnelmissa eurooppalaiset johtajat tapaavat ensi viikolla Eurooppa-neuvostossa eli huippukokouksessa, johon pääministeri Juha Sipilä (kesk.) lähtee ajamaan Suomen asiaa. Kokouksen esityslistalla on ensimmäisenä muuttoliike.

Pohjalla on komission esitys ja jonkinmoinen kompromissi, mutta asetelma ei näytä tyydyttävän Suomea tai ainakaan sisäministeri Kai Mykkästä (kok.), jonka uudenlaisia ajatuksia olemme saaneet lukea eilen Uuden Suomen Puheenvuorosta ja sen jälkeen tehdystä haastattelusta.

Ministeri Mykkänen viritteli kirjoituksessaan EU:n tasoista järjestelyä, joka pohjautuisi prosessin painopisteen siirtämiseen pakolaisleireille, turvapaikanhakijoiden käännyttämiseen rajalta ja pakolaiskiintiöiden voimakkaaseen nostamiseen. Pakolaiskiintiöiden osalta hän puhui kymmenkertaistamisesta nykyisestä 25 000:sta neljännesmiljoonaan.

Lopputulos voisi olla hädänalaisten oikeudenmukaisempi kohtelu, salakuljettajien bisneksen hyytyminen sekä hylkypäätöksen saaneiden hakijoiden palauttamisten jyrkkä väheneminen ja sitä kautta kustannussäästöt. Rahaa EU-mailta kuluisi toki leirien ylläpitoon Euroopan ulkopuolella.

Sisäministeri korostaa EU-yhteistyötä. Hänen mukaansa ”jäsenmaiden sooloratkaisut johtavat siihen, että ulkorajavaltiot ovat rajajärjestelyissään jatkuvasti naapureiden painostuksen ja kiskonnan kohteina: Kreikka Turkin, Italia Tunisian ja Libyan, Espanja Marokon, Suomi Venäjän, Puola Valko-Venäjän sekä Unkari Serbian ja Ukrainan”. 

Venäjän painostuksesta nähtiin merkkejä vuoden 2016 alussa, kun Suomen itäraja alkoi yllättäen vuotaa. EU-tasoisella ”Mykkäs-ratkaisulla” Suomen ei tarvitsi olla tästä huolissaan, vaan Venäjän viranomaisten rajallemme mahdollisesti auttamat suuretkin turvapaikanhakijaryhmät voisi käännyttää yhteiseen linjaan vedoten pakolaisleireille, joiden kautta he voisivat kyllä päästä unionin alueelle.

Mykkänen ei ole ensimmäinen suuren eduskuntapuolueen vaikuttaja, joka puhuu nyt ääneen turvapaikanhakijoiden rajalta käännyttämisestä ja Euroopan ulkopuolisten pakolaisleirien toteuttamisesta. Aiemman vastaavan mallin tarjosi jokunen kuukausi sitten SDP:n eduskuntaryhmän lakimies Valtteri Aaltonen.

”Suoraan Euroopassa turvapaikkaa hakevat siirrettäisiin (ehkä rajattuja poikkeuksia lukuun ottamatta) automaattisesti leireille odottamaan omaa vuoroaan”, Aaltonen kirjoitti täällä Puheenvuorossa. Hänen mukaansa Euroopan ulkopuolella sijaitsevista pakolaisleireistä pitäisi kehittää kaupunkeja, joiden rakentamiseen asukkaat osallistuisivat.

Demarien lakimies korostaa sitä, että rahoituksen pitäisi tulla EU:n yhteisten sopimusten kautta, millä ”torjuttaisiin se ilmeinen mahdollisuus, että jäsenmaat ryhtyisivät poliittisen tuulen käänteiden mukaan kansallisilla päätöksillä leikkaamaan rahoitusosuuttaan ja leirit jäisivät tyhjän päälle”.

Pian nähdään, miten ponnekkaasti keskustalainen pääministeri Sipilä ottaa huomioon kokoomuslaisen sisäministerin evästyksen, ja jos ottaa niin onnistuuko teesien ajamisessa ensi viikon kokouksessa Brysselissä. Muistissa on, että pääministerikin on hiljattain sanonut, että Suomi pyrkii kääntämään painopistettä turvapaikanhausta kiintiöpakolaisjärjestelmään.

Sisäministeri puhuu kohtalon kesästä Euroopan unionissa:

”Taitaa olla käsillä EU:n yhteisen maahanmuuttopolitiikan kohtalon kesä. Jos Eurooppa-neuvosto ei löydä suuntaviivoja ensi viikolla, Angela Merkelin 13 vuoden kausi Saksan liittokanslerina uhkaa katketa heinäkuun alussa. Pitkällä aikavälillä merkittävämpää on, että samalla todennäköisesti päättyy sisärajattoman EU:n aikakausi – ainakin nykymuodossa”. 

Kärjistetty näkemys, kuten poliitikoilla usein on tapana, mutta voi osua oikeaankin.

Mykkäsen ja Aaltosen pohdinnoista sanottakoon, että niissä on ideaa. Meillä olisi varaa ottaa vastaan kiintiöpakolaisia nykyiseen nähden kymmenkertainenkin määrä.

Avun tarpeessa oikeasti olevat 7 500 pakolaista vuodessa olisi helposti Suomen hallittavissa, jos samaan aikaan olisi varmuus, ettei määrä voisi tuosta oleellisesti nousta.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu