Onko Mika Lintilä nyt pelottavan oikeassa?

Valtiovarainministeri Mika Lintilä (kesk). Kuva: Tiina Somerpuro / Alma Talent arkisto

”Mikäli riskit toteutuvat, en olisi hirvittävän yllättynyt, että talouden kasvuprosentti alkaisi ensi vuonna nollalla”, valtiovarainministeri Mika Lintilä (kesk) sanoi Suomen Kuvalehdessä viime viikolla.

Tänään Lintilä sai tukea näkemykselleen osuuspankkileiristä, joka ennusti, että kasvu olisi jäämässä ensi vuonna 0,5 prosenttiin, eli ensimmäinen numero olisi hyvinkin nolla.

Hallituskaveri sdp:n puheenjohtaja ja Suomen pääministeri Antti Rinne ei Lintilän (ja OP:n) näkemystä ole valmis ainakaan tässä vaiheessa jakamaan.

”En usko tuohon arvioon, mutta jos sellainen näköala alkaa tulla, se täytyy sitten arvioida”, pääministeri sanoi nollakasvusta Iltalehdessä viikonvaihteessa.

Lintilän näkemys on toki irtiotto myös hänen johtamansa valtiovarainministeriön virallisesta näkemyksestä, jonka mukaan Suomen talous kasvaisi vielä 1,2 prosenttia ensi vuonna. Se on tuplamäärä Lintilän synkistelyskenaarioon verrattuna, mutta heiveröinen luku toki sekin.

Miksi nämä prosentit ja niiden kymmenykset sitten ovat kiinnostavia? Siksipä hyvinkin, että niiden mukana onnistuu tai kaatuu hyvin moni asia, joihin Rinteen hallitus tähtää ja mitä se lupaa.

Jos kasvu jää nollalinjalle ensi vuonna, on hyvin suuri vaara, ettei 75 prosentin työllisyystavoitteesta tule tällä hallituskaudella mitään. Ja sehän olisi aika ikävää, sillä hallitusohjelmassa sanotaan tunnetusti: ”Työllisyysasteen nousu on hallitusohjelmassa tulopohjan keskeisin yksittäinen elementti.”

Valtio voisi alkaa velkaantua ennusteita holtittomammin ja pelottavasti. Luottoluokittajat nostelisivat kulmakarvojaan.

Se taas tietäisi hallituksen vuoden 2021 puoliväliriihessä todennäköisesti joidenkin rahahanojen tukkimista. Mistä Rinteen hallituksen lupaamasta uudesta kivasta karsittaisiin, terveydenhoidon, koulutuksen vai eläkkeiden lisäpanostuksista?

Mutta onko Lintilällä katu-uskottavuutta ennustajana? Näyttöä tällä hevosmiehellä ainakin on, sillä positiivisen talouskäänteen hän ennusti vuoden 2016 lopussa paremmin kuin esimerkiksi valtiovarainministeriö.

Nyt on rooli tietysti toinen. Selvää on, että valtiovarainministerin pitääkin olla budjettivalmistelujen aikoihin lähtökohtaisesti vähän synkkä.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on muuten se, että aiemmassa optimismissaan Lintilä oli samaa mieltä kuin osuuspankit, mihin hän myös tuolloin viittasi (Lähde: Uusi Suomi).

Maaseutupuoluetta edustavan ministerin ja maaseutupankkiryhmän näkemys on niin ikään nykyisessä pessimismissä yhteneväinen. Kuka kuuntelee ketä vai sattumaako vain?

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu