Vasemmiston pahin Nato-kammo hellittänyt, Iltalehden paljastus kertoo

Iltalehden paljastama Antti Rinteen (sdp) hallitusohjelman ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja edustaa Suomen Nato-suhteiden osalta jatkuvuutta, vaikka Nato-kirjausta Juha Sipilän (kesk) hallituksen ohjelmasta viilataankin.

”Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perustaan kuuluu kansallisen liikkumatilan ja valintamahdollisuuksien ylläpitäminen. Tämä säilyttää mahdollisuuden hakea Nato-jäsenyyttä. Ratkaisuja tarkastellaan aina reaaliajassa kansainvälisen turvallisuusympäristön muutokset huomioon ottaen. Suomi jatkaa kumppanuuteen perustuvaa laaja-alaista Nato-yhteistyötä. Osallistumme koulutus- ja harjoitustoimintaan omista lähtökohdistamme käsin. EU:n ja Naton toimiva yhteistyö on Suomen etu”, Iltalehden lauantaina julkisuuteen tuoman hallitusohjelman luonnoksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa osiossa lukee. Rinteen hallituksen ohjelma julkaistaan huomenna maanantaina.

Esimerkiksi Ulkopoliittisen instituutin tutkija Matti Pesu arvioi, ettei linjamuutosta ole.

”Nato-linjaus on ok. Ei ammuta omaan jalkaan. Kv. harjoituksiin ’omista lähtökohdista käsin’. Ei linjamuutosta nähtävissä”, hän tviittasi lauantai-iltana Iltalehden uutiseen viitaten.

Viestistä paistaa tyytyväisyys, kun ”omaan jalkaan ei ammuta”.

Nykyinen Nato-linjaus tiivistyy Sipilän keskustaoikeistolaisen hallituksen ohjelman kohtaan: ”Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä.”

Lue tästä Sipilän hallitusohjelma ja nykyinen Nato-kirjaus.

 

Ei olisi ollut hallituskokoonpanon perusteella täysin mahdotonta, että Antti Rinteen hallitus olisi palannut Jyrki Kataisen (kok) sixpack-hallituksen vuoden 2011 Nato-kirjauksen ainakin jonkinmoiseen toisintoon. Silloin hallitus ilmoitti, että ”Suomi ei tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista”.

Lue tästä Kataisen hallitusohjelma ja sen Nato-kirjaus.

Kataisen hallituksessa olivat kokoomus, sdp, vasemmistoliitto, vihreät, kristillisdemokraatit ja rkp. Rinteen hallituksessa on neljä samaa puoluetta kuin siinä, eli sdp, vasemmistoliitto, vihreät ja rkp. Kokoomuksen tilalla on keskusta ja kristillisdemokraatit ovat nyt kokoomuksen tavoin oppositiossa.

Kataisen hallituksessa ulkopoliittista linjaa määritti erityisen vahvasti sdp, jonka Nato-kriittinen kansanedustaja Erkki Tuomioja sai silloin myös ulkoministerin salkun. Tasavallan presidenttinä toimi samasta puolueesta presidentinlinnaan ponnistanut Tarja Halonen.

Tuomiojan turvallisuuspoliittisesta ajattelusta kertoo hänen ulkoministerikautensa lopulla 2015 Ulkopolitistille antamansa haastattelu. Siinä hän sanoi, että ”emme näe, että Nato-jäsenyys toisi meille lisää turvallisuutta vaan voisi paremminkin päinvastoin sitä heikentää”.

Kataisen hallituksessa oli myös edustettuna siis sdp:tä vasemmistolaisempi vasemmistoliitto silloisen puheenjohtajansa Paavo Arhinmäen ja Merja Kyllösen voimin. Kumpikaan vasemmistopoliitikko ei ole puhunut erityisen lämpimästi Suomen Nato-suhteesta.

Kyllönen esimerkiksi sanoi Uuden Suomen, Kauppalehden ja Talouselämän presidentinvaalihaastattelussa loppuvuodesta 2017 jopa, että ”ei Natolle. Ei koskaan, ei tarvitse jättää mitään optiota eikä roikkua missään löysässä hirressä.”

Suomi pitää Rinteen hallitusohjelman perusteella Nato-optiosta kiinni Sipilän hallituksen tavoin ilman Kataisen hallituksen rajauksia.

Nato-kammoisuus on siis hellittänyt sekä Rinteen omassa puolueessa että Li Anderssonin johtamassa vasemmistoliitossa. Vuodesta 2014 ja 2016 toimineilla puheenjohtajilla on vasemmistopuolueiden pahimman Nato-kammon selättämisessä epäilemättä merkitystä. Aikakin on toki erilainen kuin 2011, jolloin Venäjä ei ollut vielä vallannut laittomasti Krimiä.

Vasemmistoliiton jäsenet pääsevät vielä alkuviikosta äänestämään hallitukseen menosta, joten aivan sataprosenttisen varma ei hyväksyntä hallitusohjelman turpo-linjauksillekaan puolueen osalta vielä ole.

 

Julkisuuteen vuotaneen Rinteen hallitusohjelmaluonnoksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa osiossa on runsaasti arvopohjaista tavoitteenasettelua. Suvaitsevaisuutta, naisten oikeuksia, rauhan rakentamista, ilmastonmuutoksen torjuntaa ja kansainvälistä yhteistyötä tuodaan vahvasti esille.

”Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan arvopohjassa keskeistä on ihmisoikeuksien, oikeusvaltioperiaatteen, demokratian, rauhan, vapauden, suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon edistäminen kaikessa kansainvälisessä toiminnassa”, tekeillä olevan hallituksen ohjelmassa muun muassa Iltalehden mukaan sanotaan.

Tässä on merkkejä feministisestä ulkopolitiikasta, jonka tuomista Suomen hallitusohjelmaan esitti sdp:n presidenttiehdokkaana ollut kansanedustaja Tuula Haatainen vuoden 2017 lopulla.

Pieni yllättävä lisä hallitusohjelman kovemmalla puolella on kohta, jossa Iltalehden mukaan sanotaan, että ”Suomi ei salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan”.

Ulkopoliittisen instituutin Pesun mukaan tämä pitänee tulkita ”Ruotsia ja Norjaa rauhoittavaksi linjaukseksi” tai ”muuten siinä ei ole mitään järkeä”.

Suomen ulkopolitiikkaa päässee Rinteen hallituksessa hoitamaan vihreiden pätkäpuheenjohtaja Pekka Haavisto, joten tyyli muuttuu 180 astetta verrattuna Sipilän ulkoministeriin Timo Soiniin (sin). Uudet ministerinimet vahvistuvat alkuviikosta.

Rinteen hallituksen toimintatavat joutuu opettelemaan myös Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa johtava tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Hallitusohjelman ulko- ja turvallisuuspoliittinen osio ja oletettu ulkoministerivalinta käynevät presidentti Niinistölle vallan mainiosti.

 

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu