Erilainen suomalainen

Yhden suomalaisen nimi oli eilen ja on varmasti vielä pitkään monen huulilla. Se nimi on Martti Ahtisaari.

YK:n erikoislähettiläs Ahtisaari esitteli viime vuonna suunnitelman, jonka mukaan albanialaisvetoinen Kosovo saisi valvotun itsenäisyyden ja maassa asuvien serbien asema taattaisiin. Ahtisaaren suunnitelmaan viittasivat niin amerikkalaiset kuin virolaiset tahot, kun ne kertoivat maidensa aikovan tunnustaa ensimmäisten joukossa Kosovon.

Venäläisille Ahtisaaren ehdotus ei ole YK:n turvallisuusneuvostossa kelvannut. Venäläisten itsekästä jäkätystä kuullaankin lähitulevaisuudessa sitten ihan riittämiin siitä, kuinka väärä ratkaisu vajaan kahden miljoonan asukkaan Kosovon itsenäistyminen on.

Venäläiset ovat väärässä, länsi Ahtisaaren ehdotuksineen oikeassa. Köyhälle Kosovolle, jonka työttömyysaste on lähes 50 prosenttia, kuuluu itsenäisyys. Ja muun sivistyneen maailman kuuluu tukea sitä.

Kunnioitettavan 70 vuoden iän saavuttaneen Martti Ahtisaaren kansainvälisiin saavutuksiin ei Suomessa suhtauduta kovinkaan vakavasti. Kun hänelle on tosissaan ja syystä veikattu kahteen otteeseen Nobelin rauhanpalkintoa, on asiaan suhtauduttu Suomessa mieluummin väheksyen kuin kunnioittaen.

Ahtisaari tuli Suomeen presidentiksi maailmalta ja palasi presidenttikautensa 1994-2000 jälkeen vapaaehtoisesti maailmanluokan tehtäviin. En ole oikein varma, pääsikö hän koskaan sisälle suomalaiseen poliittiseen meininkiin, eikä hän toisaalta ollut presidenttinä erityisen arvostettu arvojohtaja. Yritysjohtajien osakeoptioiden tuomitseminen ja niillä itse nettoaminen ei lisännyt arvovaltaa.

Martti Ahtisaaren kuuluisi saada seuraava Nobelin rauhanpalkinto. Kyllä me suomalaiset sen kestämme.

Markku Huusko

Olen toiminut verkkolehti Uuden Suomen vastaavana päätoimittajana vuodesta 2007.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu