Wahlroosin yliopistomalli

– On tylsää opettaa ihan tolloja, päättyy ruotsinkielisessä kauppakorkeassa eli Hankenilla professorina 1979-1985 työskennelleen Björn Wahlroosin haastattelu Acatiimi-lehdessä.

Nalle haluaa yliopisto-opettajille kannustavan palkkausjärjestelmän sekä yliopistoihin suuren akateemisen vapauden ja vieläpä älyllisesti haastavan ympäristön, joka edellyttää fiksuja opiskelijoita.

Hän lynttää virkamiesten virallisesti ja monen korkean tason yritysjohtajan vähemmän virallisesti hellimän huippuyliopistohankkeen, jossa yhteen on tarkoitus panna helsinkiläis-espoolainen tekniikan, kaupan ja taiteen korkein opetus. Tilaustutkimuksetkin saavat kuulla kunniansa.

Samaan syssyyn Wahlroos panee halki, poikki ja pinoon vielä korkeakoulujen hakuprosessit, jotka ovat ”päin honkia”. Pääsykokeet kun ovat urheilukansan huono kilpailusovellutus. Yo-todistuksella ja nuoren itse raapustamalla perustelupaperilla sisään, paitsi esimerkiksi lääkikseen soveltuvuustestin kautta, on Wahlroosin hakumalli pelkistetysti.

Tässä on esimerkkiä kaikille niille, jotka haluavat avata keskustelua. Hyvä, että avauksia tulee fiksuilta tahoilta, sillä demokraattiset prosessit edellyttävät niitä; suuryritys- ja virkamiesjohtoisuudella ei pitkälle pötkitä.

Saa nähdä, syntyykö yliopistoasioista keskustelua oikeasti, sillä Nallella on omanlaisensa uskottavuusongelma: hän on saavuttanut finanssityötään tekemällä monen silmissä aivan liikaa ja häntä pidetään helposti vain pinkkihousuisena snobina. Ja kohta julkaistaan taas verotustilastot, joiden alle kaikki älyllinen toiminta hukkuu tällä niemellä viikkokausiksi.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu